Kristinan blogi

Matkakuume

2012-02-11T05:48:00.000-08:00

Matkamessuilla sain tartunnan. Siellä tunsin miten jo hieman sammunut afrikka-virus leimahti, kun näin Ruth´in Kenian osastolla. Jambo - ja tauti puhkesi täyteen kukkaan. Ruthilta tuli mahtava, upea tarjous johon sisältyi safaria ja rantalomaa Mombasassa. Vain meno- ja paluulennot olisi tarvinnut itse tilata. 15 päivää ja hyvillä lentoyhteyksillä hintaan 3200€. Mutta mieheni ei luota muihin kuin suomalaisiin matkajärjestäjiin. Olihan niitäkin ja olin jo yhden valinnan tehnyt.
Sitten tuli Suomen Kuvalehti eilen ja hupsista,siinähän se meidän matkamme oli. Ihan niinkuin olin kuvitellut sen olevan. Safari Krugerin puistossa(majoitus luksusteltoissa woww), Panorama route, Pöytävuori, CapePoint, viinitilavierailu, Soweto ja aikaa ostoksille Waterfrontissa. Kaupungit Johannesburg ja Kapkaupunki. YÖlennot ja ainoastaan yksi koneenvaihto Istanbulissa. Sinne!!
Nyt odotellaan saadaanko matkaseuraa mieheni luokkakavereista puolisoineen.
Vaude, että vanhakin voi olla näin innostunut, ihan nuortuu!
Ai, että milloin lähdetään? Loppuvuodesta, jos meille suodaan terveyttä.

Sattuma vai johdatus

2012-02-07T04:08:00.000-08:00

Yritän kovasti opetella ajattelemaan tapahtumat johdatuksena. Kaikki mitä minulle tapahtuu on minulle tarkoitettua. Tietysti voin itse tehdä vääriä valintoja, mutta se ei taas liity tähän.
En ollut huomannut kurssiohjelmasta Valamon vapaaehtoistyönkurssia. Sain tiedon siitä sähköpostissa ja päätin siitä istuimelta osallistua siihen. Kurssi oli antoisa ja työskentely osallistujien ja luennoitsijoiden kesken hedelmällistä. Syntyi jatkoajatusta. Huomenna on ensimmäinen palaveri. Toivon että voimme kehittää vapaaehtoistyötä seurakunnassamme projektin tai työryhmän toimesta tavoitteena "vapaaehtoistyö seurakunnan voimavarana".

"Tämä kansa osasi kerran kantaa vastuutaan vähäeleisesti.
Katsoi aamulla naapurin mökin suuntaan,
nouseeko yksineläjämummon piisistä kahvinkeittosavut,
että vieläkö siellä hengissä.
Asteli lämpimäisleipä kainalossa oikopolkua pellontorppaan
kertomaan omat kolottamiset ja kyselemään
naapurin hengenahdistukset.
Niitti kesällä lesken lampaille heinät ja syksyllä
nosti sokean mummon potaatit.
Eli todeksi arkipäivän toveruutta, tietämättä, että sillä
kaikella on niin hieno nimi kuin ystäväpalvelu."
Maaria Leinonen
SPR on rekisteröinyt ystäväpalvelu-sanan.

Valamoon kurssille

2012-01-29T02:58:00.000-08:00

Olen kohta lähdössä Valamoon pariksi päiväksi. Osallistun "vapaaehtoistyön johtaminen" kurssille. En niin lähde hakemaan johtajuusoppia. En sellaista mitä ensin tulee mieleen "johtaja"-sanasta. Etsin mieluiten innostaja-oppia ja sitouttuja-oppia. Ei ole vaikeaa saada ihmisiä innostumaan ajatuksesta vapaaehtoistyöstä, mutta miten saada heitä toimimaan ja sitoutumaan siihen. Jos oppisin madaltamaan tuota kynnystä lähteä mukaan!
Eletään paaston valmistautumisviikkojen ensimmänen viikonloppu. Aiheena publikaani ja fariseus. Eilisessä vigiliassa sanoi Isä Tuomas viisaasti, että ottaisimme molemmilta heidän parhaat puolensa. Publikaanin toimintavalmius ja fariseuksen katumus ja nöyryys. Tämä oli nyt yksinkertaistettu ja ihan oma tulkintani. Tämä olkoon minun ensimmäinen mielessä pysyvä asia kurssin aikana.
Toinen muistettava asia löytyi "ajatusten aamiaiselta" (positiivarit). Kristiina Gerkman-Kemppainen kirjoitti aiheesta "rakastatko itseäsi". Itseään pitää rakastaa, jotta voi rakastaa muita. Miksi? Koska vain sitä voi antaa, mitä itsellä on. Mikäli kohtelee itseään rakkaudettomasti, on hyvin todennäköistä, että sama rakkaudettomuus välittyy myös lähimmäisiin. On siis tärkeätä olla hyvissä väleissä itsensä kanssa, mutta itserakas, omahyväinen ja itsekeskeinen ei kuitenkaan saisi olla!
Kaimani puhuu vaatimusmyllystä. Juuri niin. Työelämässä oli omat vaatimuksensa, mutta miksi annan ne jatkua nyt vapaaherrattarena. Sopimus tämän myllyn kanssa on sanottava irti. On aika hyväksyä itsensä ja lopetettava tuo vertaaminen muihin. Aina tulee olemaan rikkaampia, laihempia, viisaampia, menestyneimpiä ja .....
Taidan tarttua väitteeseen: Mutta jokainen meistä on ainutkertainen! Toista samanlaista ei ole-mikä rikkaus-olen maailman paras minä!

Miniloma pääkaupunkiseudulla

2012-01-23T06:21:00.000-08:00

Loma kesti perjantai-aamusta maanantai puoleenpäivään. Paljonhan ehti tehdä ja kokea, kun jätti yöunet vähemmälle kuin kotona. Paljon mitä olin suunnitellut (esim. tietokoneen käyttöopastusta ym) jäi tekemättä, mutta ehtii myöhemminkin. Tapasin kuitenkin Jussin (saa kuulemma käyttää hänen nimeään), siis esikoiseni ja hänen tyttöystävänsä. Jussin luona asustelin pe-su. Vierailtiin matkamessuilla. Minun afrikkavirukseni lemahti taas täyteen tautiin, kun tapasin aidon kenialaisen matkatoimistovirkailijan. Se oli sitten jambo ja sähköpostissa on tulossa tarjous. Toiselta tutulta matkatoimistolta sain tarjouksen koota ryhmiä ( heidän kohteisiinsa) ja sillä tavalla saada itselleni ilmaisen matkan ja ryhmänjohtajan hommat ajankuluksi. Kilpailuihin osallistuttiin, mutta ei sieltä ole mitään kuulunut! Ennenvanhaan kävin aina ammattilaiskortilla messuilla. Paremmat palkinnot ja upeat tarjoilut ammattilaisille!

Lauantaina kävin Hakaniemessä etnisessä kaupassa (kookosöljyä karppaukseen), kirpputorilta haarukoita ja veitsiä kahvioomme (0,20 - 0,40 kpl), iltakäyttöön käsilaukku (niin edullinen etten kerro hintaa) ja kauppahallista lohta. Taivaalta tuli räntää ja tuuli piiskasi kasvoja. Keskustan kaupat jäi käymättä, kun kuutosratikka vei kotinurkille. Lounaan ja kampaajan jälkeen päikkärit ja sitten valmistauduin synttärijuhlaa varten. Synttäreille menin tuttujeni kautta. Sain ihastella heidän uutta kotiansa, joka oli yhtä viihtyisä ja tyylikäs kuin edellinen koti. Tässä ei tarvinnut kiivetä portaita, vaan pääsi koneen voimalla ylös ja alas.

Juhlat oli ravintola Fannyssa. Kiva pikkuinen "lasi"ravintola. Rento meininki. Eki & kumppanit olivat rakentaneet orkestereille stagen ja siihen kuuluva tekniikka (ääni, valo...) Korkeatasoista. Itse olin paikalla kahden ensimmäisen setin aikana. Kolmas aloitti, kun lähdin. Jussi oli itse soittamassa kaikissa. Edelleen ihmettelin mistä nämä musiikkigeenit ovat tulleet! Mutta todella ihanaa, nautin suuresti. Eka setti tuntui korvissa, sitten kai jo tottui?!
Ei ollut monta tuttua, mutta joitakin kyllä: oi voi kun olivat kasvaneet!!

Sunnuntaina oli aika lähteä maaseudulle Nummelaan. Kummityttöni on kuukaudessa taas kasvanut ja kehittynyt valtavasti. Mutta onhan hän jo päiväkodissa ollut vuoden alusta. Kuulin että siellä on kivannäköisiä kavereita! Niin on hän itsekin sellainen söpöliini! Oli mukava, rento päivä. Ilta meni telkkarin ääressä. Maanantaina FlyBe toi kotiin Joensuun kentälle.

40 vuotta sitten

2012-01-16T00:07:00.000-08:00

....kuljin kotonani Laivurinkadulla, Helsingissä, vuokra-asunnossa hyvin raskaana. Päätä särki. Oli sunnuntai. Kätilön ohje oli tulla HETI verenpainemittaukseen, jos tulee päänsärkyä. Jos neuvola on kiinni, olisi mentävä Naistenklinikalle mittaukseen. Siihen aikaan ei ollut kotimittareita myynnissäkään. Ei ollut sairaanhoitajillakaan (niinkuin minä olin).
En vaihtanut vaatteita( ei muuten ollutkaan kuin yksi tummansininen jersey-liivihame), enkä ottanut mukaani mitään, kun lähdin bussilla 14 Meilahteen. Muistan että oli outo tunne kävellä päivystyksen ovesta (kun ei supistanut). Niin menin ja kohtelusta en muista, joten sujui varmaan asiallisesti. Otettiin osastolle, kun laskettu aika oli niin lähellä. Sunnuntai-iltana minulle kerrottiin, että seuraavana aamuna käynnistetään synnytys ja halutaan kokeilla uutta vauvan seurantalaitetta. Vauvalla ei siis ollut hätä, joten annoin luvan. Synnytyshuone oli täynnä opiskelijoita ja muutenkin runsaasti henkilökuntaa. Kaikki sujui hyvin ja vauvan seuranta sujui moitteettomasti melkein loppuun saakka, kunnes joku piuhoista irtosi.
Huoneen ikkunasta katselin että ulkona satoi hiljalleen pakkaslunta. Missään vaiheessa en ajatellut kipuja, enkä ollut häiriintynyt "yleisöstä".
Osastolla sai olla melkein viikon. Vauvat vierailivat 3 - 4 hengen huoneessa vain syöntiä varten. Pari kertaa sai harjoitella vaipanvaihtoa. Siis melko vähäisellä kokemuksella lähetettiin ensisynnyttäjä kotiin! Ai, eikö isä ollut auttamassa? Ei siihen aikaan ollut mitään isyyslomia! Kahden kuukauden päästä oli jo mentävä töihin. Ei siis ollut ihme, ettei imetyksestä tahtonut tulla mitään. Melkein päivittäin soitettiin työasioita, joissa kysyttiin neuvojani. Olin osastonhoitajani munuaisosastolla. Niin silloin sai siis yhteensä 3 kuukautta äitiyslomaa, yksi kk ennen ja kaksi jälkeen. Jos halusi jäädä kotiin vauvan kanssa, niin oli tehtävä iso päätös ja sanoa itsensä irti. Sairaaloissa ei siihen aikaan annettu mielellään palkattomia virkavapaita. Siihen aikaan olikin kotiäitejä, vastoin omaa tahtoa. Päivähoito-oikeutta ei ollut. Jokainen oli hankittava hoitopaikka lapselleen. Meillä oli runsaan vuoden aikana 4 - 5 eri "tätiä". Ihan villiä toimintaa! Useimmat olivat enemmän kuin vähän häiryyntyneitä. Joku ei uskaltanut ollenkaan ulkoiluttaa vauvaa (mutta onneksi oli parveke), joku ei suostunut kertomaan miten päivä oli mennyt ( ei kuulunut äidille!), yksi lopetti viikon kuluttua " kun ei ala hurrin lasta hoitamaan" (olin unohtanut kertoa äidinkielestäni).
Onneksi tuli lehteen hoitopaikkailmoitus, jossa poikani pääsi kahden hieman vanhemman tytön kanssa kotihoitoon. Tämä hoitaja oli nuori ja ammattitaitoinen. Nyt sai hyvällä omalla tunnolla olla töissä, kun tiesin poikani olevan hyvässä hoidossa. Hirveän noloa oli viedä kirkuvaa lasta rattaissa kotiin, kun hoitopaikassa oli niin kiva leikkiä!
Huomenna tämä poika täyttää vuosia. Onnea ja monia armorikkaita vuosia toivottaa esikoisestaan ylpeä äiti!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

2012-01-12T04:43:00.000-08:00

En nyt puhu uudenvuodenaatosta ja raketeista. En muista milloin olisin valveilla ottanut vastaan uuden vuoden viimeksi, taisi olla 11v. sitten.
Vuodenvaihteessa usein tehdään "tiliä" menneestä vuodesta, saavutuksista ja menetyksistä. Varsinkin uudelle vuodelle suunnitellaan muutoksia ja tehdään kovastikin lupauksia.

Olisiko tämä lievä alivireisyys vuoden ensimmäisen viikon aikana johtunut tästä? En tehnyt lupauksia. Kunhan selviän nykyistä mallia, niin hyvä on. Voisin kysyä laulun sanoin (viitaten joulumatkaan) "onko pakko,pakko,pakko, jos ei taho". Mutta kun kaikki muut!!
Tässä kokoan nyt joitakin tärkeitä asioita, mitä aion jatkaa.

Viime vuoden lopulla tartuin elämänlaatumuutokseen eli aloitin vähähiilihydraattisen elämän. Se jatkuu. Jatkan, koska pidän siitä ja uskon siihen.
Vesijumppa alkoi joulutauon jälkeen. Sekin oli aivan ihanaa. Vesijuoksussa aion käydä säännöllisen epäsäännöllisesti. En ota paineita, vaan nauttien.
Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa ja tiistaiseurassa jatkuu. Aion hankkia lisäapua meille kahvioon, jotta saisimme kevätkauden aikana joitakin vapaaviikkoja. Aion sanoa EI muulle vapaaehtoistyölle. Onneksi kieltäydyin kokoomuksen tarjouksesta ryhtyä kunnallispolitiikkaan. HUHHUH mihin olisi itsensä pistänyt. Sellaista riitapesää, kun tämä meidän kuntamme, saa etsiä!
Aion matkustella, vaikka puolisoni ei ole enää kiinnostunut. Nyt menen loppukuusta Helsinkiin minilomalle (matkamessuille, poikani synttäreille, kummityttöni luokse). Matkamessuilta saa taas erinäisiä "tartuntoja", kun kulkee aistit valppaana. Sitten tarttee tietty käydä Berliinissä, Virossa jne.
Kiva on myös osallistua kursseille Valamossa ja samalla osallistua jumalanpalveluksiin ja kokea luostarin rauhaa. Mielenkiintoinen kurssi liittyen vapaaehtoistyöhön kutsuu jo piankin Valamoon.
Olen nyt asunut runsaat kymmenen vuotta samalla paikkakunnalla Pohjois-Karjalassa. Tunnen melko paljon ihmisiä, mutta varsinaista lähiystävää minulla ei ole. Olen miettinyt syytä. Olenko niin erakko, etten tarvitse? Sen tiedän, etten päästä ketään kovin lähelle minua. Mutta en ole varma, olisiko kukaan edes halunnut?? Aikuisiässä ihmisillä on omat "piirinsä". Ei siihen tarvita ulkopuolista "säheltäjää". Näin selitän asian. Jääköön tämä mietintämyssyyn täksi vuodeksi.
Toivon lapsilleni onnea niin työssään kuin yksityiselämässään. Toivon pysyviä ihmissuhteita ja mummoksi tuloa. En painosta, enhän?
Haluan hoitaa kummivelvollisuuksiani, vaikka välimatka on pitkä. Itselläni ei ollut kummia, joka olisi muistanut tai ollut tukena.
Haluan olla tukena miehelleni ja hoitaa yhteistä kotiani rakkaudella, olla kiitollinen kaikesta hyvästä mikä meillä on.

