Neljän päivän juhannus

Tai oikeastaan viisi päivää. Ensin "0ikea" juhannus, sitten allakan juhannus. Näitten päivien aikaan sattui vielä kahden pyhäkön praasniekat. Ensin Polvijärven kirkon ja sitten meidän oman, Tihvinän jumalanäidin ikonille pyhitetyn Viinijärven kirkon juhla. Molemmissa juhlissa oli paljon väkeä. Torstai oli arkipäivä, mutta Polvijärven kirkko täyttyi juhlakansasta, joka oli pukeutunut kauniisiin fereseihin. Juhannuspäivä alkoi lämpimänä, mutta sateisena. Varttia vailla kymmenen oli kirkossa viisi henkilöä. Mutta palvelukseen virtasi juhlakansaa ja kirkkokahveilla oli 72 henkilöä. Vastattiin tarjoilusta Riston kanssa. Vaihteeksi oli piirakat vaihdettu voileipäkakkuihin ja voi mikä suosio!!
Kirkon juhla on aina syvällinen ja puhutteleva palvelus. Juhlaa edeltävä vigilia edellisenä iltana selvittää luettavilla teksteillä ja veisuilla seuraavan päivän syvällisemmän sanoman. Mutta jostain syystä vigiliaan osallistutaan huonosti. Liturgiassa vallitsee yhteisön ilo omasta kirkosta, uskosta ja ylösnousemuksesta. Kaikki toivottavat "hyvää juhlaa" poskisuudelmin toisilleen. Kuorossa laulaa serafeja ja kerubeja enkelein äänillä. Osallistutaan ehtoolliselle, jossa annetaan synnit anteeksi. Sitten vielä vedenpyhitys ja ristisaatto. Viinijärvellä ristisaatto tehdään Taipaleen Jordanialle, jossa myös vesi pyhitetään. Polvijärvellä tehdään ristisaatto kirkon ympäri, koska lähistöllä ei ole vesistöä..
Kaiken tämän jälkeen, kun henki on ravittu alkaa jo vatsassa kurnia ja silloin maistuu kirkkokahvit. Iloinen sorina täyttää pappilan.
Miten onnellinen olen, kun saan elää ortodoksina täällä Pohjois-Karjalassa

Tattikausi alkanut

Viikonloppu kului tunnelmissa dagen efter dagenefter. Kummallista että T-luupihveistä voi tulla niin väsynyt ja huono olo. Sitten kun taivas vielä aukeni ja antoi luonnolle vettä, niin siinä meni kaksi päivää hyvin hiljalleen sisällä touhuten. Sunnuntai-iltana oli jo auringonpaistetta mukavasti ja sen mukana myös aktiviteetti noususuunnassa.
Mutta kiitos sateen ja lämpimän sään, niin poimin tänään ensimmäiset neljä punikki-tattia. Hienoja,virheettömiä, kiinteitä sieniä.
Puutarhassa kasvaa myös hyvin. Siis se mikä kasvaa. Avomaankurkku on niin hankalaa, että mietin sen tulevaisuutta. Kolmas tai neljäs vuosi peräkkäin, jolloin saan istuttaa useita kertoja uusia taimia, kun vaan kuolevat. Kurkuilla on hieno muovisuoja, mutta silti. Nyt kuudesta taimesta (toinen istutus) näyttävät kaksi jäävän varmasti eloon. Kaksi on menetetty ja kahden kohtalo vielä auki. Mutta salaatti, rucola, tilli, korianteri ja muut yrtit ovat jo valmiina. Porkkana, punajuuri, parsakaali ja kesäkurpitsa kasvavat hyvin.
Naapurini Elvi antoi minulle jorinin-juuria (Dahlia) ja nekin ovat nousseet mukavasti.
Sateen jälkeen luonto tuoksuu ja elämä maistuu taas.

Alkukesän perjantai

Perjantai. Viikko juhannukseen. Parsakaali, kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettu eilen. Aurinko paistaa välillä ihan kuumasti, kun menee pilveen hyökkää hyttysarmeija kimppuun. Suosittelen noita pieniä pyöreitä vempaimia, jotka laitetaan pistorasiaan. Yksi torjuntatyyny laitteeseen ja hyttyset voitetaan seuraavan kahdeksan tunnin ajaksi. Siis sisätilassa. Ulkona auttaa parhaiten kesän suosituin hajuste, se ohvi.
Tänään grillataan. Alkuruoaksi tiikerirapuja (tiedän, ei erikoisen ekologinen valinta) ja sitten T-luupihvejä. Niitten seuraksi kesärosollia, grillattuja tattimuhennoksella täytettyjä paprikoita ja uusia perunoita.
Jälkiruokana vaniljapannacotta raparperihillokkeella, mansikkasoseella ja kauralastulla. Ruoanlaitto on minun favourite harrastus.
Luonnonkukkien kerääminen kuuluu myös kesään ja perjantai-aamuun. Pyörällä postilaatikko - TB-Hopearannantien lenkki ja kukkia riittää neljään ulkomaljakkoon ja kahteen sisämaljakkoon.
Minulle riittää tällaiset ilot. En kaipaa extreme-lajeja.
Olen myös päättänyt oman sloganin, joka kuuluu suomeksi: Elän täysillä, vaikkei aina niin terveellisesti. På svenska: Leva för fulla muggar, fastän lite ohälsosamt ibland!
Hyvää kesää kaikille!

Kirkkopäivät

Suomen ortodoksit kokoontuivat Joensuussa 11-13.6. Tapahtumia oli runsaasti rinnakkain Areenalla, seminaarissa, eri kirkoissa, Carelia-salissa, seurakuntasalissa jne.
Päätapahtumat patriarkka Bartolomeuksen puhe ja pääjuhla olivat Areenalla. Päivien teema oli "Kirkko luomakunnan toivo". Hieno ajatus ja hyvät puheet. Se joka saastuttaa luontoa, se tekee syntiä Jumalalle. Maailmassa ja minussa on niin paljon syntiä.
Mutta itse tapahtumassa oli järjestäjät langenneet syntiin, johon me kaikki läsnäolijat osallistuimme. Lehmo Cuisine tarjosi kaikki ateriat kertakäyttöastioista. Lauantaina oli roskien lajittelu, mutta sunnuntaina meitä olikin jo niin paljon väkeä että kaikki roskat ja ruokajätteetkin laitettiin samaan muoviseen pussiin.
Tulikohan kukaan ajatelleeksi kuinka paljon puhdasta vettä käytettiin vessojen huuhteluun??
Siis maailmassa on kohta huutava puhtaan veden pula ja me vaan suruttomasti huuhdellaan kakit pytyistä juomakelpoisella vedellä.
Päivien anti oli yhteisöllisyys, vertaisuus ja rukouksellisuus. Tätä tarvitaan näinä aikoina, jolloin ihminen voi olla yksin tuhansien ihmisten keskellä.