Joulu matkaillen

2012-01-01T22:19:00.000-08:00

Joulun alla oli kiireistä aikaa ja alitajunnassa olin kasannut valtavat odotukset rauhalliseen joulunviettoon ilman ruoanlaittoa ja tavanomaista (äidin) hössötystä. Näin kuitenkin koin joulun pois kotoa.
Tiistaiaamuna lensimme Helsinki-Vantaan kentälle. Jo aamupäivällä olimme Nummelassa pikku-Hillan luona. Oli mukava, levollinen päivä. Yöpyminen Kirsti-mummin luona oli taas tavanomaiseen tapaan luksus-luokkaa. Silti minua vaivasi "häiriköintimme", koska Kirstillä oli takana koko syyskauden sijaisuus koulussa ja huomasin kuinka uupunut hän oli.
Keskiviikkoaamuna menimme ihanassa lumisateessa bussilla Helsinkiin. Tapasimme lounaalla Jussin tyttöystävän Petran. Ensimmäisenä vaikuttimena jäi hienostunut, hyvinhoidettu, kaunis, hyväkäytöksinen kaupunkilaistyttö. Nopean, karvaisen(Taito-pallopyllyn terveiset) kyydin jälkeen olimme takaisin Nummelassa. Pääsin kokkaamaan ja sitten seurasi Hillan ensimmäiset piparinleipomiset. Siitä kuvia pupublogissa. Aamuyöllä menimme kentälle.
Lennot välilaskuineen kesti iltapäivään. Wienissä oli nopea kiertoajelu ja lounas Augustinuskellarissa (karppaajan kauhistus; leivitetty wieninleike ja perunasalaattia).Sitten vaan suoraan Raatihuoneen joulumarkkinoille. Niitä markkinoita riitti sitten joka päiväksi, kyllästymiseen saakka.
Perjantaina bussi nouti hotellista ja aloitimme matkan kohti Sloveniaa. Ensin 210 km ja tauko Grazin kaupungissa (viehättävä kaupunki, jää listalle kohteista, johon voisi palata). Täälläkin kohteena joulumarkkinat. Sitten vielä 250 km ja saavuimme Blediin, jossa oli päivällinen.
Bledin kaupunki sijaitsee juliaanisilla alpeilla, laaksossa alppien ympäröimänä. Kaupungin keskellä on järvi ja järven saaressa kirkko. Idyllinen kaunis kaupunki!
Jouluaattona istahdettiin taas bussiin ja lähdimme Ljubjanaan (vain tunnin ajo). Yllätyksenä kaikille; kohteena taas joulumarkkinat. Kiersimme kylmässä, viimaisessa säässä vanhan kaupungin kujia ja katselimme vanhoja rakennuksia oppaamme johdolla. Paluumatkalla kävimme vanhassa keskiaikaisessa kylässä. Siellä havahduin joulun näkymättömyydestä. Jouluaatto pimenemässä, jolloin kotona olisimme jo saunoneet, olisimme matkalla kirkkoon ja hautausmaalle. Kerrostalojen ja maalaistönöjen ikkunoissa loistaisi jouluvalot. Täällä ei ollut jouluvaloja ikkunoissa. Yhdestäkään ikkunasta ei näkynyt kuusenvaloja. Ei näkynyt iloisia ihmisiä, joulupukkeja, saatikka joulumusiikki ei soinut! Aaton päivällinen nautittiin viereisen hotellin ravintolassa buffet-pöydästä. Suomen kylpylöiden noutopöydistä löytää sokeakin oikean salaattiannoksensa, samoin oli täällä. Ainoa "erikoisuus" oli marinoitu lohi. Valitettavasti minun mielestä turhan raaáksi jätetty. Tarjoilija hoputti ja runsaassa kahdessa tunnissa olimme valmiita ruokailusta. Sääli, kun hotellissamme ei ollut yhteistä "tilaa" seurustelua varten. Vastaanottotiskin viereistä keinonahkasohvaa lukuunottamatta. Me vietimme Riston luokkakaverin ja hänen vaimonsa kanssa iltaa heidän huoneessaan. Meille tarjottu mahdollisuus osallistua puolen yön messuun roomalaiskatolisessa kirkossa jätettiin väliin. Päätökseen vaikutti tieto, että kirkko oli kylmä ja matka sinne pimeässä hankalakulkuinen. Myös tieto, että bussissa on oltava joulupäivänä jo kello 8.00 retkelle lähtöä varten vaikutti aaton tunnelmaan.
Kohteena oli yksi maailman suurimmista tippukiviluolista Postojna. Ensimmäinen juna luolan sisään lähti klo 10.00. Juna vei useita kilometrejä luolan sisään ja siitä reippaat kävelivät oppaan johdolla vielä 1,5 tuntia syvemmälle sisään. Itse tulin samantien junalla takaisin ulkoilmaan. Nyt oli joulumarkkinakojut kansoitettu, ravintolat ja gluhweinkojut avoinna, pihalla paloi nuotio, joulumusiikki soi ja aurinkokin alkoi lämmittää. Ostin kortin postimerkkeineen, capuccinon ja nautiskelin auringosta seinän vierustalla. Paluumatkalla vierailimme piparkakkutalossa"Lectar", jossa toimii perinteinen ravintola. Samassa paikassa on ollut ravintola 400 vuoden ajan. Jos aattona piti syödä vauhdikkaasti, niin nyt olisi tovonut hieman reippaampaa tarjoiluvauhtia. Kolmen ruokalajin lounaan syöminen kesti neljättä tuntia.Illalla kävimme vielä BA-rock-konsertissa. Nelihenkinen yhtye esitti perinteisiä slovakialaisia kansanlauluja ja joitain kansainvälisiä. Vanhoja soittimia käytettiin kuten mandolaa, mandoliinia, erilaisia huiluja, klaviiria ja kattilaa.
Tapanina ei ollut yhteistä ohjelmaa aamupäivällä. Kävimme tapaninajelulla hepalla. Vuorossa lähteä oli harmaa-valkoinen heppa (leikisti lipitsa). Tässä aluksi pufi-kyydissä (kunnes kakka tuli) menimme Bledi-järven ympäri. Näin saimme ihalla ihania maisemia. Iltapäivällä kävelimme Titon-huvilalle, jossa nykyään toimii hotelli ja kahvio. Titosta ei ollut siellä mitään esillä. Illalla oli läksiäisillallinen ja taas yhtä kiire! Nyt oli myös iso Golf-hotelli tullut täyteen vieraita ja massaruokailu oli järjestetty kahteen valtavaan saliin!
Lähtöpäivänä osa ryhmästä menivät veneellä bledijärven saarelle, jossa sijaitsee Marian kirkko. Oppaan mukaan Marian ylösnousemuksen kirkko (kuuluisiko olla kuolemaanunen nukkumisen??) Ohjelmaan kuului tee ja paikallinen joulukakku. Se osuus hoidettiin nyt kävelemällä toiselle puolelle kaupunkia leipomon kahvioon. Paluumatkalla oli käynti toisen leipomon kaupoissa, josta tuli matkatavarana leipää Suomeen. Leipäpitäjä Liperiin ei kannettu leipää. Meillä leivotaan itse! Klo 16.00 tuli kuljettaja "Uros" viemään meitä Ljubjanan kentälle. Nyt matkasimme Frankfurtin kautta Helsinkiin. Noin o2.00 painoimme väsyneet kehomme Jussin sänkyyn Punavuorenkadulla. Seuraavana päivänä olimme jo puolenpäivän jälkeen KOTONA.
Ryhmäämme kuului 9 hlö + opas Ilona. Ilona oli unkarilainen, jonka suomenkieli oli ymmärrettävä. Tästä johtuen opastukset olivat "kevyitä", mitään syvällisempää tietoa emme saaneet. Ilona puhui mielellään oman maansa asioita, joskus tuntui että hän unohti olla koko ryhmän opas. Mutta iloinen hän oli ja pitkäpinnainen.
Pienessä ryhmässä on kaikenlaisia ihmisiä. Tässä ryhmässä oli vain kaksi työikäistä ja ryhmän nestori oli jo kunnioitettavassa 88 vuoden iässä. Varjele Luoja minua lähtemästä yksin matkalle siinä iässä!
Yllätyksellisintä oli se, että Risto tapasi luokkakaverinsa. Eivät olleet tavanneet yli 30 vuoteen!
Eniten käytetty kevennys matkalla kuului joululaulun sanoin: "Onko pakko, pakko, pakko, jos ei taho".
Minä vietän tästedes joulun kotonani. Sen olen päättänyt. Borta bra, men hemma bäst.

Hyvää Joulua - God Jul

2011-12-18T23:44:00.000-08:00

Joulun alusaika on mennyt hujauksessa. En ole ehtinyt nauttia siitä, niinkuin yleensä jouluihmisenä teen. Tänä jouluna onkin erilaiset suunnitelmat.
Kahvion myyjäiset viime lauantaina vei usean viikon työtunnit. En valita, koska pidän tällaisesta "laittamisesta". Vähäinen kävijämäärä suretti, kun olimme tehneet niin valtavan työn tapahtuman eteen. Sain Isä Paavon kanssa sovittu, että myymättä jääneet leivonnaiset voi käyttää teofanian kahvitilaisuudessa. Näin kaikki tehty työ tulee hyödylliseen käyttöön.

Nyt olemme valmistautumassa joulunviettoon. Ensin tapaamme pikku-Hillan perheineen ja Jussi poikani yhdessä Petran kanssa, sitten lähdemme katsomaan minkälaista joulu on Slovenian alppimaisemissa Bledin kaupungissa. Tulemme takaisin jo uuden vuoden juhliin.

Toivotan kaikille lämmintä joulumieltä ja ihanaa yhdessäoloa rakkaittensa kanssa

Kyllikki

2011-12-08T07:13:00.000-08:00

Tänään on Kyllikin nimipäivä. 15 vuotta sitten kuolleen äitini oli Kyllikki Unelma. Hän ei koskaan tiennyt (tai ei ainakaan kertonut) kuka hänen isänsä oli. Hän oli hylätty lapsi. Kasvoi kuitenkin isossa perheessä, jossa oli ennestään 11 lasta. Asuivat keittiön ja huoneen mökissä. Sijaisäiti kuoli äitini ollessa 6-vuotias ja sen jälkeen hän asui sukulaisten ja aikuisten sisarusten luona. Tämä sijaiskoti oli ruotsinkielinen ja näin ollen äitini sanoi äidinkielekseen ruotsin, vaikka hänen oikea äitinsä oli aito savolainen.
Äitini oli erilainen. Ymmärrän nyt aikuisena, että lapsuus ja nuoruus, sekä tietämättömyys juuristaan, teki hänestä sellaisen kuin hän oli.
Miski hän ei voinut kertoa meille lapsille? Miksi hän kantoi kaikki sisällään? Hän olisi kelvannut meille sellaisena kuin oli. Ehkä hänellä olisi vapautunut tunteita ja rakkautta avautumalla.
Äitini meni hautaan kaikkine salaisuuksineen. Vasta 5 vuotta hänen kuolemansa jälkeen sain kansion hänen aviomieheltään. Silloin paljastui monta asiaa....
Mutta vieläkään en tiedä, voin vain arvailla että hän nimen perusteellaa...oli oikealle äidilleen unelma. Tai kukahan sen nimen antoi? En tiedä.

Neljä vuorokautta Berliinissä

2011-12-06T04:10:00.000-08:00

Ihan mukavaa, rentoa olemista. Ei liiemmin kulttuuriapläjäyksiä. Priorisointi oli lasteni kanssa seurustelu ja tietysti kaupungilla/ kaupoissa kiertelyä. Charlottenburgin linnan joulumarkkinat oli miellyttävä kokemus. Torvisoittoa, siistit myyntikojut, joissa tarjolla kalliinpuoleisia kädentaito tuotteita. Melko samanlaisia kuin meillä. Huovutus on myös siellä in. Runsaasti erilaista ruokaa kioskeista ja telttaravintoloissa ja tietysti gluhweinía. Erilaisia herkullisen tuntuisia kuumia juomia (suklaa-, muna-, toffeelikööreillä) sai kioskeista. Eipä näkynyt yhtään humalaista!
Ruokaan liittyvä kokemus oli afrikkalainen ravintola Massai ( kyllä, kahdella s:llä). Upea sisustus, eksoottinen ruokalista( antilooppia, krokotiilia, strutsia jne), astiat afrikka-aiheisia. Ruoan esillepano oli taiteilijan kädellä tehty ja minun strutsi-annokseni sai täydet pisteet. Niin vielä, annos oli hyvänkokoinen ja hinta kohtuullinen. Onnea ja menestystä uudelle yrittäjälle!

Vielä listaan huomiooni jääneet tämän matkan plussat: Siistiä ja edullisia vihanneksia ja luomukauppoja, kaupat (paitsi 24h-kaupat) suljettuna sunnuntaisin, kattava U-bahn ja edullinen Tageskarte, englannilla pärjää, Air-Berliinin joululento(pukki, tonttu, lahjat, gluhwein, laulut, joulunaamioitu kone)HOUHOUHOU!
Miinukset: Huono katuvalaistus, yksinkertaiset ikkunat, huoneistoihin keittiökalustus hankittava itse, vanhoissa taloissa saniteettitilat vaatimattomat.

Berliinissä on mukava käydä, ei vaan lasteni takia (joka kuitenkin on suurin syy), siinä kaupungissa on se joku. Siinä on niin monta "keskustaa", on itäpuoli ja länsipuoli ja useiden muitten asuinalueiden keskustoja. Siellä täällä on pieniä siirtolamökki/puutarha-alueita (ihan kaupungin sisällä), on kanavia, puisto-alueita, linnoja jne jne. 3,5 miljoonaa ihmistä ja kokonaisia maahanmuuttajien asuinalueita. Tyttäreni läheisyydessä on koulu, johon saksalaiset eivät mielellään vie lapsensa, koska se on maahanmuuttajien (turkkilaisten) suosiossa. Tässä kaupunginosassa asuu maahanmuuttajia, taiteilijoita ja saksalaista keskiluokkaa.
Suosittelen!

Ruokaan fokusoituminen ärsyttää

2011-11-21T11:39:00.000-08:00

Torstaina tulee taas keskusteluohjelma ruoasta ja ruokavalioista. Yleisö saa osallistua, soittaa ja laittaa sähköpostia. Ruoka on nyt keskiössä. Ruoka muokkaa ihmisen IDENTITEETTIÄ, näin väittää ohjelman "mainokset2.
Entäs ne miljoonat (biljoonat?) ihmisiä, joilla ei ole ruokaa? Eikö heillä ole identiteettiä??

Eikö tiedotusvälineillä ole enää mitään järkevää lähetettävää? Ruotsiksi löydän erinomaisen sanan kuvaamaan tunteitani. Det är bara smörja..
Minulla on identiteetti. Siihen ei vaikuta ruoka tai ruokavalio. Joskus, silloin tällöin, olen huolestunut omista juuristani, omasta kulttuuritaustasta. Oikeutetusti olenkin. Asun alueella, missä ei puhuta äidinkieltäni ja jossa on vahva oma kulttuurinsa. Toisaalta haluan kokea rikkauden näistä kokemuksistani. Eilen liikutuin kyyneliin saakka, kun Teema lähetti dokumentin Karjalan evakoista. Heidän kertomuksia saan kuulla ja jakaa kerhossani, jonka vetäjänä olen.
Mutta ruokaan vielä. Minä olen intohimoinen ruoanlaittaja ja hyvä syömäänkin. Jos BMI ja elopaino muokkaa identiteettiä, niin minulla on sitä runsaasti. Muuten uskon että suhde ruokaan liitty aistikokemuksiin ja opittuihin tapoihin. Olen nautiskelija. Palkitsen itseäni kauniilla kattauksella ja hyvällä ruualla.
On ihmisiä, jotka orjallisesti noudattavat tiettyä ruokavaliota. Joiden elämänpiiri ja -tavat kapenevat, koska he eivät voi sallia itselleen joustavuutta ja elämäniloa ruoasta. Tällainen on sairasta.
Jokainen saa kuitenkin itse valita suhtautumisensa ruokaan/ruokavalioon. Jos menee pieleen, niin terveydenhuolto, psykiatrit ja ravitsemusterapeutit astuvat kuvaan.
Tämän päivän hyökkäys joitakin ruokavalioita kohtaan on tuomittavaa. Asiantuntijat esittävät uhkauksia, pelottelua ja arvioita tulevista ongelmista ja ennenaikaisesta kuolemasta. Ennenvanhaan tutkittiin ennenkuin hutkittiin.
Täytyy varmaan kuunnella tuo ohjelma torstaina, kun se saa minut ottamaan kantaa jo etukäteen.

Paimenkirje karppaajille

2011-11-15T03:12:00.000-08:00

Rakkaan kirkkoni korkein hengellinen johtaja on puhunut. Hänen joulupaaston paimenkirje löytyy osoitteesta www. ort.fi.
Itse olen valinnut matalahiilihydraattisen ruokavalion terveyssyistä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän paljon ravitsemuksesta ja tiedän myös MOY (metabolinen oireyhtymä) riskit. Haluan vielä elää ja palvella seurakuntaani, jatkaen minulle mieluisaa vapaaehtoistyötä. Minun on huolehdittava/rakastava itseään, jotta voin jakaa itsestäni muille.
Minulle ei merkitse "kehon muokkaaminen" eikä "ruumiin muoto" ruokavalion valintaan.

Koin kirjeen loukkaavana. Minä (=karppaaja)"keskityn vain keskustelemaan ruokavaliostani, kun suuri osa maailman ihmisistä näkee nälkää". Minä "ajattelen vain itseäni, en kanna vastuuta koko maailmasta". Minä "olen hyvin toimeentuleva".
Tiedän että moni karppaaja on noussut "barrikaadeille", koska hyökkäystä tuntuu tulevan joka suunnasta.
Toivon että rauhoittuisimme ja laskeutuisimme paastoon, rukoillen ja rakastaen lähimmäisiämme. Harjoittelisimme suvaitsevaisuutta, katsoisimme peiliin ja parantaisimme omia tapojamme, ennenkuin yrittäisimme parantaa/muuttaa muitten asenteita tai valintoja.

Paastoten kohti joulun ihmettä!

Pieniä suuria ilonaiheita

2011-10-13T23:28:00.000-07:00

Jos joku kysyisi mikä on viikon paras päivä vastaisin miettimättä: perjantai.
Perjantai on aina touhua täynnä. Viikonlopun suunnittelua ja odotusta.
Perjantaina olen energinen ja toimin niinkuin nuoruudessani. Viisi vuotta nuorempi veljeni sanoi aina tullessaan kotiin perjantaina. En kestä, olet taas heittänyt matot pihalle, pyykkikone jyskyttää (siihen aikaan teki niin), ompelukone on esillä, pullataikina nousee....
Vähän siihen tyyliin vieläkin, mutta hallitsevampi tilanne. Toki suunnitelmat ovat päätähuimaavat. Kun vielä odotellaan pikku-Hillaa äitinsä ja mumminsa kanssa meille syyslomalle ensi viikon alussa, niin syke nousee. Ennen sitä tulisi ikkunat pestä, kukkamukulat saada maasta, pihaa ja kuisti siivota talvikuntoon. Puhumatta mitä kaikkea keittiössä on suunnitteilla. Karppaukseenkin pitää hiukan perehtyä; joku pikku-äiti luottaa siihen.

Kun vielä lisää liturgia-palveluksen omassa rakkaassa Tihvinän Jumalanäidin ikonin kirkossa sunnuntaina niin elämäni on mallillaan.

Syksyinen viileä auringonpaiste ei myöskään pahenna tilannetta.

Mitä isot edellä...

2011-09-28T07:02:00.000-07:00

Mikä ihmisiä riivaa? Eikö oman elämänsä hallinnassa ja elämästä nauttimisessa ole kyllin tekemistä? Nyt näyttää leviävän kuin kulovalkea kiusaaminen, häiritseminen, huono käyttäytyminen ja rasismi niin valtakunnan politiikassa, paikallispolitiikassa, seurakunnissa, järjestöissä ja yhdistyksissä.

Normaalit käytössäännöt ovat unohtuneet ja aikuiset, jotkut itsensä fiksuksi lukeutuvat ja korkeassa asemassa olevat, antavat mitä huonointa esimerkkiä kasvaville nuorille.

Hävetkööt! Politiikkaan valitut, kantakaa vastuuta. Jos haluatte vain riitaa, erotkaa!

Ja varsinkin omassa kunnassani, Liperissä, voisi keskittyä selviytymiseen vaikeista ajoista, riitelyn sijaan.

Säästöjä, leikkauksia....

2011-09-23T01:08:00.000-07:00

Radiossa kuuntelin miten sota-invalidit vastustavat kuntoutusjaksojensa leikkauksia. Tietämättä asiasta enemmän olisin minäkin sanonut välittömästi, että niihin ei saa koskea. He ovat ansainneet kuntoutusjaksojaan.
Haluaisin kuitenkin viitaten pitkään työuraani kuntoutuksen parissa tuoda esille joitakin faktoja.
En lähde sukeltamaan kuntoutuksen sisältöön, saatikka sen tuloksellisuuteen.
Sota-invalidien korkean iän huomioiden on heidän kuntoutusohjelmansa lähinnä toimintakyvyn ylläpitämiseksi suunniteltua. Vähättelemättä jakson aikana annettuja hoitoja, väitän että jakson suurinta antia on sosiaalisella puolella. Tuttujen tapaaminen, muistelut, yhteiset ruokailut, notkuvat ruokapöydät... Tämän ovat sota-invalidit ansainneet.

Useimmat kuntoutuslaitokset, joissa sota-invalidit käyvät, useimmiten samaan aikaan vuodesta, vuosittain, ovat maailman laajuisesti katsoen parhaimpia kuntoutuslaitoksia. Niissä on myös vastaavasti runsaasti ammattihenkilöstöä ja laadukkaat, hyvinvarustetut hoito-osastot. Tästä kaikesta syntyy vuorokausihinta, joka on niin korkea että useampi meistä tavallisista eläkeläisistä voi vain unelmoida laitoksen (=kylpylän) käytöstä.

Mihin haluan tulla tällä? Mielestäni on turha lopettaa näitä jaksoja sota-invalideille. Siirtämällä jaksot sellaisiin kuntoutuspaikkoihin, joissa on vaatimattommat kuntoutus-osastot, mutta missä toimii peruspalvelut, esim liikuntaesteettömyys on huomioitu. Näissä, usein pienimmissä paikoissa, on hyvät mahdollisuudet toteuttaa jaksojen parhainta ja suurinta antia, siis yhdessäolo ja vaihtelua arkeen.

Neitsyiden aika

2011-09-18T08:27:00.000-07:00

En usko horoskooppeihin enkä ennustuksiin. Aikauslehtien horoskoopit ovat silkkaa humpuukia ja en luota ennustajaeukkoihinkaan. Astrologia on asia erikseen. Minulle tehtiin lähes kolmekymmentä vuotta sitten tarkka kuvaus luonteestani ja hieman tulevasta elämästä. Siihen tarvittiin tarkka syntymäaikakin (siis kellonaika). Tällä hetkellä on jo moni siinä mainitussa toteutunut, vaikka sillä hetkellä nauroin ja sanoin ettei ikinä toteudu.
Tähtimerkkien luonneanalyysit pitävät melko hyvin paikkaansa. En tiedä minkä takia elämässäni on niin paljon neitsyitä, niinkuin itsekin olen. Ensimmäinen aviomieheni, toinen avomies ja nykyinen aviomies ovat kaikki neitsyitä. Äitini oli neitsyt. Mieheni kaksi sisarusta ovat neitsyitä. Nämä siis lähipiirissäni.
Neitsyeen luonteenpiirteet ovat monessa suhteessa ristiriitaiset. Sanotaan että neitsyt on harkitseva, järkevä, jalat maassa-tyyppi. Samalla hän on hyvin sanavalmis. Itse ainakin loukkaan jatkuvasti ihmisiä suorasukaisuudellaan. Sanon heti mielipiteeni ja usein kärkevästi. Onneksi osaan käyttää anteeksi-sanaa. Neitsyt on pidättyväinen. Hän ei helposti päästä muita lähelle, sen takia hänellä on harvoin lähi-sydänystäviä. Samalla hän on seurallinen, jutunkertoja, viihdyttäjä ja sisimmässään haluaa kuulua joukkoon. Ja neitsyt pitää esiintymisestä.
Ulospäin suuntautunut käytös antaa usein harhakuvan. Luullaan neitsyttä itsevarmaksi, vahvaksi ihmiseksi. Kuitenkin hän on usein epävarma omasta onnistumisesta ja kaipaisi muilta positiivista palautetta.
Tällaisen luonteen kanssa on itse elettävä ja samalla on ymmärrettävä samanmoisia lähipiirissään. Jokaiselle on kuitenkin nämä annettu ja olkoomme tyytyväisiä saamiimme lahjoihin!

Pertunpäivän jälkeen intiaanikesä

2011-08-25T11:20:00.000-07:00

Luvassa on lämmin loppuviikko. Tänäänkin oli aurinkoista, vaikka säätiedotus lupasi pilvistä ja sadekuuroja. Nyt on jokainen päivä sienestyspäivä. Tatteja ja rouskuja säilötään talven varalle. Lauantaina olen kouluttajana diakoniatyöstä. Sunnuntaina on Viron metropoliitan Stefanoksen vierailun kahvitus. Ensi viikolla avautuu seurakunnan matalan kynnyksen kahvio keskiviikkona. Siitä lähtien on joka keskiviikko aamu varattuna kahviotyössä.
Kyllä eläkeläisellä riittää tekemistä.
Aikaa pitäisi järjestää kummilapsen kanssa olemiseen. Siihen on tartuttava, siis priorisointia!
Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että vielä jaksaa tehdä ja innostua uusista asioista.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin....

2011-08-16T23:58:00.000-07:00

Juuri tällaiset on tuntemukseni. Miksi säätiedotuksissa epäonnistutaan niin useasti? Eilen ja tänään kuuluisi olla melkein hellettä, lähes +25 viime viikonlopun säätiedotteen mukaan. Tänään on jopa +10, pilvistä ja sadekuuroja luvattu. Kun positiivisesti ajattelee, niin tänään ei tuule niin kovasti kuin kahtena edellisenä päivänä.

...tänäkin aamuna, kun jo ennen yhdeksää lähdin hakemaan aamulehteä. Menen pyörällä, jossa on kori. Samalla harrastan pyöräsienestystä. Tänäänkin oli "ammatti"sienestäjä parkkerannut auton ihan meidän talon läheisyyteen. Niinkuin useimpina aamuina. Autossa on muovisia sienilaatikoita runsasti. Jossain oli jo käyty, kun herkkutatteja oli yhdessä korissa.
Meidän tiepätkän varrella asuu nykyään runsaasti vakituisia asukkaita ja lisäksi kesäasukkaita. Ottaen huomioon että maakunnassa on runsaasti metsiä, en voi ymmärtää että ammattikerääjät tulevat asutuille seuduille keräämään. Että kehtaavat....

Mutta kerääjälle kelpaa vain herkkutatit. Onneksi meille muille jää runsaasti hyviä muita sieniä. Ja niitä löytyy tänä vuonna.

Lomalla nautitaan

2011-08-11T10:32:00.000-07:00

Olen lomaillut. Siis olen ollut matkoilla ja pois kotoa. Viisi päivää Helsingissä. Laatuaikaa lasten kanssa ja päivä Nummelassa kummityttöni luona. Ja mitä herkkuja siellä Nummelassa tarjottiin,NAM.
Tällä viikolla ajelin 360 km Utajärvelle tapaamaan ystävääni, jota en ole tavannut 20 vuoteen. Aivan mahtavaa huomata, että välittömästi pystyimme jatkamaan siitä, mihin jäimme viimeksi, vaikkakin molemmille on elämässä tapahtunut vaikka mitä. En ollut vuosiin ajanut näin pitkän matkan yksin. Nyt tein senkin ja tuntui jopa ihan mukavalta!
Rokuan jäkäläkankaat ovat upeat ja herkkutatit olivat nousseet. Ei päästy sieneen, kun jalassa oli vääränlaiset jalkineet.

Nyt on taas niin ihanaa olla kotona. Huomenna on siivouspäivä aamusta, eikä tunnu edes tylsältä.
Odottelen luvattuja kesäsäitä, matonpesua, vadelmahillon keittämistä, puutarhan sadon korjuuta ja hyviä rapusaaliita. Ei ole saatu yhtään rapua vielä!!

Elokuun ensimmäinen päivä

2011-07-31T23:50:00.000-07:00

Maanantai ja elokuu alkaa. Mittarissa vain 13 lämpöastetta ja järven vesikin tuntui viileältä koillistuulen ansiosta.

Tänään lähden lomamatkalle ihan Helsinkiin saakka. Niin kovasti muuttuvat mielihalut ja tuntemukset toimintaympäristön mukaan. Töissä ollessaan kävin joskus kahdesti viikossa Helsingissä ja menin sinne joskus vastahakoisestikin.

Nyt saan viettää laatuaikaa lasteni kanssa. Harvinaista herkkua olla molempien kanssa yhtäaikaisesti kaupungissa, jossa olemme asuneet ja missä olen synnyttänyt ja hoitanut lapsiani vauvasta kouluikään saakka. Paljon on muistoja jo kierrellessään tuttua kaupunginosaa, missä poikani asuu vakituisesti ja tyttäreni majailee isänsä kodissa.

Mitään ohjelmaa ei ole suunniteltu etukäteen. Ei museokäyntejä, eikä kulttuuritapahtumia! Ei siis mitään pakollista.

Levollista (toivottavasti) kävelyä, kahviloissa istumista, kirpputoreilla piipahtamista, halleissa käymistä, hyvää ruokaa ja ennen kaikkea yhdessäoloa ja puhumista. Tätä kaikkea on toivomuslistallani.

Pallopyllydalmatialainen tarvitsee myös ulkoiluttamista ja meidän seuraamme. Hänkin palasi maalta lomamatkaltaan viikonloppuna.

Hyvää alkavaa elokuuta meille kaikille!

Ravuista vielä

2011-07-24T03:34:00.000-07:00

Rapumertoja oli kaksi. Tiedotuvälineissä kerrottiin että saksiniekat ovat syvässä, koska rantojen vesi on heille epämieluisan lämmintä. Niin soudinpuuveneemme pienoisessa tuulessa mieheni määräämään paikkaan. Välillä piti käydä rannassa laittamassa painot kevytrakenteisiin häkkyröihin. Vihdoin saimme ne laskettua. Jätettiin kohot punaisine rapumerkkeineen aaltoihin.
Seuraavana aamuna lähdin innoissani kameran kanssa soutamaan.

Vain toinen koho löytyi ja merta oli tyhjä! Jätettiin merta siihen. Etsittiin kovasti toista. Tuuli oli rantaan päin, joten jos naru olisi katkennut, niin punainen muovimerkki olisi ollut rannassa.

Eräs puuvene liikkui sillä alueella illalla, mutta en vaan halua uskoa että kukaan ilkeäisi!

Tänään kävimme parissa kohdassa metsässä katsomassa sieniä. Liian kuivaa on. Kuivuneita haperoita näkyi. Meidän kohdalla luontaistalous epäonnistui. Onneksi on Cittari lähellä.

Enkelipäivä ja ravunpyyntiä

2011-07-22T05:32:00.000-07:00

Ortodoksisessa uskossa nimipäivä sanotaan enkelipäiväksi. Nimenannon yhteydessä määritellään lapselle hänen oma suojeluspyhimyksensä eli enkelinsä. Minun enkelini on Kristiina Tyyrolainen, josta minulla ei ole enempää tietoa, kuin että hän kuoli noin vuonna 323. Mutta hänen ikoninsa on meidän ikoninurkkauksessa ja pyydän aamuisin häntä rukoilemaan puolestani.

Kristinan päivä on 24.7. Tänä vuonna vietettiin enkelipäivääni yhdessä monen muun juhlan kanssa jo edellisenä sunnuntaina.

Kuorinkajärvessä on ollut rapurutto ja ravustus on ollut kiellettyä lähes kymmenen vuotta. Tänä vuonna saa ravustaa. Meillä on kaikkiaan kaksi merta ja neljälle ravustusmerkit ostettuna. Nyt on laitettu katiska veteen, jotta saisimme oman järven pyyntikaloja ja huomenna merrat veteen ja jännittämään saalista!

Kaikille Kristiinoille, Kirsteille, Tiinoille ja Stiinoille oikein hyvää enkelipäivää!

Keskikesän tunnelmaa

2011-07-12T08:18:00.000-07:00

Kesästä on vielä yli puolet jäljellä! Alkukesä on mennyt niin vauhdikkaasti, että vasta tänään sain kasvimaan kitkettyä kokonaan ensimmäisen kerran. En ole oikeastaan ehtinyt seuratakaan kasvua niinkuin yleensä teen. Salaattia, tilliä, pinaattia ja kesäkurpitsaa ei enää tarvitse ostaa kaupasta. Rucola, korianteri, basilikaa useita, oregaanoa, ranskalaista timjamia ja kiinalaista kevätsipulia löytyy omasta takaa. Niin ja lipstikkaa.

Huomasin tänään että pensasmustikkassa on marjoja. Kymmenen vuoden odotus palkitaan ainakin muutamilla marjoilla.

Helteistä on ollut, mutta tänään alkoi sade iltapäivällä. Valitettavasti valtavan tuulen saattelemana, joten monet kukat saivat siipeensä, mm. hyvällä alulla olleet kruunuvuokot. Toivottavasti toipuvat ja nousevat vielä pystyyn.

Sade taas nostaa tatit pintaan. Sienestys on mitä mieluisin harrastus. Mitään parempaa ei olekaan talvisin kuin tattikastike. Meillä pakastetaan eri tattilajikkeet erikseen.

Mansikkakuume on maakunnassamme korkeimmillaan. Radio on puhunut siitä koko päivän. Huomenna on ostettava mansikat pakastimeen ja myös mansikkaraparperimehua varten. Kovat sateet voivat nostaa mansikan hintaa, joten huomenna Joensuuhun torille!

Kun vielä lisään, että Kuoringan vesi on niin ihanan lämmin, siinä 20 asteen tienoilla, niin voitte kuvitella että kesä on täällä ihanaa aikaa!

Basis Eemelinä

2011-07-06T10:19:00.000-07:00

Basiksella on tapana juoda kastelukannusta. Kun vesi vähenee, hän kaataa kannun ja voi edelleenkin juoda siitä. Järvivesi kai maistuu hänelle paremmalta kuin hanasta tuleva vesi.

Eilen hän työnsi päänsä liian pitkälle kannuun ja pää juuttui kiinni. Siinä hän onnettomana tanssi ruohikolla punainen kastelukannu päässään.

Kamera oli ihan lähellä, mutta ensiavun antaminen oli ensimmäisenä mielessä. Niin jäi kuva ottamatta.

Kaljaa terdellä

2011-07-05T10:55:00.000-07:00

Meillä on kotona kolme terdeä (eli terassia = puutarhapöytiä ulkosalla). Tänään olen valmistanut viikonlopun muistotilaisuuden leivonnaisia ym. Aamupäivän olin ostoksilla ja iltapäivällä leivoin pikkuleipiä, kakunpohjia, mustikkapiiraita, vaniljasilmäpullia ja kotikaljan mäskistä mallasleipiä.

Sitten kävin ostamassa Teboililta Karjala-keskikaljaa. Grillasin lihaisia makkaroita ja join kaljaa mieheni kanssa. Palkitsin itseni epäterveellisesti, mutta ai niin maukkaasti.

Kesäilmat ovat palanneet. Ihmeen nopeita muutoksia tapahtuu lämpötiloissa. Lauantaina illalla vielä + 30 ja maanantai-aamuna vain + 11. Ilmastonmuutos?

Blogiin palaan, kun saan enemmän aikaa ja työlasit tuotua tänne uuteen "työtilaani". Niin todella, minun koneeni "asuu"nyt uudessa työhuoneessani. Täällä on nettiyhteyskin!!!

Progoff-kurssi Valamossa

2011-06-15T22:37:00.000-07:00

Neljäs kurssipäivä alkamassa.
Seminaarissa hiljennytään omaan sisäiseen maailmaan lyhyiden tehtävien muodossa. Tehtävät auttavat kokemaan paremmin omia alitajuisia, usein tukahdutettujakin tunteita, sekä vapauttamaan patoutuneita energioitaan. Seminaari lisää itsetuntemusta ja vastuuta omasta elämästä. Jokainen "sukeltaa" niin syvään, kuin itse haluaa.
Ensimmäisenä päivänä tunsin pettymystä. Olin odottanut jotain muuta, mutta en kuitenkaan tiennyt mitä se oli. Päätin heittäytyä mukaan tähän. Realistisena, jalat maassa olevana, saan aina välillä ponnistella. On heitettävä sisäisen aikuisen vaativat äänet ulos ja on otettava omaa aikaa, omille ajatuksille. Kyllä se onnistuu.

Päivä alkaa aina puolen tunnin kehon venyttelyllä. Sen jälkeen seuraa meditaatio runon tekstein ja seuraavaksi kirjoitetaan edellisen päivän päiväkirjaosuus. Sitten jatketaan tehtäviä. Tähän mennessä olen tehnyt nykyhetken määrittelyä, askelmat elämän merkittävistä tapahtumista ja käännekohdista sekä elämän tienhaaroja.
Haastavinta on hakea unen ja valveen raja-alueiden mielikuvia ja tehdä vertauksia sisäisten ja ulkoisten kokemuksista.

Keskustelujaksot ovat mielenkiintoisia. Käydään dialogia henkilöiden, mutta myös työn ja tehtävien, yhteisön, tapahtumien, oman kehon ja sisäisen viisauden kanssa.

Edessäpäin on paljon mielenkiintoista, mm. paneutuminen meditaatioon, hengellisiin askelmiin, muistoihin ja tienhaaroihin.

Hengellistä ravintoa tarjoaa luostarin palvelut, rauhallisuutta luostarimiljöö ja trapesan notkuvat pöydät ruumillista nautintoa.

Tässä seminaarissa ei toimita ryhmänä. Esittelykierrostakaan ei pidetty. On henkilöitä, joiden kanssa ei ole vaihtanut sanaakaan vielä. Sitten valikoituu tiettyjä ihmisiä, joiden kanssa istuu samassa pöydässä ja joiden kanssa vaihdetaan kokemuksia tauoilla. Kuitenkin kaikki seminaarissa käsitelty ja siellä ääneen luettu materiaali on täysin luottamuksellista. Voin vain kertoa että kurssilla on taitavia tekstin tekijöitä, joita yltävät metafoorissa huippusaavutuksiin. Mutta minä en kilpaile kenenkään kanssa. Kirjoitan omia tekstejä, omista tarpeistaan kumpuvista asioista.

Olkoon Jumala armollinen ja Jumalanäiti suojelemassa Ristoa tänään uusintaleikkauksessa ja anna hänelle näkökyky takaisin silmään.

Hellettä, puutarhatöitä ja leipomista

2011-06-11T01:28:00.000-07:00

Näissä merkeissä kului viikko. Eilen illalla klo 20.00 oli varjossa +30.
Puutarhatyöt jäi monien catering-keikkojen takia tälle helle-viikolle. Nyt on siemenet piilotettu maahan ja ruukkuihin, perennoja on istutettu uusittuihin kukkapenkkeihin, paranneltu kasvihuone on saanut "asukkaita", härkäpavut on istutettu kolmeen ruukkuun ja viety paikoilleen, kurpitsantaimet on istutettu ja mieheni kanssa tyhjennettiin hyyskä (onneksi vähäisessä käytössä) ja kompostori (pahemman hajuinen). Kesäkukat hain puutarhasta ja istutukset amppeleihin ja piharuukkuihin on tehty. Vielä pitää tänään istuttaa avomaankurkut.

Eilen oli aamupäivällä ostospäivä. Hankin hyvin tarpeelliset sammutuspeitot sekä grillille että savustimelle. Molemmat vempeleet ovat useasti käytössä kesällä.

Iltapäivällä oli leivontaa. Haluan jakaa teille Pohjois-Karjalan radion toimittajan raparperikakun ohjeen. Siis niin hyvä....

Barbaarijuuren kakku

Täyte: noin 500 g (minulla oli kyllä enemmän) raparperia paloiteltuna, keitetään sokerin ja veden kanssa (2dl). Kiehauta juuri niin kauan että raparperi pehmenee. Valuta mehu ja ota talteen (juo tai pakasta)

Kakkutaikina:
180 g mantelijauhoa
180 g tomusokeria
180 g vehnäjauhoja
180 g voita tai juoksevaa margariinia
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kardemummaa
2 kananmunaa

Kaikki aineet tehosekoittimeen tai sähkövatkaimeen ja sekoita hyvin. Laita puolet taikinasta vuoan pohjalle (24 cm vuoassa tulee melko matala kakku. Jos haluat korkeamman käytä pienempää vuokaa). Väliin raparperisose ja päälle loput taikinasta. Paista tunnin verran 175 asteisessa uunissa.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa. Voit "puuteroida" kakun pinnan tomusokerilla.
Jos haluat juhlavamman kakun tee vaahdotetusta kuohukermasta ja maustamattomasta tuorejuustosta maustettuna sokerilla ja vaniljalla kakulle kuorrutuksen reunoille ja päälle. Kun mansikat kypsyvät sopii heitellä niitä vielä koristeeksi!

Nautiskelemaan!

Elämässä mukana

2011-05-30T23:53:00.000-07:00

Tänään siirryimme kesän puolelle, kun katsoo kalenteria ja auringonpaistetta. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut tapahtumarikasta elämää.
Olen ollut saattamassa seniorikerholaisen ikuiseen elämään. Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu!Voimia ja siunausta leskelle ja tyttärelle! Sain olla valmistamassa muistoaterian yhdessä Taimin kanssa. Tarjoilussa auttoivat myös Kaija ja Matti. Suurkiitokset teille! Tarjoilun tuotosta saamme Tiistaiseurassa mukavan rahan tulevaa syksyn kahvioprojektia varten.
Samana aikana mieheni silmästä irtosi verkkokalvo ja silmä leikattiin. Nyt on toipumisaika ja lääkettä tiputetaan kolmasti päivässä. Viikon päästä on kontrollikäynti. Silloin päätetään milloin silmästä poistetaan leikkauksessa sinne laitettu silikoni.
Tällä viikolla valmistan ylioppilasjuhlia. Kaksi viehättävää nuorta miestä samasta perheestä ( ei, eivät ole kaksosia) saavat eri kouluista lakkinsa. Nuoret herrat ovat itse päättänyt menynsä, joka on heidän sanojensa mukaan "perussettiä". Ihan hyvää settiä onkin. Mielelläni valmistan ja järjestän juhlat. Heidän keittiönsä, sauna ja aputilat ovat tulleet tutuiksi monien juhlien aikana useiden vuosien aikana. Olen kiitollinen tästä luottamuksesta.

Kesän suunnitelmat saattavat muuttua. Mutta elämä pysäyttää. Silläkin on tarkoituksena, ei sairastuminen ole pelkkä sattuma. Nyt on tärkein saada miehelleni"hyvä silmä".
Kesäksi odotamme lapset ja lapsenlapsi käymään ja heidän mukanaan tyttöystäviä, äitejä ja myös sukulaisia, ystäviä ja tuttuvia!

Annetaan kesän tulla ja nauttikaamme lämmöstä ja elämästä !

Vapaa viikonloppu

2011-05-15T23:53:00.000-07:00

Kuulun niihin eläkeläisiin, joilla ei ole kalenterissa pidempiä aikoja täysin vapaina. Koska mieheni oli menossa viikonlopuksi Valamoon, olin varannut viikonlopun vapaaksi. Pysyin päätöksessäni, vaikka tuli monia mielenkiintoisia pyyntöjä osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Miehenikään ei ollut Valamossa kuin sunnuntaipäivän.
Silti toteutin lauantaiksi suunnittelemani ohjelman. Lähdin "vapaalle" yksin. Nautin usein yksin liikkumisesta, jopa ulkomailla. Siihen liittyy vielä jonkinasteinen jännitys ja pärjäämisen tuoma tunne.
Nyt en tarvinnut muita kieliä kuin tuttu suomi, äidinkieltäni täällä ei puhuta. Tänään ei uskaltaisi puhuakaan sitä, kun tuo huuma Ruotsin voittamisesta on kuumimmillaan.
Ajoin ensin Liperiin, tuttuun Kesätarhapuutarhaan. Ostin tomaatintaimia. Sitten oli tarkoitus käydä taimien vaihtotorilla, mutta tilaisuus oli kai kuivunut kasaan. Sitten vaan kokka kohti tapahtumien suma Joensuussa.
Oli villisikagrillifestivaalit, kalamarkkinat ja mahdollisuuksien tori. Kiersin koko alueen. Molemmissa "ruoka"tapahtumissa oli paikoittain sankka savu grilleistä. Jos näissä viihtyisin ja haluaisin NAUTTIA ruoasta, niin vaatisin paljon muutosta. Tarjoilupisteet voisivat sijaita hieman väljemmin. Kalusteet voisivat olla mukavammat ja tila väljempi ja viihtyisempi. Jos ruokailuastiat ja -välineet olisivat muuta kuin pahvia ja muovia ja kaiken lisäksi ruoanvalmistukseen kiinnitettäisiin enemmän huomioita. Kauheat rasvassa lilluvat perunat ja läpikypsyneet lötköt vok-vihannekset yhdistettynä kuivahkoon lohimedaljonkiin. Kun ainekset ovat hyvät, niin voisi tehdä NIIIN hyvää. Olihan siellä yritystä; esimerkiksi Teatteriravintolan leipä. Viinintarjoilu istuisi hyvin tähän tapahtumaan. Voisi kuvitella olevansa eurooppalainen.

Kotiin tultua paistoi aurinko lämpimästi. Loimulohi ja muut herkut maistuivat kylmän valkoviinin kera omalla pihalla. Kun Oscar oli laulanut lensin "höyhensaarille".

Sunnuntaina oli hiljaista, kun olimme koiran kanssa kahdestaan. Radiokin petti, kun oli peruuttanut ortodoksisen liturgialähetyksen. Kuljin ympäri suunnittelemassa, en osannut levätä, lukea ja nauttia. En osaa muuttua. Aina on touhuttava. Olipa ihanaa leipoa ensimmäistä raparperipiirakkaa tänä keväänä.

Sainpahan viettää ihan omaa viikonloppua!

Ulkotyöt kutsuu

2011-05-15T03:15:00.000-07:00

Työlistalla on useita suurempia kohteita. Yhden suurimmista olen jo suorittanut puoleen väliin. Ensin otin työvoiton tai pitäisikö sanoa kävelin mieheni tahdon yli. Kyseessä on pienen kasvihuoneemme "remontti". Kolme vuotta peräkkäin on tomaatintaimet alkaneet homehtua jo ennenkuin ensimmäinen tomaatti punastuu. Kasvihuone oli perinteinen. Ensin hiekkaa ja sen päälle multaa. Keskellä käytävä.
Lapioin pois kaikki mullat, niin että hiekkapohja jäi. Pesin koko kasvihuoneen sisältä ja ulkoa, käyttäen Toluvettä. Nyt on kasvihuone saanut tuulettua. Se tapahtui kyllä suunnittelematta, koska tilaamani sora osoittautui hiekaksi. Tällaista se kaksikielisyys teettää. Nyt odottelen murskakuormaa. Laitan kasvualueille murskaa ja istutan tomaatit turvesäkkeihin. Sen lisäksi istutan ruukkuihin yrttejä. Saa nähdä auttaako "naisten kotkotuksia kaiken maailman ohjelmista ja puutarhalehdistä".
Pari muutakin multatyötä on vielä odottamassa.

Sitten aloitin siivouksen ja järjestämisen aitassa. Siihen teen oman TYÖHUONEEN. Siellä aion kirjoittaa, hieroa aivonystyröitäni, harrastaa käsitöitä, lukea ja OLESKELLA.
Suurin kompastuskivi on edelleenkin nettiyhteyden saaminen sinne. Mokkula tietty, mutta on kuitenkin aika arvokas, kun meillä on parinsadan metrin päässä laajakaistayhteys. Pitää vielä soitella Elisan kanssa.
Martela Outletista ostin kunnolliset työpöydät. Huoneessa säilytyksessä olevat kaapistot ym joutuvat nyt kylmään varastoon, niin julma olen. Ajattelen vain itseäni, en vanhoja huonekaluja, jotka odottavat uutta kotia jostakin.
Tiedän että talvipakkasella kipaisen takaisin sisälle koneineni, mutta on niin ihanaa toteuttaa unelmiaan.

My artist-daughter shits canonballs

2011-05-04T00:08:00.000-07:00

Just to refresh my english, I will write this short text in english. I will tell everybody that my daughter is a hardworking artist and at this moment she is very active in many exhibitions in many countries. There is a strong pushing blow or wind going on. Maybe her life is happy and steady. Thats why her works are good and interesting for the public.
At the writing moment she is in Iceland with an exhibition. At the same time she has some work in Gothenburg (her artist-university) and in Paris. The audience in Paris likes her works. Fascinating!
This summer she will participate in a summer exhibition in Finland. Last summer she was in Mänttä, this summer somewhere else (Rauma?).

Blessings and love from a very proud mother

Kirkas viikko

2011-04-29T01:02:00.000-07:00

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Pääsiäispyhät ovat takanapäin, mutta pääsiäinen jatkuu helatorstaihin saakka. Tänä vuonna vietimme perhepääsiäistä. Hilla-tyttö, 9kk ja 8-14pv vanha, hänen äitinsä, isänsä ja mumminsa sekä minun poikani olivat vieraanamme. Talossa olivat myös koirat Saimi-neiti ja Basis.

Pääsiäisyönä olimme kirkossa ja pappilassa emännöimässä yhdessä Ylämyllyn ahkerien tiistaiseuralaisten kanssa kahvitarjoilua. Aurinko nousi, kun ajelimme kotiin 05.00 jälkeen.

Koska pääsiäinen oli huhtikuun lopussa saamme nyt seurata luonnon heräämistä ja uuden alkua. Jäät ovat paikoittain irti rannoista, puissa on pieniä hiirenkorvia, telkät ovat muuttaneet rantahuviloihinsa ja joutsenet lentävät ylitsemme.

Paasto on päättynyt ja monia herkkuja nautittu. Viikonloppuna on työväen ja ylioppilaiden juhla. Nyt, niinkuin usein aiemminkin, on luvattu tänne itä-Suomeen räntäsadetta. Mutta se ei haittaa meidän rauhallista kotijuhlaa. Grilli on jo paikallaan ja katoksen alla kuistilla. Kuohuviini maistuu samalta säästä huolimatta, samoin sima, joka on kotitekoista tänä vuonna. Munkit saavat elää luostareissa, niitä ei tarjolla meillä. Meillä on vielä jäljellä kulitsaa ja pashaa.

Kaikille tutuille ja tuntemattomille hauskaa wappua (ilman autoa ja puukkoja!)

Vähän tietoa, mutta tunteella

2011-04-18T01:55:00.000-07:00

Tiedän politiikasta hyvin vähän. Olen seurannut vaalikeskusteluja, mutta silti tieto on pinnallista. Mutta olen aina tietänyt oman poliittisen kantani. Se ei horju. Ehkä juuri sen takia minua suututtaa, hävettää ja ihmetyttää miten ihmiset kääntävät takkinsa ja äänestävät päättäjiksi sellaista puoluetta kuin perussuomalaiset. Miten pieni Suomi pärjää maapallolla, jos sulkeudumme omaan maahamme. Viis globaalisaatiosta, eurooppalaisuudesta, vapaasta liikkumisesta, luonnonsuojelusta, maahanmuuttajista, kriisiavusta, kehitysyhteistyöstä jne jne. Nyt toimitaan vain omassa maassa ja laitetaan lintukodot kuntoon. Ehkä olisi pitänyt ajatella miten maailma vastaa esimerkiksi vientipolitiikassa jne. Ehkä suomalaisille tulee viisumipakko euroopan maihin? Tai pitäisikö kieltää ulkomaille matkustaminen? Odotellaan. Ehkä ministerisalkut kiinnostavat persuja niin paljon, että uhot unohdetaan ja hallituspaikka kelpaa? Kuka pettää silloin ja ketä? Onneksi suurin puolue on vakaa ja pysyy linjassaan.

Maukasta ja mautonta

2011-04-11T00:04:00.000-07:00

Eilen aamulla oli niin ihana auringonpaiste, että otin ensimmäisen kerran tänä keväänä pulahduksen avannossa (ilman saunaa). Sen jälkeen näin ensimmäisen joutsenpariskunnan lentävän yli. SE TULEE. Kreikkalainen lammaspaistos tuoksui vallan ihanalta koko iltapäivän. Pienen pieni palanen kertoi myös maun olevan kohdallaan. Niinkuin yleensä en seurannut reseptejä, vaan tein useita poikkeuksia ohjeesta. Pohjaan vaihdoin puolet rasvasta tuorejuustoon ja puolet vehnäjauhoista sämpyläjauhoihin. Ensin freesasin valkosipulia ja sipulia, sen jälkeen lampaan jauhelihat. Nesteeksi kotitekoista tomaatti-paprikasalsaa ja mausteeksi kreikkalaista mausteseosta, minttua, oreganoa,mustapippuria, fondia ja hitusen suolaa. Kun mössö on hiukan jäähtynyt lisätään kananmunat ja feta. Käytin peltipurkissa myytävää pehmeää leivontaan tarkoitettua fetaa. Sitten vaan paistospohjalle. Pinnalle hiukan juustoraastetta ja kuivattua persiljaa. Suosittelen pääsiäiseksi! Paikallislehtemme kertoi uudesta japanilaisesta innovaatiosta. Makuupussin etuosaan on painettu värillinen autenttinen kuva ihmisen sisäelimistä. On kuulemma hauska yllätys esimerkiksi partioleirillä! Ostettavana nettikaupasta. Minun mielestäni mauttomin tuote pitkään aikaan. YÖK!

Suunnitteluvaihe

2011-04-04T23:47:00.000-07:00

Oikeastaan sanonta "tyyntä ennen myrskyä" pitää paikkaansa. Mitä onkaan tapahtumassa? Tässä tapauksessa "myrsky" on minulle hyvin mieluista aikaa. Siis puhun nyt tulevasta diakonia-ateriasta, pääsiäisyön tarjoilusta pappilassa, oman sukuni pääsiäisruoista ja pääsiäispäivän juhla-ateriasta. Kokonaisuus, johon kuuluu suunnitteluvaihe reseptien lukemista, ostoslistojen ja työn suunnittelun laatimista, hankinnat, ruoan valmistus, kattauksen suunnittelu ja koristukset. Aika ennen kuin aloittaa on hankalin. Silloin ei oikein voi tarttua mihinkään. Mahdollisesti voi puhdistaa hopeat, siivota maustehylly tai tarkistaa liinat ja koristelaatikot. Kehtaako sanoa että tekee virpomavitsoja? Minä kyllä teen. Sellaisia joihin tulee silkki- ja kreppipaperisia kukkia. Ne siunataan Lasaruksen lauantain vigiliassa. Sen jälkeen ne koristavat ikoninurkkausta ja ikoneja. Helluntain jälkeen ne poltetaan. Huomenna on yhden tapahtuman suunnittelupalaveri. Siinä on monta tekijää ja useita yhteisiä ruoanvalmistuskertoja. Erilaisten karjalaisten leivonnaisten teko ja pashan valmistus lähes sadalle henkilölle vaatii resursseja ja hyvää suunnittelua. Saatte seurata blogissa tätä minulle mieluista puuhaa. Lupaan opetella kuvien siirtämistä kamerastani koneelle. Tiedän että lapseni huokaavat syvään, voi ei mude..... Paasto sujuu hyvin ajatellen tulevia herkkuja!

Arvomaailmastani

2011-04-04T01:23:00.000-07:00

Puhun arvoista, periaatteista ja suhtautumisestani laajasti. En pelkästään esimerkiksi uskosta ja kymmenestä käskystä. Minun pitää olla suvaitsevainen. Silti haluan pitää kiinni arvoistani. Silloin olen joskus suvaitsematon. Jos luovun arvoistani, petän itseäni, en ole rehellinen. Silloin olen teeskentelijä, haihattelija, joka kääntää takin sopivan suuntaan tuulen mukana. Pyrin sitoutumaan siihen mitä teen, vaikkapa se olisi vapaaehtoista toimintaa. Sen takia vaadin sitoutumista muiltakin. En pidä puheesta ja tekstistä, jossa korostetaan jonkun toiminnan merkitystä ja arvoa, kun todellisuudessa ei kuitenkaan tueta tätä toimintaa ja tekijöille ei anneta toimintamahdollisuuksia. Sellainen uuvuttaa. Haluan tehdä avoimesti ja rehellisesti vapaaehtoistyötä. Haluan vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä ja myös silloin tällöin kiitosta. Luottamuspula on pahin tunne/palaute. Isä Stefan sanoi erittäin hyvässä saarnassa eilen: Minä uskon. Auta minua epäuskossa. Jos on uskoa on toivoa. Toivo on ihan hyvä tyyppi. Tässä joitakin ajatuksiani: Toivo on tasapainoilua. Elämänkaaren aikana on erityistilanteita kuten murrosikä, teini-ikä, vanhemmuus, lasten poislähtö, eläköityminen, joihin liittyy muutoksia. Toivo on jatkuvaa tasapainoilua menettämisen, ylläpitämisen ja saavuttamisen välillä. Toivo on uskoa huomiseen. Hyvistä ajatuksista syntyy unelmia ja suunnitelmia, joista syntyy päämääriä. Toivo on keskittymistä tähän päivään.Eilistä et voi muuttaa, huomista ei voi elää tänään, keskity siis tähän päivään. Toivo on pienissä asioissa. On ikävää, että ihminen pitää kokea vaikean kriisin, menettämisen tai pitkäaikaissairauden ennenkuin oppii näkemään "pienet tärkeät asiat", joiden arvo ei ole mitattavissa rahassa. Toivo on ihmissuhteissa. Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Molemminpuolinen ja vastavuoroinen suhde rakentuu kahden ihmisen todellisesta läsnäolosta. Toivo syntyy kaikkien tunteiden hyväksymisestä. Tunnekokemusten hyväksyminen omassa itsessä ja niiden jakaminen toisen ihmisen tai Jumalan kanssa voivat merkittävästi vahvistaa toivon kokemusta. Tämä merkitsee erilaisten tunteiden-pelon, yksinäisyyden, toivottomuuden, surun, ilon ja riemun rohkaisevaa ja herkkää vastaanottoa ilman ehtoja. Toivo syntyy, kun kokee olevansa arvokas ja arvostettu. Pitääkö olla autettava, potilas, jotta ammatti-ihminen tai vertaisryhmä auttaa? Eikö lähiverkosto tai seurakunta yhteisö voisi avautua ja keskustella vastavuoroisesti ja tasaarvoisesti elämää suuremmista kysymyksistä? Toivo on Jumalan läsnäolo ihmisen elämässä. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä... (Matt. 20:28). Toivo ei merkitse sitä, että tosiasiat muuttuisi, vaan se on resurssi, joka kasvaa ihmisten keskinäisestä yhteydestä, elämän lahjan hyväksymisestä ja siitä iloitsemisesta, mikä on mahdollista. Toivo on iankaikkisessa elämässä. Kristillinen toivo on suuntautumista sellaiseen tulevaan hyvään, jonka toteutuminen on varmaa. Jäljelläkaksi paastoviikkoa ja suuri viikko ja saamme taas viettää kirkkokuntamme suurinta juhlaa: Ylösnousemuksen juhlaa - Suurta Pääsiäistä!

Hiljentyminen ja ilon pisaroita

2011-03-24T00:03:00.000-07:00

Eilen kirkossamme vieraili arkkipiispamme Leo. Hänen opetuspuheensa ja hänen olemuksensa teeillassa antoi seuraavanlaisia ajatuksia.
Paaston tie on pitkä 40 päivää + suuri viikko (piinavko) Ihmisen sielu ja sydän ovat kivikovia kuin Mooseksen kivitaulut. Sen takia on hyvä VALITA paaston tie. Jos sille tielle menee, on jo askel oikeaan suuntaan.
Täytyy pysähtyä ennen kuin ottaa pohjakosketuksen. Se kosketus voi olla hyvin erilainen eri ihmisillä. Kuitenkin monilla se on kriisi. Mutta kriisissä on aina myös myönteinen puoli. Kriisissä on läsnä mahdollisuus. Kun menetyksiä on paljon, on valittava uusi suunta. Takaisin ei pääse. Silloin on arvioitava omat voimavaransa, omat mahdollisuutensa ja vapaasti saa valita sen jälkeen mieluisensa polku.
Tähän uudeelleen valintaan kuuluu usein lähipiiri, verkosto. Usein tähän liittyy myös kiitollisuus ja halu, uusilla voimilla auttaa lähimmäisiä, jotka edelleen ovat "suossa".
Voimavarojen ylläpitäminen ja kiitoksen osoittaminen voi tehdä parhaiten rukouksessa, kirkon palveluissa, vapaaehtoistyössä tai osallistumalla paastokeräyksiin.
Isä Leo toivotti myös paaston ajaksi ilon pisaroita. Saa vastaanottaa ja tuottaa iloa. Ei paasto ole pelkästään murheen aikaa. Kevät tulee, luonto herää ja me valmistaudumme kirkkokuntamme suurimpaan juhlaan !
Remember that happiness is a way of travel - not a destination (Roy M. Goodman)

Elämälle kiitos

2011-03-22T00:36:00.000-07:00

Karjalainen kirjoitti tänään "sitkusta ja unelmista". Työelämässä minäkin elin niin. NYT elän sitä aikaa, josta unelmoin.
Nautin todella. Välillä huono omatunto yrittää kuiskata että olen liian itsekäs, laiska, veltto, mukavuudenhaluinen ym. Mutta minä vastaan, että olen lapsesta saakka tehnyt kaikki kesät töitä, olen ottanut vastuuta monesta asiasta, olen itse lainavaroin kouluttautunut ammattiin, olen perustanut perheen, eronnut, mennyt uudestaan naimisiin, muuttanut ja asunut ulkomailla. Kaikki ilman vanhempieni tukea.
Nyt on minun aikani, tehdä omia priorisointeja, suunnitelmia, toteuttaa unelmiani.

Iloitsen edessä olevasta matkasta Berliiniin. Pitkä viikonloppu lasteni ja tyttöystävän kanssa keväisessä Berliinissä. Aamiaiset kanavan rannalla, sunnuntaikirppis, kynttilä-illalliset pienissä bistroissa, kaupungilla kulkeminen ilman varsinaista päämäärää ja ilman ostospakkoa. Voi ihanuus!
Nauttikaa ihmiset!
PS. kiittäkää myös sitkeitä ja sisukkaita esi-isiämme, jotka tulivat viljelemään meidän karua maata, eivätkä jääneet sinne vulkaaniselle ravintorikkaalle maaperälle, jossa mannerlaatat liikkuvat.

Elinsiirroista

2011-03-20T06:40:00.000-07:00

HS 17.3.2011 otsikoi: Elinsiirtojonoihin kuolee vuosittain 10-20 potilasta

Taustaksi: Menin sairaanhoitajakouluun 1966. Ensimmäinen kesätyöpaikkani apuhoitajan sijaisena oli munuaisosastolla ns. Unioninkadun klinikassa (HYKS,IV Sisätautien klinikka). Tällöin oli Suomessa vain yksi dialyysiosasto ja yksi munuaisosasto. Munuaisensiirrot tehtiin Kirurgisessa Sairaalassa ja potilaat tuotiin heräämöstä, usein leikkauksen jälkeisenä päivänä munuaisosastolle eristyshuoneeseen jälkihoitoon.
Pitkän työurani aikana olen saanut seurata munuaishoidon huimaa kehitystä.

Mutta jonoihin.
60-luvulla pääsivät dialyysihoitoon ne potilaat, joilla oli sopiva munuaisenluovuttaja tiedossa. Luovuttajan tuli olla lähisukulainen, sisar tai nuorelle henkilölle jompikumpi vanhemmista. Tämä pätee edelleenkin omaisluovutuksessa. Uusi laki sallii myös muiden kuin lähisukulaisten luovutuksen, mutta meillä Suomessa ei näitä ole (minun tietääkseni) tehty. Silloin ei ollut laki aivokuolemasta vielä tehty, joten elimiä ei voitu ottaa talteen.

Munuaissiirtoja tehdään aikuisille pääsääntöisesti aivokuolleilta saaduilla elimillä. Luulisi että kukaan ei kuole jonoon, jos siirtoelimiä on vajaa 200 vuodessa. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista....
Ensinnäkin ei ole jononumeroa, vaan rekisteri, jossa kaikkien odottavien tiedot ovat tallennetut. Tässä tiedostossa on myös jokaisen kudostyypitys.
Sopivan elimen saamiseen vaaditaan veriryhmäsoveltuvuus ja hyväksyttävä kudostyypitys ja välittömästi ennen leikkausta tehtävä negatiivinen ristikoe (joka kertoo vasta-aineista). Vasta näiden kriteerien jälkeen tulee kyseeseen muut valintakriteerit, kuten pitkä odotusaika (5 -10 vuotta), elimen ja vastaanottajan suuri ikäero ym.

Muiden siirrettävien elinten kohdalla ei tarvita kudostyypityssoveltuvuutta. Siellä taas tulee elimen koko oltava sopiva vastaanottajalle ym.

Munuaispotilaat voivat elää dialyysihoidossa odottaen sopivaa siirrännäistä. Tämä mahdollistaa pitkiäkin odotusaikoja. Joillekin pitkäaikainen dialyysihoito aiheuttaa ongelmia ja leikkauksesta toipuminen tai estolääkityksen sietäminen voi hankaloitua.

Vuoden 2010 laissa elinten irroittamisesta sanotaan että elimiä saa irroittaa, jos aivokuollut aikuinen ei ole eläessään vastustanut luovutusta. Tämä tarkoittaa erilaista käytäntöä keskustelussa läheisten kanssa. Aiemmin pyydettiin lupa irroittaa elimiä, NYT kysytään onko tietoa elinluovutuskortista tai kuolleen mielipidettä luovutukseen.

Miksi kaikki elimet, joita voitaisiin käyttää ei oteta talteen? Resursseista on kyse. Jos teholla on hoidossa potilaita, joita yritetään parantaa ja tulossa on runsaasti hoitoa vaativa aivokuollut elinluovuttaja ja on tehtävä priorisointi.....
Kaikki mahdolliset luovuttajat ei tunnisteta syystä tai toisesta, joten vielä on tiedonpuutetta asiasta.

Asia on mielenkiintoinen ja tärkeä. Tänä päivänä, kun monet asiat ratkaistaan katsomalla kustannukset, niin elinsiirto on hyvin kustannustehokas verrattuna dialyysihoitoon.

Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa järjestettiin jokunen aika sitten elinsiirto iltapäivä opiskelijoiden näytetyönä. Auditorio oli täynnä, luennoitsijat asiantuntevia ja kaiken kruunasi kokemusasiantuntija Jussi, joka kertoi elämästään kahden munuaissiirron ja eri dialyysihoitomuotojen kanssa. Nyt hän on onnellinen esiintyvä taiteilija.

Katastrofit tunkee ovista ja ikkunoista

2011-03-14T00:22:00.000-07:00

Olenkohan liian vanha? En pysy mukana kehityksessä, meinaan median tiedotuksen nopeassa kehityksessä. Ennen luettiin kerran päivässä sanomalehdestä "vanhoja" uutisia. Radio ei ollut päällä koko ajan, niinkuin nyt. Joillakin on televisio aina päällä. Meillä ei ole. Monille tulee uutiset huippumoderneihin kännyköihin. Netistä saa koko ajan ajankohtaista tietoa ja uutiskuvia.
Siis katastrofeista, onnettomuuksista, sodista saa koko ajan täsmätietoa.
Mietin vain, tarvitaanko tätä? Jos sitten tulisi tärkeä tiedote esimerkiksi säteilyvaarasta.... Kuinka moni seuloisi sen tiedon tästä uutistulvasta, juuri meille tarkoitetuksi välittömästi toimenpiteitä vaativaksi?
Miten tämä jatkuva monesti ahdistusta aiheuttama tieto vaikuttaa muutenkin ahdingossa eläviin, esimerkiksi masentuneisiin ihmisiin?

Tiedostan että Japanissa on valtava katastrofi ja siellä on edelleen vakava uhka uusista onnettomuuksista. Meidän on kuitenkin jatkettava elämämme täällä meidän onneksi maanjäristysvapaalla alueella. Olkaamme siitä kiitollisia ja tehkäämme omat pienet ponnistuksemme luonnonsuojelun puolella ja antakaamme rakkautta ja välittäkäämme läheisistämme ja naapureistamme.

Svinolängorna - Sovinto

2011-03-09T06:27:00.000-08:00

Tänään oli Hopeatähti-kerhon elokuvapäivä. Yli 200 varttunutta joensuulaista ja lähiseudun asukasta oli kansoittanut kaksi salia jo klo 10 aamulla. Varis lensi paikalle ja lausui esisanat. En muista , että hän olisi sanonut mitään erityistä. Muistan että hän ei tiennyt mitä bagge tarkoittaa.
Katsoimme elokuvan Sovinto, jolla on ensi-ilta vasta perjantaina. Elokuvan on ohjannut Pernilla Austen Susanna Alakosken romaanin pohjalta. Elokuva sijoittuu 70-luvulle Y-stadin kaupunkiin. Elokuvan pääosassa on Noomi Rapace. Hän elää miehensä ja kahden tyttärensä kanssa onnellista perhe-elämää. Lucian-päivänä hän saa puhelinsoiton Y-stadin sairaalasta, jossa hänen äitinsä on kuolemaisillaan. Tästä alkaa hänen traumaattisen elämänsä läpikäynti, jota seurataan elokuvassa.
Hänen vanhempansa olivat suomalaisia. Isä hitsari, joka unelmoi onnellisesta elämästä Ruotsissa ja realistisempi äiti, joka ajoittain selvänä ollessaan yritti jaksaa lastensa kanssa. Lasten elämä oli yhtä helvettiä. Juopottelua, juhlia, pahoinpitelyä, järkyttävää kielenkäyttöä.. Perheen esikoiselle noin 10-vuotiaalle tytölle lankesi vastuu veljestään ja usein myös vanhemmistaan. Sen lisäksi hänelle kohdistettiin uintikilpailun menstymisen paineet. Vain onnistumalla hän sai kiitoksia. Pikkuveli ei kestänyt. Hän oli mykkä, laiha ja syömätön ennen huostaanottoa. Myöhemmin lastenkotiaikojen jälkeen hän lopetti elämänsä.
Koko perhe matkustaa Y-stadiin. Saamme seurata tyttären ja äidin kohtaamiset sairaalassa. Mitään varsinaista avautumista ei tapahdu heidän välisissä suhteissa. Äiti on loppumaisillaan oleva alkoholisti, joka vielä rakastaa julmaa ja hakkaavaa kuollutta alkoholistimiestään ja muistelee heidän kotiaan kullanhohtoisten lasien läpi. Tässä tilanteessa tytär sanoo suoraan mielipiteensä, miten hirveää se oli lapsille. Samalla hän syyttää vanhempiaan pikkuveljen traagisesta kohtalosta. Äiti kuolee ilman varsinaista välienselvitystä. Sen takia suomenkielinen nimi tuntuu oudolta.
Hyvin tehty elokuva. Suosittelen.

Närhet ja närhet

2011-03-04T23:14:00.000-08:00

Lauantai aamun ratoksi kirjoitan. Kaksikielisyys on rikkauteni.
Otsikko tarkoittaa suomeksi närhet ja läheisyys. På svenska nötskrikor och närhet. Viime viikolla lämpimänä päivänä meillä vieraili närhi lintulaudalla. Kaunis, värikäs iso lintu. Haki pähkinöitä, niinkuin ruotsinkielinen nimi kertoo. Nöt = pähkinä. Apteekin kanta-asiakas lehdessä oli ruotsinkielinen osio, jossa otsikko oli närhet. Mieheni ihmetteli, miksi apteekki kirjoittaa närhistä!

Mieleeni tulee monet tilanteet esimerkiksi kahvilassa ja kauppahallissa Ruotsissa. Kun minä Ruotsissa pyydän broileria, niin eivät ymmärrä. Siellä ostetaan kyckling (eli kananpoikaa). Broilerit löytyvät politiikasta. Kunnon juustosämpylää (ostsemla) on myös ihmetyksen aihe. Semla on makea leivonnainen, siis pulla. Ajankohtaiset ovat esimerkiksi fastlagssemla, jossa on kermavaahtoa ja mantelimassaa. Suolainen on taas fralla. Mielestäni jauheliha, suoraan käännettynä malet kött kertoo paremmin tuotteesta, kuin ruotsalaisten käyttämä färs. Meillä jauheliha muuttuu färsiksi, kun lihapullataikina on valmis.
Näitä on siis runsaasti. Useasti ollaan puhuttu näistä ja naurettu yhdessä tyttäreni kanssa. Hän hallitsee molemmat ruotsit, kun on asunut lähes 10 vuotta Göteborgissa. Nyt hän teho opiskelee saksaa, koska aikoo jäädä Berliiniin.

Afrikan ajoilta tulee mieleen sana phiri-phiri. Chilipohjainen tummanpunainen mauste. Afrikkalaiset ja intialaiset kauppiaat eivät osanneet sanoa r-kirjainta sanan keskellä. Mauste oli heillä nimeltään pili-pili. Meillä oli suosittu ruoka pili-pili pyttipannu. Tämähän nauratti lapsia. Olihan moni pojista juuri siinä iässä, että olivat juuri löytäneet itsestään uuden ulokkeen, joka kutsuttiin piliksi. Ihan kiva nimi. Miksi se muuttu aikuisilla miehillä (usein) rumannimiseksi. Mutta se on psykologiaa!

Täällä pohjoiskarjalassa olen oppinut paljon uusia sanoja. Tullessani tänne en ymmärtänyt sana ettonen. Siitä kerrotaan seuraavanlainen juttu. Sulhaskandidaatti etelä-Suomesta oli ensimmäistä kertaa vierailulla. Pohjois-Karjalan vieraanvaraisuus oli huipussaan ja sulhanen söi ja söi ja kehui ruokia. Varmaan vilpittömästi. Kun emäntä sitten sanoi, että nyt otetaan aterian päätteeksi ettoset, niin vieraan oli sanottava, että nyt ei sitten millään enää... Onneksi hän pääsikin ruokalevolle!

Että sen pituinen se.

TV-ohjelma miun makuun

2011-02-28T22:43:00.000-08:00

Se on "Linnan tähdet". Tulee maanantaisin klo 20.00 kolmoselta.
Ohjelmassa kuusi kypsään ikään ehtineitä taiteilijoita, jotka viettävät aikaa Espanjan maaseudulla. Asuvat vanhassa linnassa. Mukana suomalainen kokki. Ja kuvaustiimi tietysti ( mutta he eivät esiinny ohjelmassa, tekevät hyvää työtä).
Taiteilijat ovat Arja, Anu ja Anna-Leena, Danny, Neumann ja Vexi. Kaikki esiintyviä taiteilijoita; laulajia, näyttelijöitä, kirjailijoita.
Yhteistä heillä on taiteilijaelämä, sananhallinta, spontaanius,syvällisyys, toiminnallisuus ja nautiskelu.
Jokaisella on ohjelmassa oma "päivänsä". Henkilö saa suunnitella päivän herätyksestä nukkumaanmenoon. Minua kiehtoo eniten keskustelut, joskus syvääluotaavat analyysit. Aitojen tunteiden näyttäminen, kiinnostus toisten kertomuksista. Avoimuus ja tunteet; naurua ja kyyneleitä.
Toisaalta minua kiehtoo päivän valittu teema ja siihen liittyvä illallinen. Kokin upea taito valita yhdessä päivän henkilön kanssa herkullista tarjottavaa.
Tästä ohjelmasta nautin. Voi kun saisin itse joskus osallistua samanlaiseen!

Ajatusten aamiainen

2011-02-23T22:38:00.000-08:00

Tämänniminen ilmainen palvelu tuottaa positiivarit. Joka arkiaamu on sähköpostissa viesti, joka kantaa otsikon nimeä. Tarjottimelta löytyy nimipäivät, ajatuksia kolmella kielellä, ohjeita ja neuvoja vaikeiden tilanteiden selvittämiseksi (lyhyesti). Joskus viitteitä johonkin ajankohtaiseen kolumniin ja tärkeä aivonystyröiden herättäjä aamupähkinän kolme kysymystä.

Tämän torstain ajatukset:
Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin toistemme virheet,
olisimme pian kaikki varakkaita.

Ingenting är omöjligt,
det omöjliga tar bara
lite längre tid.

A healthy attitude
is contagious but
don ´t wait to catch
it from others

Positiivarit.fi sivustolla löytyy kohta aamiaistilaukset. Suosittelen.

Rakas seurakuntani

2011-02-23T01:40:00.000-08:00

Elämme paastoon valmistautumisaikaa. Hyvästelemme Isä Tuomasta. Muutoksia on tulossa. Epätietoisuutta on ilmassa. Huhuja liikkuu. Oikeaa tietoa ei ole tarjolla.

Miksi minä tästä kirjoitan? Olen luottamusvalittu, valtuuston jäsen. Mutta tiedän vain, ettei valtuuston tarvitse kokoontua kuin toukokuussa 2011.

Käteeni osui SWOT-analyysissä viime syksynä käytetty "työ"paperi otsikolla "työyhteisömme heikkoudet"-kysymykset. Siitä poimin seuraavat asiat:

1. Tiedottamisen ja tiedonkulun suurimmat heikkoudet ? Tiedottamista ei tapahdu ja tiedonkulku on huhujen varassa.

2.Onko nykyinen organisaatiomalli riittävän joustava muutostilanteissa? Miten 1 + 1 henkilö hoitaa 1+ 3/4 +1 työtehtävät? Varsinkin kun poislähtenyt on hoitanut myös kanslistin tehtävät? Huhu kertoo että ulkoistetaan toisen papin palvelut. Siis ostetaan tarvittaessa palvelusten suorittajaa.

3.Herättääkö toiminta seurakuntalaisten ym luottamusta? Miten "ulkopuolinen" pappi saa laumansa luottamuksen? Riittääkö yksi rippi-isä kaikille? Kuka hoitaa monet toimintapiirit, laitos-ja sairauskäynnit?

4.Kykeneekö työyhteisömme tuomaan uusia palveluita? Uusien alueiden valtaaminen vaatii ensisijaisesti resursseja, joten säästöliekkikäyntiä tulee välttää. Muuten olemme turhaan laatineet strategia- ja visio-ohjelmaa.

5.Voidaanko sisäistä dynamiikkaa, ihmisten välisiä suhteita ja ilmapiiriä parantaa? Kyllä voi, jos siihen löytyy tahtoa. Avainsanat ovat priorisointi, delegointi ja LUOTTAMUS. Jotain pitää tehdä ja pian, jotta palkatut ja vapaaehtoiset pysyvät tehtävissään !

6. Ketkä ovat työyhteisömme "kilpailijat"? Toiset seurakunnat tarjoavat parempia paikkoja. Hyvää ei saa "alennetulla hinnalla". Vapaaehtoisjärjestöjä riittää ja kaikki ottavat avosylin vastaan tekijöitä. Useimmissa tuetaan ja palkitaan.

Ortodoksinen seurakunta on minulle hengellinen koti. Rukoilen että saamme hallintomme ja käytännön työt järjestymään, että saamme luottamukselliset, avoimet välit, että saamme ilolla ja kiitollisuudella palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme.

Television ruokaohjelmat

2011-02-22T00:54:00.000-08:00

ENNEN oli hyviä ruokaohjelmia. Oli ohjelmia, joita odotti innolla, koska ne olivat asiallisia, mutta hauskoja. Niistä sai vihjeitä. Etten olisi liian negatiivinen, niin aloitan kehumalla TV5 Strömsön ohjelmaa ja tällä kertaa ruoka-osuutta. Siellä tehdään yhtä tai korkeintaan kahta ruokalajia. Ohjeet, siis ruoanlaitto tapahtuu oikeesti ja niistä saa vihjeitä. Viime viikolla valmistettiin sinisimpukoita. Samalla tavalla valmistin itse sinisimpukat perjantai-iltana. Juuri näin haluaisin että ruoka ohjelmat toimisi.
Mutta kuulkaapa tätä: Annan mehukas keittiö tänä aamuna nelosella, kesto 25 min. Ricotta-täytteisiä kesäkurpitsankukkia, lohta basilika-mousselinekastikkeella ja kauden marjoja Eiswein-viinivaahtokastikkeella. En katsonut. Meillä ei katsota TV:tä aamuisin.
Mutta kuka voisi tehdä ruokaa vaikka ensiviikonlopuksi tämän menyn mukaan? Kesäkurpitsankukkia? Kauden marjoja? Mikä on Eiswein? Mousseline?
Kyllä tiedän. Nyt paljastin tyhmyyteni. So what, sanoi Lipponen.
Siis tiedän mikä on mousse ja jopa viinivaahto. No, ehkä joku tykkää tällaisista ohjeista. Minä en saisi tällainen tehty 25 minuutissa!
Sitten tulee näitä Chef-ohjelmia. Olen katsonut ensimmäisen jakson Master Chef Suomi kilpailusta.Hirveää. Sipulinleikkaus, jossa useampi osallistuja kilpailun tiimellyksessä sai ihmisverellä marinoituja sipuleita tulokseksi. En katso enää. Subilla tulee toinen Chef-ohjelma, mutta minun nukkumaanmenon jälkeen. En ole katsonut.
Ulkolaisia kokki-ohjelmia on tullut, kuten Jamie tai tämä vanhempi britti-seikkailija tekemässä ruokaa ulkomailla (nimimuisti!?) ovat piristäviä vaihteluja tähän suomalaiseen tarjontaan.

Miksi vaivaudun kirjoittamaan tästä? Sen takia, että itse olen ruoanlaiton harrastaja ja pidän perusruoista, mutta myös erikoisuuksista ja uusista ideoista. Minulla on itselläni kokemusta.

Toivoisin että ruoanlaitto nuorissa perheissä, sinkkutalouksissa ja vanhusten keittiöissä nousisi arvoonsa. Siihen voisi hyvät ruokaohjelmat televisiossa olla virikkeenä. Vähemmän lisä-aineita valmisruoista ja enemmän yhteistä aikaa ruoanlaitonmerkeissä ja sen nauttimisessa.
Bon appetit !

Kommentit

2011-02-20T22:32:00.000-08:00

Hyvät lukijani,
Olen niin monelta kuullut, ettei voi kommentoida kun ei ole omaa blogi-osoitetta. En ollut minäkään asiaan paneutunut, mutta muistin ottaa asian esille poikani kanssa. Hänelle nämä asiat kuuluvat jokapäiväiseen työhön ja elämään.
Kun haluat lähettää viestin ota valikosta jomman kumman viimeisistä vaihtoehdoista. Nimi/URL toimii pelkällä nimellä tai toinen vaihtoehto nimetön (anonyymi). Sitten vaan seurataan ohjeet (kirjainten kopionti jne) ja kommenttisi julkaistaan.
Kirjoitellaan !

Vierailu pääkaupungissa

2011-02-20T08:01:00.000-08:00

En ollut pitkään aikaan ollut Helsingissä yötä, saatikka viettänyt kokonaisen vapaapäivän siellä. Nyt tuli tilaisuus, kun sain kutsun entisen työpaikkani eläkejuhlaan. Minun jälkeen tämä oli lyhyessä ajassa jo toinen eläkkeellejäänti. Ja eläkeläiset nuortuvat koko ajan! Mukavana yllätyksenä juhlassa olivat vierailevat Terttu ja Munamies. Ihan oikeesti Terttu, ei hänen siskonsa, joka Tertun mukaan on ihan hupakko. Onnea uudelle eläkeläiselle!
Yövyin poikani uudessa kodissa. Hänkin oli nukkunut siellä vasta kaksi yötä. Lauantai vastaisena yönä naapurit päättivät vastaanottaa meitä aamuyön juhlinnalla. Kaksi ja puolituntia kestäneen kovan musiikin ja huudon jälkeen juhla kääntyi isänmaalliseksi. Finlandian jälkeen vieraat poistuivat puoli seitsemältä. Toivottavasti tämä oli poikkeustapaus ! Toisaalta tällainen maalainen on tottunut hiljaisuuteen ja kaikki ylimääräiset äänet kuuluu (mutta ei häiritse), nyt oli silti kyse häirinnästä.
Vapaapäivä oli kylmä ja tuuli lisäsi silmien vuotamista. Mutta mukavaa oli kuljeskella tuttuja katuja ja poiketa kaupoissa, kirpputoreilla, kauppahallissa jne. Helsingin suurin tavaratalo on remontoinut ruokaosastonsa mannermaiseen tyyliin. Onneksi minun piti kantaa kaikki ostokseni, joten ihailin runsasta tarjontaa ja ostin vain ostoslistan mukaan. Vau mitkä liha-, kala- ja juustotiskit! Ihaninta oli tunne, että tänä päivänä saan tehdä mitä haluan, ilman aikataulua ja muita velvoitteita.
Vietimme mukavan illan poikani kanssa kahdestaan. Tehtiin kolmen ruokalajin päivällisen ja nautimme yhdessäolosta. Sellaista laatuaikaa minulle!
Kotimatkalla junassa oli sitten hiihtolomatunnelmaa. Suksia, rattaita, matkalaukkuja, perheitä, opiskelijoita ja juoksentelevia lapsia. Kyllä ne jaksoivat juosta 4,5 tuntia edestakaisin käytävällä. Useiden lomasuunnitelmat selvisivät kanssamatkustajille kännyköiden ansiosta. Ei siellä tarvinnut nukkua!
Nyt on taas ihanaa olla kotona. Borta bra, men hemma bäst.

Ystävänpäivä

2011-02-11T05:48:00.000-08:00

Tämä maanantaina 14 helmikuuta vietettävä päivä, joka alunperin on nimeltään Valentine ´s day, on saanut Suomessa erilaisen merkityksen. Yhdysvalloissa oli tapana lähettää nimettömiä viestejä ihastuksilleen. Meillä lähetellään viestejä ystäville, mikä onkin ihan mukava tapa. Tässä on tietyssä mielessä kauppiaiden luoma päivä. Päivään liittyvää vaalenpunaista ja punaista krääsää on vuosi vuodelta yhä enemmän myynnissä.
Itse en ole tätä päivää huomioinut juurikaan. Nyt kun olen eläkkeellä ja asun kaukana monista tutuista ja ystävistä, tulee mieleen muistaa heitä. Tämä päivä on siihen sopiva.
Postitin SPR:n kortteja tänään monille, joilla ei ole sähköpostia. Viikonlopun aikana kirjoitan viestin sähköpostissa muille.
Kaikkia en tavoita, mutta heitä ajattelen ja kiitän ystävyydestä.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!

Uusi harrastus

2011-02-09T22:40:00.000-08:00

Työelämässä ollessani ajattelin usein, että elokuvissa olisi kiva käydä. Mutta työpäivän jälkeen ei tullut mentyä. Poikkeuksena oli kaksi ajanjaksoa. Toinen oli Zambiassa vuosina 76-78, jolloin kävimme koko perhe drive in -näytöksissä. Lapset olivat ennen lähtöä kylpeneet ja pukeneet yöpuvut. Asettuivat takapenkille mehu- ja vellipullojensa kanssa. Sinne nukahtivat elokuvan aikana. Ulkona oli pilkkopimeä, vaan elokuvascreeni ja ääni, joka tuotiin etuikkunasta autoon, pidettiin hiljaisella. Leffa-illat olivat lasten mielestä mukavia!
Toinen aikajakso ajoittui etätyöajalle 90-luvulla. Kun olin keskustoimistossa töissä useita päiviä, kävin iltaisin elokuvissa. Meillä oli kakkos-asunto, mutta eipä siellä sillä tavalla viihtynyt.

Nyt huomasin että Joensuussa oleva elokuvateatteri Tapio tarjoaa eläkeläisille(ja muillekin) aivan mahtavan tilaisuuden nähdä uusia elokuvia keskellä viikkoa ja aamupäivisin. Hopeatähti kerhoksi sanotaan tämä toiminta. Ei ole jäsenmaksua, saa mennä silloin kun sopii ja kiinnostaa.
Kevätkauden näytökset on merkitty kalenteriin. Ensi viikolla "tuntematon emäntä" ja maaliskuussa, jo ennen ensiiltaa, "sovinto" (ruotsiksi svinolängorna). Kun vauhtiin päästiin, niin tänään menemme iltapäivällä katsomaan HellaW, Viroseuran kanssa.

Ajatuksessa on kehittää aamupäivänäytöksen yhteyteen "jälkipalaveri" lounaan merkeissä.

Näin nauttii elakelainen.

Oppia ikä kaikki

2011-02-02T23:56:00.000-08:00

Kun tein seniorikerhon tapaamisaikataulua osui tapaaminen keskiviikoksi 2.2. joka on Jeesuksen Kristuksen temppeliintuomisen juhla. Yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta juhlasta.
Edellinen tapaaminen oli kevätkauden ensimmäinen ja silloin vieraili seurakuntamme Isä Paavo kerhossamme. Näin ollen päätettiin, että omin voimin pidämme alustuksen temppeliintuomisen juhlasta. Valmistauduimme tutustumalla eri tahojen kirjoituksiin, siirtämällä tapahtumaikonit tietokoneelle, käymällä vigiliassa ja liturgiassa.
Miten antoisaa ja paljon lisää tietoa antavaa tämä tehtävä oli. Kerhossa oli kiinnostuneita kuulijoita ja he kertoivat omista kokemuksista ja sanonnoista, joita käytettiin lapsuudenkodissa ja vielä tänä päivänä. Paljon käytetty sanonta on: "Vanha Aadam kiusaa". Tässä tilaisuudessa heille selvisi, että tämä juhla sanotaan myös "kohtaamiseksi", kun uusi ja vanha Aadam kohtaavat.
Puhuttiin myös tämän juhlan kytköksistä joulun tapahtumiin, koska lain mukaan oli esikoispojat tuotava kirkkoon 40 päivää syntymästä. Samalla äidit siunattiin ja otettiin takaisin kirkon piiriin, koska äidit eivät saaneet tulla kirkkoon synnytyksen jälkeen. Uhrilahjasta keskusteltiin. Rikkaat kuuluivat tuoda lampaan ja köyhät kaksi metsäkyyhkyä. Ikoneissa on kuvattu Joosefin kädessä häkki, jossa on kaksi kyyhkystä. Todettiin että papille on kautta aikojen annettu "lahjuksia" kuten munia, leipää, voita jne. Vielä nykyään usein annetaan papille kokouksesta jääneet piirakat ym kotiinvietäväksi. Karjalassa sanottiin että " papin tasku on pohjaton". Liekö tämä perinne osaksi tästä johtuen? Todennäköisin selitys on että papille ei maksettu palkkaa tai hänelle maksettiin vain nimellinen korvaus, jolloin seurakuntalaiset maksoivat hänen palveluistaan ruoalla.
Anna Herra minulle voimia ja järkeä jatkaa seniorikerhon vetäjänä.

"Sodan haavoittama lapsuus"

2011-02-02T08:27:00.000-08:00

Luin kirjasta "Sodan haavoittama lapsuus", toimittaneet Anne Kuorsalo ja Iris Saloranta jostain lehdestä (SK?). Mielenkiintoni heräsi, kun siinä kerrottiin kuinka sodanjälkeiselle sukupolvelle (siis mm. minulle) on jäänyt traumoja sodasta. Itse en ollut koskaan ajatellut että lapsuuden tapahtumat olisivat johtuneet sodasta, vaikka moni tapahtuma on aiheuttanut ajattelemista ja ihmettelemistä. Mahdollisesti traumojakin, vaikken itse ole näitä sellaiseksi luokitellut.
Ostin kirjan ja nyt olen lukenut sen. Kirja koostuu 32 kertomuksesta. Suurin osa käsittelee Karjalan evakkomatkoja. Lopussa joitakin sodanjälkeisen sukupolven kertomusta. Viimeeksi niinkuin vertaukseksi pari maahanmuuttajakertomusta.
En ole itse lähtenyt evakkoon Karjalasta, ei myöskään vanhempani tai isovanhempani. Mutta isäni on ollut sodassa ja äitini asunut pommitusten aikaan Helsingissä, ennenkuin muutti maalle sisarensa luokse. Isovanhempani, äitini ja isäni ovat evakuoineet Porkkala-alueelta.
Paljon kerrottiin samanlaista mitä itse koin lapsuudenkodissani. Sodasta ei puhuttu, ei isäni tai isoisäni. Ei koskaan. Äitini pelkäsi matalalla lentäviä koneita ja hälytyssireenin ääntä.
Töitä piti tehdä. 11-vuotiaasta saakka olin kesätöissä ja tienasin seuraavan talvet vaatteet ja taskurahat. Muuten en olisi voinut käydä oppikoulua. Olin töissä lastenpiikana, talouskaupassa ja vanhainkodissa. Kotona ei näytetty tunteita. Vielä aikuisena äitini kätteli minua. Vastuu monista asioista siirrettiin liian aikaisin esikoiselle. Veljeni pääsi paljon helpommalla.
Vanhemmat karkasivat velvollisuuksistaan perheessä. Isä karkasi nuorisoseuraan ja muihin yhdistyksiin ja äiti taas omiin yhdistyksiin. Monissa askarteluilloissa olin mukana, mutta vain yhtenä osallistujana muitten joukossa. Harva lapsi on askarrellut niin paljon kuin minä; mosaikkia, nahkaa, rottinkia, olkea, helmiä, kangaspuilla kudontaa, ruoanlaittoa, 4H-kerhoa jne. Oli tämäkin mukavaa, mutta lapsena jäin kaipaamaan omia hetkiä äidin kanssa ja hänen läheisyyttään. Lapsena piti olla kiltti, piti pysyä "näkymättömänä", mutta suoriutua tullaakseen hyväksytyksi. Piti "tienata ja kerjätä "kiitosta". Mutta johtuiko tämä sodasta???

Kirjassa hämmästytti, ettei kukaan kirjoittanut uskonnosta - ortodoksisuudesta. Monet evakot lähtivät evakkoon kirkostaan. Monille oli helpompaa siirtyä luterilaiseksi, kuin piilotella uskontoaan. Luulisi että tämä oli monille todella vaikea tilanne. Koti oli menetetty, läheisiä kaatuneet, vieraissa asuminen, jatkuva muuttaminen ja monien turvallisuuden pilari - uskonto - oli salattava ja kirkkoja/pappeja ei ollut.

Moni kirjoittaja toteaa, että ammattiauttajia ei ollut sodan aikana tai heti sen jälkeen. Silloin heitä olisi tarvittu.

Venäläisittäin

2011-01-30T03:50:00.000-08:00

Nyt on blini-aika. Niitä ei tehdä hetken mielijohteesta. Taikina aloitetaan jo vuorokausi ennen paistamista. Taikinan kuuluu kuplia hiljalleen, niin hyvä tulee. Juuri ennen paistamista lisätään sitten valkuaisvaahto. Varoen, hellävaraisesti, jotta kuohkeus säilyy. Paistamiseen tarvittava voi valmistetaan. Mieluiten suolaton voi kuumennetaan hiljaisella liedellä. Silloin sakka jää pohjalle ja kirkastettu voi nostetaan kauhalla paistamista varten. Sakka soveltuu sitten leivontaan, joten mitään ei mene hukkaan. Jos käytät suolaista voita, kuoritaan pinnalta "vaahto" pois. Tämäkin soveltuu ruoanlaittoon.
Paistamiseen tarvitaan valurautaisia, paksupohjaisia paistinpannuja, läpimitaltaan 15 - 18 cm.
Kun malttaa paistaa miedolla lämmöllä saa kauniinruskeita, paksuja, sisältä kypsiä, kuohkeita blinejä.
Lisukkeeksi perinteiset mäti, sipuli ja smetana. Meillä oli useita täytteitä; sillikaviaari, kylmäsavulohitartar ja poromousse. Monesti blini on alkuruokana. Meillä se oli pääruoka. Juomana snapsi, valkoviini ja vesi.
Jälkiruokana oli syrnikit eli rahkakermalettusia, paseeratun lakkahillon, kermavaahdon ja Mozartlikööriraitojen kera.

Blinikestien eteen täytyy tehdä työtä, mutta lopussa kiitos seisoo: miellyttävä ilta ystävien seurassa.

Kaksi kertaa P

2011-01-25T22:26:00.000-08:00

Pakkanen ja Porkkala.
Johtuneeko pakkasesta että kirjoitan päivittäin?
Tänään 26.1. on siis kulunut 55 vuotta siitä, kun Porkkala luovutettiin takaisin Suomelle vuonna 1956. Olin silloin 9 vuotias. Asuin pohjois-Kirkkonummella, Lapinkylän kylässä. Lähimmälle Venäjän rajalle oli matkaa alta 10 kilometrä. Molemmat vanhempani ja isovanhempani (famo ja fafa) olivat evakuoitu. Siitä ei paljon puhuttu. Äitini joskus kertoi, että heille annettiin pari päivää aikaa. Silloin oli perunannostoaika. Ulkopuolista apua oli tullut runsaasti auttamaan sadonkorjuussa. Isovanhempani eivät koskaan puhuneet asiasta. Nyt asia kiinnostaa minua, mutta kaikki mainitsemani henkilöt lepäävät kalmistoissa.
Isäni ajoi usein autolla niin lähelle rajaa kuin oli sallittua. Ohitettiin Wohlsin vanhainkoti ja parin mutkan jälkeen tuli punainen mökki, jossa oli rajavartiosto ja puomi. Mitähän vanhempani ajattelivat katsoessaan maisemaa, joka oli ollut heidän nuoruutensa temmellyskenttä? Muistan että itseäni usein pelotti. Harvat puheet naapurikansasta eivät olleet kohteliaita. Äidilläni oli myös vahva pelko, joka siirtyi lapseen.
Kotona meillä oli musta bakeliittipuhelin makuuhuoneen lipastolla. Puhelinnumerolla vastattiin puhelimeen ja sen numeron osaan vielä tänään: 266258.
Sinä luovutuspäivänä oli puhelinlinjatkin sekaisin ilosta. Kun luuria nosti kuului: Porkkala ha komi tibaks (murretta) eli Porkkala on tullut takaisin.
Isäni, joka oli sosiaalitoimistossa töissä, sai erityisluvan mennä ensimmäisten joukossa junalla katsomaan aluetta. Myöhemmin autolla. Vasta kesällä oli alue tutkittu ja puhdistettu tarpeeksi, jotta entiset asukkaat pääsivät takaisin katsomaan kotejaan tai raunioitaan. Famon ja fafan asuintalo oli pystyssä, mutta niin huonossa kunnossa ettei voitu enää korjata. Navetasta oli jäljellä kivijalka. Paikka Elfvik oli kaunis ja Wikträsk järvi lainehti edessämme. Lasten puuhiin kuului kaivaa maasta kopeekkoja, joita venäläiset olivat tallanneet maahan.
Nyt on Elfvik myyty ja minulla muistona pieni metsäpalsta, joka aiheuttaa päänvaivaa, koska en tiedä mitä sille tekisin. Siellä hongat humisee ja metsä elää luonnonvaraisena. Kukaan ei ole koskenut siihen yli 30 vuoteen. Kateellisille sanottakoon, että se on alueeltaan niin pieni, ettei oikeastaan pitäisi puhua koko asiasta! Silti jonkinlainen side lapsuuteen.

Missä suvaitsevaisuus?

2011-01-25T03:36:00.000-08:00

Uutisissa kuulin että suunnitellaan savuttomia asuintaloja mm. Mikkeliin. Tämän toteuttamiseksi pitää varmaan tehdä lakimuutoksia.
Seuraava valitusten aihe ihmisillä on lemmikit. Tehdäänkö sitten lemmikkivapaita asuintaloja? Varmaan pitää vielä varata riittävästi tilaa tonttien ympäri, jotta lemmikit eivät haise tai jopa kakkivat liian lähellä taloa.
Kun kerran lähdetään erottamaan jyvät akanoista, ihan elintapojen perusteella, niin seuraava vaihe on varmaan hyväksytysti asuttaa ulkomaalaiset ja ruotsinkieliset omiin ghettoihin! Usein ulkomaalaisten kohdalla tämä on jo toteutunut.
Mitä meihin suomalaisiin on mennyt? Ollaahan me hyviä, mutta vähäsen suvaitsevaisuutta voisimme harjoittaa.

Ruotsissa arvostetaan nykyään suomalaisia taiteilijoita ja heidän töitään. Hieno uutinen oli että Guldbaggen on myönnetty Outi Mäenpäälle. Elokuva on traaginen tarina huono-onnisesta suomalaisperheestä Ruotsissa. Ruotsalaiset arvostavat meitä suomalaisia, mutta miten on suomalaisten laita? Harvoin viitsin sanoa, että olen suomenruotsalainen. Oli minulla lukion ekalla ehdot suomenkielessä. Selvisin luokalta ja tein koko työelämäni työtä "suomen kielellä".

Elämän leipä-mistä me elämme

2011-01-24T06:26:00.000-08:00

Tämä oli Valamon Kansanopiston naisseminaarin nimi. Vietin siellä kolme päivää yhdessä 27 muun naisen kanssa.
Alustukset olivat hyviä ja alustajat asiantuntevia ihmisiä. Ensimmäinen alustus oli nimeltään "Ihan pimeää ei olekaan-Neitsyt Marian aika". Tämän 50 minuuttia kestävän runoesityksen oli suunnitellut ja esitti näyttelijä Kati Hannula. Koreografia oli yksinkertainen, jumalanäidin sinistä tylliä. Esiintyjä mustissa, vaaleansininen huivi kaulalla.
Esitys oli kolmiosainen. Ensimmäinen osa käsitteli odotusaikaa ja syntymää, toinen Jeesuksen ja hänen äitinsä elämää ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen saakka. Viimeisessä jaksossa oli uudempia, suomalaisten runoilijoiden teoksia Marioista, äideistä, ilosta ja tuskasta.
Hyvin vaikuttava esitys.
Lauantain ensimmäinen alustus oli TL Tiina Juurelan "Kalmoilla pomilointiperinne Raja-Karjalassa". Mielenkiintoinen esitys jo monesti unohdetuista perinteistä. Kuitenkin aihe, joka poikkesi muista seminaarin aiheista, koska tässä ei ollut syvää sanomaa meille osallistujille.

Iltapäivän soiva laululuento "Itkuvirsistä ilotulituksiin" oli musiikin tohtori Sari Kaasisen esittämä. Näyttämöllä upeaääninen runolaulaja ja kolme kannelta. Sari aloitti kehtolauluista. Vaikuttavin ja hyvin intiimi kokemus oli itkuvirsi. Sari varoitti meitä etukäteen, että nyt voi tulla iso itku. Saimme jakaa Sarin kanssa hyvin suuren äidin surun tyttären sairastamisesta. Itkuvirren sanat syntyvät ajankohtaisista asioista laulun edetessä, niitä ei kirjoiteta etukäteen.
Lopuksi laulettiin yhdessä iloisia kalevalamittaisia lauluja. Todella onnistunut kokonaisuus.

Viimeisenä luennoitsijana oli nunna Kristoduli Lintulan luostarista. Hänen aiheena oli "Maria, elämän leivän pyhä ruokapöytä". Hän puhui Mariasta ja pyhien isien lausunnoista Jumalanäidistä, ihmeitä tekevistä Jumalanäidin ikoneista ja tapahtuneista ihmeistä ja Marian, jumalanäidin kutsuminen avuksi kansanrunoudessa, myös ei-ortodoksisilla alueilla Suomessa.

Lauantaipäivän ohjelmaan oli varattu "aktiviteetti" aikaa. Tänä aikana saimme miettiä omaa elämänkaartamme ja piirtää paperille, jos halusi. Tämä osio oli huonosti suunniteltu, toteutettu ja purettu. Tähän ei ollut käytetty asiantuntijaa. Minun pienryhmässä oltiin kuitenkin tyytyväisiä omaan tuotoksiimme. Kaikki saivat purkaa joitakin huolia, vaikkakin aikaa oli tosi vähän. Sääli että 30 minuuttia ajasta käytti henkilö, joka pääsääntöisesti kävi läpi kirkkovuoden pyhät.

Naisseminaarin kruunasi taas kerran jumalanpalvelukset - KIITOS!

Viirupöllö strix uralensis

2011-01-24T06:13:00.001-08:00

Viirupöllö on lehtopöllön harvalukuinen maalaisserkku, pituus 56 - 62 cm ja tunnuksena pitkä pyrstö. Tämä harvinainen vieras ilmestyi pihapiiriimme perjantaina 21.1.2011 aamupäivällä. Istui männynoksalla tähyilemässä saunapolulla mahdollisia metsämyyriä ja päästäisiä. Kerran lintu vaihtoi puuta. Yhtään saalistustapahtumaa emme havainneet. Lintukirjan mukaan ruoaksi kelpaa myös pikkulinnut. Tämä pöllö ei ollut niistä kiinnostunut ja vierellä olevalla lintulaudalla kävi tavanomainen kuhina. Pöllön vierailu kesti pari tuntia ja koko ajan sen pää pyöri ja tarkkaavainen katse etsi saalista. Kuvan otimme makuuhuoneen ikkunasta.

"tyhjä pää"

2011-01-18T22:42:00.000-08:00

Tekee mieli kirjoittaa. En löydä aihetta. Olisiko se mahdollisesti "tyhjä pää". Uusi vuosi lähti valumaan. Mietin olenko pystynyt hallitsemaan oman elämäni ajankäyttöä? Olen tosin sanonut joitakin EI-sanoja jo. Ei ollut helppoa. Kun on jotain luvannut, niin sitoutuminen kuuluu tapoihini.

Seniorikerho aloittaa tänään. Kokoontumiset joka toinen viikko. Järjestelyvastuu on yhdessä puolison kanssa. Tämän lisäksi omat harrastukset eli vesiliikunta ja erinäisiä kursseja luulisi olevan tarpeeksi.

Tänä vuonna on vielä muutakin. Edessäpäin on tuon pikkusanan käyttö tämän vuoden aikana.

Kummilapsen luona käynti piristi, vaikka ajomatka on pitkä. Mukavaa oli seurustella puolisoni exän kanssa ja yöpyä hänen luonaan. Minulla on niin vähän oikeita ystäviä - tuttuja on paljon. Ehkä minä olen niin poikkeava yksilö (ulkopuolisten silmissä) että ystävystyn hänen kanssaan. Niin toivon.
Kummilapseni, jo 6 kk, kävi kirkossa ja ehtoollisella. Kummin tehtävä on viedä (huolehtia) että lapsi käy kirkossa. Kummin tehtävä on myös tukea ja auttaa perhettä lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Välimatkan takia tapaamiset ovat harvoin. Onneksi mummi asuu ihan naapurissa.

Viikonloppuna on edessä naisseminaari Valamossa. Rukoile enkelini Pyhä Kristiina Tyyrolainen minulle avointa mieltä vastaanottamaan uusia ajatuksia, virikkeitä ja menettelytapoja !

Muuttunut maailmako?

2011-01-10T05:39:00.000-08:00

Varmaan on muuttunut. Ainakin toimintaympäristömme. Eniten on tapahtunut muutosta itsessämme ja suhtautumisessamme lähimmäisiin. Kiire on jokapäiväinen sana. Tavoitehakuisuus, eteenpäinmeno ja kuluttaminen ovat hyvejä.
Vanhuksille, sairaille, yksinäisille ja syrjäytyneille järjestetään eri järjestöjen taholta ystäväapua, vertaistukea, tukihenkilöä, ulkoiluttajaa, saunottajaa ja talkkariapua.
Näin Maaria Leinonen kirjoittaa runossaan:

Tämä kansa osasi kerran kantaa vastuutaan vähäeleisesti.

Katsoi aamulla naapurin mökin suuntaan,

nouseeko yksineläjämummon piisistä kahvinkeittosavut,

että vieläko siellä hengissä.

Asteli lämpimäisleipä kainalossa oikopolkua pellontorppaan

kertomaan omat kolottamiset ja kyselemään

naapurin hengenahdistukset.

Niitti kesällä lesken lampaille heinät ja syksyllä

nosti sokean mummon potaatit.

Eli todeksi arkipäivän tovruutta, tietämättä, että sillä

kaikella on niin hieno nimi kuin ystäväpalvelu.

50 päivää pakkasta takanapäin

2011-01-10T05:25:00.000-08:00

Kestikö se niin kauan tämä pakkasjakso? Kyllä vaan, kun media niin kertoo. Eilen oli jo siedettävät pari astetta pakkasta. Tuli kiire siirtää "vara"pakasteesta (kuistissa olevasta laatikosta) ruoat oikeaan pakastimeen. Lunta oli niin että cairnterrierin maha oli lumirajan alla. Mutta lumi oli pehmeää ja melko helppokulkuista.
Tänään oli sitten suvikeli. En ollut kuullut tuota suvisanaa käytettävän ennen. Eteläsuomessa puhutaan nuoskalumesta. Ja tänään oli raskasta kulkea nuoskalumessa. Aura kävi illalla, mutta yön aikana oli taas satanut lisää. Todellista työtä pienelle terrierille.
Paluumatkalla puhalsi lämpöisen, mukavantuntuinen tuuli. Tuli sana suvi mieleen. Se oli lupaus lämpenevistä ilmoista. Kevään tulosta. Valon lisääntymisestä.

Aikomuksesta toteutukseen

2011-01-03T05:50:00.000-08:00

Ilmoittauduin Valamon Kansanopiston naisseminaariin: Elämän leipä - mistä me elämme tammikuun 21-23 päivänä. Siellä käsitellään naisen elämänkaarta taiteen keinoin. Seminaarin aikana voi muistella omaa elämänkaarta kuvataiteen ja kirjoittamisen kautta. Kulttuuriannista vastaavat Sari Kaasinen ja Kati Hannula (ensimmäinen musiikin tohtori ja toinen lausuntataiteilija/näyttelijä).
Aiemmin olen jo ilmoittaunut viikon pituiselle kirjoituskurssille, joka pidetään kesäkuussa, myös Valamossa. Opetellaan Progroff-menetelmällä päiväkirjakirjoittamista. Tarkoituksena on sukeltaa sisäiseen maailmaansa, kokea luovuutensa ja kehittää itsetuntemuksensa.

Olen niin kiitollinen elämästäni ja eläkepäivistäni.

Vuosi vaihtui

2011-01-01T04:34:00.000-08:00

Vuosi on vaihtunut. Tänään eletään jo vuotta 2011. Kuvassa olen eläkkeellejääntitilaisuudessa. Lahjaksi sain suojelusenkeliikonin. Ikonin on maalannut Salme Salkola, joka ennen minua jäi eläkkeelle samasta työpaikasta.

Tänä vuonna aion tehdä ja harrastaa sellaista mitä aina olen haaveillut tekeväni. Aion laiskotella silloin kuin haluan. Aion toteuttaa unelmia ilman huonoa omatuntoa. Aion olla eläkkeellä.

Tähän tarvitaan aimo annos rohkeutta, jonkin verran rahaa, riittävästi energiaa ja päättäväisyyttä.

Saa nähdä miten muijan käy!

Yhteenveto vuodesta 2010

2010-12-29T22:56:00.000-08:00

Vuodet ovat hyvin erilaisia. Kaikki sisältävät kuitenkin sekä ylä- että alamäkiä. Joskus jyrkkiä tai jyrkiltä tuntuvia, jollei osa pysähtyä ja levätä.
Jaksamisen kannalta on tärkeä muistaa ja painottaa positiiviset tapahtumat.
Tämä on ollut ensimmäinen eläkevuoteni. Työtäni en ole kaivannut lainkaan. Joskus unissani olen sählännyt ammattini työtehtävissä. Vapaaehtoistoimintaa on paljon. Priorisointia teen uuden vuoden puolella. Mutta sekin on vaikeaa, koska tehtävät ovat niin mielenkiintoisia ja haastavia ettei niistä raaskisi luopua. Todennäköisesti toimintaympäristön muutokset auttavat tekemään päätöksiä.
Paljon iloa on ollut seniorikerhosta. Ehkä tärkein vapaaehtoistoiminnan kohde. Tästä en luovu! Toinen "ihme" ja ilonaihe on kummityttöni Hilla. En ole ihan hurahtanut kummimummi, mutta kyllä rakastan tätä pientä lasta! Asuisin vain lähempänä, niin kävisimme yhdessä kirkossa useasti. Nyt saan rukoilla Hillan puolesta!
Paljon iloa tuottaa ystävyyssuhteet Setumaalla. Miten luontevat tunteiden näyttäminen ja vierailut siellä ovat. Yksinkertaiset olosuhteet, mutta rehellistä, todellista yhdessäoloa.

Kirkossakäynti on elämän eliksiiri ja keskustelut Isä Tuomaksen kanssa ovat antaneet uskoa ja voimaa.
Kaikki eri tarjoilutilaisuudet seurakunnan eri tilaisuuksissa tuovat iloa, kun näkee tyytyväisiä ja iloisia ihmisiä.
Tietysti lapseni tuovat äidille iloa, mutta joskus myös surua. Äidille on niin vaikea hyväksyä, että aikuiset lapset eivät enää ole pieniä, jolloin heidän tahtonsa oli minun taskussani.

Alkuvuosi oli raskas, koska oli menetystä ja surua. Jotkut päätökset olivat järkeviä, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Toiset tulivat yllätyksenä. Mutta niinhän Matti sanoi: elämä on...

Suurin ja jatkuva muutos elämäämme tuli mieheni sairastumisen myötä. Tämäkin tilanne on hallittavissa, mutta tähän tarvitsemme aikaa ja paljon rukousta. Periksi en anna, vaikka lähellä on ollut ja on edelleenkin....

Elämässä on niin paljon hyvää. Uusi vuosi on edessä. Hätiköidä ei kannata. Rukous kantaa.

Uuden vuoden lupauksiin seuraavassa numerossa ( laihdutusohjeetkin ovat aina vuoden ensimmäisessä numerossa)

Välipäivä

2010-12-27T06:54:00.000-08:00

Å så va julen över, sanoi äitini, kun hän aattona oli avannut joululahjat.
Tänään joulun jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä oli minullakin se tunne. Punainen bemari lähti iltapäivällä kohti Helsinkiä. Esikoiseni kuljettajana, uusi tyttöystävä vieressä etupenkillä ja rakas tyttäreni takapenkillä. Laukkuja ja nyssyköitä, kitara ja lammaskaalikeittoa.
Itkettää. On niin ikävää!
Basis-koiran häntä roikkuu ja hän lymyää pöydän alla. Ei tipu kinkunpaloja, eikä kukaan rapsuta. Kuusikin pudottaa neulasiaan.
Mutta elämä jatkuu ja tehdään uusia suunnitelmia. Aika myös vähenee, kun ihminen vanhenee. Keskiviikkona on hautajaiset. Se muistuttaa meitä iankaikkisuudesta ja elämisestä. Eletään ja nautitaan tätä hetkeä. Annetaan tunteiden nousta pintaan. Suodaan nauru ja kyyneleet. Voimme valita vihankin. Sen kanssa on vaan niin raskasta elää, joten parempi pyytää ja antaa anteeksi.

Vuosi vaihtuu neljän päivän kuluttua. Taas on aika pysähtyä. Priorisoida ja tehdä valintoja, miten haluan elää loppuaikani täällä maan päällä. Vaikuttaa siihen mihin voi vaikuttaa ja ottaa vastaan kaikki muu mitä tapahtuu, tietäen että se kaikki on ylhäältä annettu.
Mutta valintoihin seuraavassa kirjoituksessa.

Konserttien aikaa

2010-12-19T08:51:00.000-08:00

Tämän joulunalusajan olemme olleet jo neljässä konsertissa. Erilaisia eri paikoissa erilaisin ohjelmin.
Ensimmäinen oli useiden ortodoksikuorojen yhteiskonsertti Joensuun ev.lut. kirkossa. Hyviä kuoroja, lapsikuoro oli liikuttava, slaavilainen kuoro oli erilainen, vain naisääniä, mutta hyvä. Tämä konsertti oli erikoistunut esittämällä vanhoja ortodoksisia koljado-lauluja. Hartaimmin tulkitsi ortodoksinen mieskuoro.
Seuraavaksi olimme Markku Köntän Joulumieltä konsertissa. Tämä tapahtuma oli Careliasalissa. Puitteet olivat prameat. Iso orkesteri, iso kuoro, esiintyjä runsaasti, kaksi juontajaa jne. Johanna Rusanen otti yleisönsä ja oli ehdottomasti paras kaikista laulajista. Pidin kovasti myös Susanna (Sanna?) Heikkisen laulusta. Hopposen Sami vastasi taas odotuksia. Pitkä pläjäys taukoineen 2,5 tuntia. Vähemmänkin olisi riittänyt.
Sitten oli Viinijärven kirkossa ortodoksisen mieskuoron joulukonsertti. Nyt oli erilainen ohjelma. Tuttuja ja joitakin uusia joululauluja/veisuja. Miinuksena oli kylmä kirkko.Mutta laulu soi ihanasti.
Tänään oli mandoliiniorkesteri Sorrenton 15-vuotisjuhlakonsertti Liperin Penttilä-salissa. Nostalgista, vanhaa, mahtavaa. Suurin osa kappaleista soitettiin, vain joissakin oli solisti. Jukka Ikonen tulkitsi kauniisti, Risto Repo ja Olli Piiparinen lauloivat kotoisan mukavasti, leppoisasti.
Varsinkin kreikkalainen rytmi (minussa asuu pieni kreikkalainen) vei minut Kreikan saareen. Siellä soi juuri tällä tavalla musiikki ja soittajatkin ovat samanikäisiä ja melko totisia. Vain kylmä valkoviini tarjottuna pienestä maitolasista puuttui.
Mandoliiniorkesterille toivotan hyvää jatkoa. Toivottavasti löytyy jälkikasvua pian. Erittäin hieno ja tärkeä perinteen jatkaja. Emme varmaan ymmärräkään, kuinka tärkeä !

Tässä olen nyt kirjoittanut mielipiteitäni täysin ilman musiikkituntemusta. Mielipiteet ihan fiiliksen pohjalta. Älköön sen takia kukaan ottako nokkiinsa kirjoittelustani.
KIITOS HIENOISTA MUSIIKKIELÄMYKSISTÄ!

Joulusiivouksesta

2010-12-16T22:02:00.000-08:00

Martat ovat viisaasti sanoneet painavan sanansa joulusiivouksesta: Jollet aio viettää joulua komerossa, niin ei ole tarpeen siivota !
Meillä pitää siivota luhtia, keittiötä, olohuonetta, kirjastoa, makuuhuonetta,vessaa ja kylpyhuonetta.
Yleensä siivoan hyvin kevyesti, koska vieraani eivät tule tekemään hygieniatarkastusta.
Miten se sitten voi olla niin vastenmielistä? Niin vaikea ryhtyä siihen?
Koristelut, kukkaasetelmat, mattojenvaihdot... kaikki on suunniteltu. Mutta tuo perussiivous; imurointi ja lattioiden pyyhkiminen on tekemättä. Tänäkin vuonna vilahteli ajatus siivousfirman käytöstä. Paikallislehti kertoi eilen, että siivousfirmat ovat ylibuukattuja.
Mutta sehän on hyvä. Niin heille kuin minun huonolle omatunnolle. En sitten ole yksin tämän siivousinhoni kanssa.
Kummallista on, että koti on joka vuosi valmis ottamaan vastaan jouluvieraat (=rakkaat lapset) ja kukaan ei ole narissut siivouksesta.
Hyvää joulunalusaikaa iman turhaa stressiä, ei siellä eläinsuojassakaan ollut desinfioidut seinät!

Meidän kyläkauppamme

2010-12-15T22:58:00.000-08:00

Meillä on kyläkauppa! Kyläkaupassa käyn satunnaisesti, vaikka tiedän että sitä pitäisi käyttää säännöllisesti. Tiedän myös että tulen kaipaamaan kauppaa, kun se loppuu. Loppuu kun valtatien vieressä oleva Teboil avaa huoltoaseman yhteyteen K-kaupan. Näitä rakennetaan parhaillaan ja meille tänne se tulee parin vuoden sisällä.
Kyläkaupassa on posti, Internetyhteys, kopiontipalvelu, faxpalvelu.
Tärkein kaupassa on PALVELU ja LIHATISKI. Kauppias osaa käsitellä ja leikata lihat. Esimerkiksi lampaat tulevat lähitilalta ja kauppias paloittelee. Kesän grillijuhliin lihat ostetaan jo keväällä kypsymään kylmiöön. Joulun kinkut saa sellaisena kuin tilaa ja samalla lähimunat, kotona tehdyt lusikkaleivät, piirakat, joulukakut, ruislimput jne.
Silli tulee kokonaisena tynnyrissä (ei muovissa) ja naudanmaksa myydään jauhettuna (tilauksesta).
Ihan oma maailmansa on "talouskaupan" puoli. Sieltä löytää miltei kaikki mitä tarvitsee ja jollei siellä ole niin se tilataan. Ennen kaikkea sieltä tekee löytöjä. Sodanaikaisia nuppineuloja, hiuspinnejä ja nutturaneuloja. Pieniä ja isoja posliiniesineitä. Jokunen hiirensyömä lasten T-paita, mutta eniten hyväkuntoisia malliltaan retrohenkisiä alus- ja pusero/paitavaatekappaleita. Käsineitä työhön ja talveen kumista, muovista ja villasta. Astioita, kynttilöitä ja PORE-saippuaa !

Kauppias on iloinen ja positiivinen, ahkera ja hyvännäköinen valkoisessa suomenlippuhatussaan.

Hyvää Joulua käsämäläisille ja muille kaupassa asioiville ja KIITOS kauppiaalle!

Joulun muistamiset

2010-12-14T22:13:00.000-08:00

Kannan joulugeeniä. Siihen liittyy hyvää ja huonoa. Haluan tehdä niin paljon. Haluaisin muistaa niin monta ihmistä lähellä ja kaukana. Haluaisin tavata ja antaa pieniä lahjoja. Haluaisin istua rauhassa rupattelemassa kahvikupposen äärellä. Haluaisin antaa aikani yksinäiselle. Haluaisin vierailla lapsiperheessä auttamassa vaikka piparien leivonnassa. Haluaisin leipoa ja keittää ja antaa ruokalahjoja tarvitseville.
Haluaisin itsekkäästi nauttia joulukonsertista, hypistellä tavaroita Taitokorttelissa, rauhoittua kirkossa ja lukea hyvää kirjaa odotellessa jouluvieraita.
Mutta kaikkeen ei riitä aikaa. Tiedän, että vähempi tekeminen rakkaudella riittää. Kunhan sen minkä tekee on tehty koko sydämellä, niin....

Kristus syntyy - kiittäkää!

Etelä-Intia

2010-12-11T07:57:00.000-08:00

Kaksi viikkoa Tamil Nadussa ja Keralassa. Yhdeksän hotellia, josta yksi riisilotja. Ilmastonmuutoksen takia vesisadetta yhdistettynä 30 asteen lämpöön ja 110 % ilmankosteuteen. Jalat saivat mutahoitoa. Lieneekö pyhän lehmän kakka hyvää kovettumille?

Viime vuoden matkalla pohjoisessa tutustuimme tunnettuihin nähtävyyksiin. Tällä matkalla koimme erilaisen Intian. Ensimmäisellä viikolla vierailimme hindutemppeleissä, saimme temppelinorsun siunauksen (ensin maksettiin ja sitten eläin laittoi kärsänsä pään päälle), kävimme ashramissa ja kuulimme ja näimme hindujen uskon elämästä. Toisella viikolla tutustuimme Keralaan. Yhden vuorokauden vietimme Ghat-vuoristossa, jossa myös vierailimme mausteviljelmillä. Tämän kokemuksen haittana oli koko päivän kestävä sade. Norsu"ratsastus" jäi meiltä tekemättä.
Ayurveda kokovartalo hieronta oli miellyttävä kokemus. Suosittelen.

Mielenkiintoinen vuorokausi vietettiin Backwaters ílla. Kuusi henkilöä majoittui riisilotjalle, jossa oli kippari, kokki ja laivapoika. Laiva lipui jokia pitkin ja varsinkin aamulla oli mielenkiintoista seurata paikallisten elämää rannoilla ja kalastajia ympärillämme. Vesialueelle tulee merestä suolavettä, joten kalakanta on sekä meri- että makeaveden kaloja. Majoituspaikkamme Coconut Lagoon oli toinen ekologinen hotelli. Huoneissa ei ollut televisiota. Saippuat olivat luomutuotteita, kirjekuoret ym sanomalehtipaperista.... Hotellialueella oli lehmiä, perhospuutarha jne.

Keralan alueella on eniten kristittyjä koko Intiassa. Täällä on kaikki kirkkokunnat edustettuna. Eniten täälläkin on hinduja.
Alue on vihreä, pelloilla kasvoi riisiä, teetä ym. Kaupungeissa oli siistimpää kuin muualla.

Intia on nyt nähty. En jää kaipaamaan tulisia ruokia. Itse laitan maukkaita intialaisia ruokia, mutta en laita paljon chiliä. Usein ei tiennyt oliko kyseessä kana tai kala, koska suussa oli pelkkä tulipalo.
Tässä pätee edesmenneen äitini sanonta: för lite och för mycket förstör allt.

Marraskuuko harmaa ja ankea?

2010-11-17T23:43:00.000-08:00

Marraskuu on odotuksen ja jouluun valmistautumisen aikaa. Meille se on jo useita vuosia ollut myös kaukomatkailun ajankohta.

Marraskuussa alkaa joulupaasto ja sen mukana jouluun suureen ihmeeseen valmistautumisen. Olen aina ollut jouluihminen ja nauttinut valmisteluista yhtä paljon kuin itse joulunpyhistä. Tänä vuonna meillä on oikea perhejoulu, kun on molempien puolelta sukua koolla ja sen lisäksi koiria. Jouluna vietetään kahdet synttäritkin; tyttäreni ja Jeesuksen!

Marraskuussa odotetaan maahan lumipeite ja sekä sisälle että ulos laitetaan kynttilöitä ja valoja. Lämmityskausi alkaa ja puu ritisten palaa uunissa. Ihania elämyksiä.

Kuun loppupuolella ollaan suunnattu Helsingin kautta maailmalle. Niin tehdään tänäkin vuonna. Lauantain varhaisina tunteina alkaa matka Frankfurtin kautta Intian Chennaihin. Siellä vierailemme Tamil Nadun temppelialueella ja Keralassa. Matkan jälkeen on koti mitä rakkain.

Elämässä on niin paljon kiitoksen aihetta!

Juuret

2010-11-15T00:45:00.000-08:00

Mikä on identiteettinä? Juureni? Suomenruotsalainen, kyllä. Mutta nykyään en osaa kunnolla ruotsia, kun en käytä sitä. En myöskään osaa käydä syvällistä keskustelua suomeksi, enkä osaa kaikkia murresanoja jne. Olen siis kielipuoli.
Olen syntynyt Kirkkonummella. En tunne mitään kaipuuta sinne. Siellä ei ole mitään jäljellä lapsuudesta tai nuoruudesta. Isäni ja äitini haudat ovat kyllä siellä. Lapsena olivat famo ja fafa (isoisä ja isoäiti isän puolelta) tärkeitä. Ne harvat perinteet jne mitä minulla on, ovat heiltä peräisin. Kotona kumpikaan vanhemmista eivät kertoneet mitään lapsuudestaan, nuoruudestaan, sodasta. Siis en ainakaan muista. Molemmat riensivät vapaaehtoistoiminnoissa usein yhtäaikaisesti. Sillä aikaa meitä lapsia valvoi vanha noita-akka Selma. Äidillä oli pikku-martat ja martat, SPR, 4-h kerho jne. Isällä oli nuorisoseura, harrastajateatteri jne. Nyt tuntuu siltä, että he juoksivat pakoon vanhemmuuttaan.
Elämäni aikana olen kuiten juurtunut niin kotimaahan kuin ulkomaille sellaisina aikoina, jolloin olen ollut onnellinen. Afrikassa ollessani 70-luvulla kasvoi pienet juuret. Kävimme uudestaan kolmekymmentä vuotta myöhemmin juurillani. Kyllä ne siellä olivat, vaikka ympäristö ja olosuhteet olivat muuttuneet.
Helsingissä, Viiskulmassa, on myös juuriani. On niin mukavaa kävellä sielläpäin, missä on asunut pitkiä aikoja.
Nykyään minulla on juuret Pohjois-Karjalassa. Täällä on vanhat perinteet. Minulla tänne muuttaneena on mukanani joitakin omia perinteitä. Vaikkakin olen ortodoksi, niin minulla on joka joulu esillä tyttäreni tekemä adventtikynttelikkö. Se on tehty alaluokkien puutyötunnilla.

Toivottavasti pystyn antamaan lapsilleni jotakin minun omista perinteistä ja juurista eteenpäin vietäväksi.

Sitä on liikkeellä

2010-11-10T00:30:00.000-08:00

En ehdi mitään, teen kaikki niin hitaasti. Tätä kuulee jatkuvasti ikätovereiltaan ja itsekin ajattelen usein niin. Fyysisesti ei kyllä ole selitystä tähän. Tietysti ylipaino hidastaa ja huonot lähilasit, joita pitää ottaa pois käsitöitä tehdessään.
Luulenpa että selitykset löytyvät pyksologiasta (lue psykologiasta). Nämä väitteet ovat useimmin positiivisia, mutta niitten hyväksyntä voi viedä aikaa, koska eläkeläisen imagoonhan kuuluu kiire. Monilla on myös tarve osoittaa tarpeellisuutensa tekemällä.

Vähemmän velvoitteita, oikeus aikansa suunnitteluun.
Oikeus lepoon, ei tarvitse aina tehdä.
Mahdollisuus valita mieluisat tehtävät, askartelut, kerhot jne.
Saa tehdä hitaasti. Tämä ei ole 110-aidat.
Mahdollisuus luovuuteen ja suunnitteluun.
Tauot piristävät.

Eläkeaika on hyvä, jos sallit sen soljua ilman turhaa stressiä. Vastoinkäymiset kohtaa täydellä itseluottamuksella. Kyllä talo valmistuu ajallaan.

13 uutta geeniä

2010-11-08T00:02:00.000-08:00

Olen koko elämäni ollut jojo-laihduttaja. Olen aina epäonnistunut, koska paino on hitaasti mutta varmasti lähtenyt uudestaan nousuun. Nousuvauhti ei ole ollut salamannopea, vaan vaihtelut ovat kestäneet vuosia. Taas olen aallonhuipulla. Mieheni piikittelee, itseäni inhottaa. En käynyt vaaálla puoleen vuoteen! Parempi olla katsomatta totuutta silmiin!
Sitten Karjalainen kirjoitti tästä uudesta väitöskirjasta/tutkimustuloksesta, joka tietyllä tavalla lohdutti minua. Tai ehkä antoi minulle syyn tuntea hieman vähemmin syyllisyyttä. On siis löydetty uusia geenejä. Jonkun geenin kantaja kerää rasvaa lantion alueelle, toinen keskivartalon alueelle jne. Minä kannan varmaan kaikki 13 geeniä ja runsaasti vielä tuntemattomiakin!
Odotan kovasti täsmähoitoa tähän geenivirheeseen. Odotuksen aikana on kuitenkin terveyden takia ryhdyttävä pienentämään aterioita, syömään säännöllisesti, noudattamaan lautasmallia, varottava light ja nollarasvatuotteita ja lisä-aineita. Yritän ajatella, että jouluruoatkin voivat olla todella herkullisia aitoja makuelämyksiä. Onhan meillä valinnanvapaus ja kaupat täynnä aitoja ja epäaitoja makuelämyksiä. Kaikkein mukavinta on laittaa itse joulun herkut. Silloin tietää mitä syö.

Ajatuksia Obinitsan avustuksista

2010-10-31T08:21:00.000-07:00

Viime viikon matkalla Kaakkois-Virossa tein itse havaintoja ja kävin keskustelua virolaisen ystäväni Riinan kanssa avustustoiminnastamme.
Riina kertoi useasta yleisesti tiedossa olevista väärinkäytöksista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi suuria avustuseriä vaatteita, taloustarvikkeita, leluja ym osoitettuna lastenkotiin vietiin Pietariin myyntiin johtajattaren toimesta. Tiedämme, että Isä Rafael teki paljon työtä meidän avustusten jakelussa. Mutta menivätkö avustukset todella tarvitseville?
Jakelu on työlästä ja vaativaa. Henkilökuntaa tähän tehtävään ei ole.
Veimme mukanamme hyvin lajiteltuna ja pakattuna liinavaatteita ja pyyhkeitä. Isä Viktor kertoi, ettei hänellä ole aikaa jaella niitä, mutta lupasi käyttää kirkon remontissa. Tuntui hieman pahalta. Mitä haluan siis sanoa.
Tiedän että me emme mielellään anna pois hyviä lastemme tai edesmenneitten läheisten vaatteita. Niissä on meille tunnearvoa ja haluaisimme että ne jatkaisivat jonkun toisen henkilön "palveluksessa". Mutta silti ehdotan, että järjestämme täällä kirpputoreja, missä myymme vaatteet ja lähetämme rahat avustuksena. Raha on helpompi jakaa.
Tapasin Riinan naapurin. Hän oli juuri sellainen mummo, jolle olisin halunnut antaa jotain. Hän kulki kahden pitkän puukepin avulla, hampaita ei ollut, vaatteet olivat vanhoja ja kuluneita.
Riina tarjosi hänelle porkkanoita, perunaa jne. Mummo vastasi ettei hänellä ole "vaja" eli ei tarvitse. Juuri tällaisia ne apua tarvitsevat mummelit ovat. Avustusta hakevat voivat osittain olla oman edun tavoittelijoita. Vaatteita saa halvalla Vörussa. Siellä on nyt enemmän second hand-kauppoja kuin uusia vaatteita myyviä kauppoja.
Huomasin myös että Setumaan maaseudulla on kauniisti ja hyvin restauroituja vanhoja taloja. Pellot on viljelty ja joitakin uusia traktoreitakin näkyi kylissä. Rakkaan Obinitsan keskusta on edelleen kurja, johtuen vanhoista venäläisistä kolhoositaloista.
Risto sai muuten Riinalta hänen edesmenneen isänsä villatakin. Näin Pohjois-Karjalaankin tuli Setomaalta humanitääristä apua. Ja sitten saimme niin paljon rakkautta ja ystävyyttä.
Vierailussa siellä on tärkein yhteinen rukous, yhdessäolo ja rakkaus.

Setovirus jyllää

2010-10-25T02:11:00.000-07:00

Viisi päivää Virossa Setomaalla. Ai missä? Kaakkoisvirossa, ihan Venäjän rajalla, löytyy Setomaa.
Setot ovat virolaisia, mutta heillä on oma kielensä, oma laulu- ja tanssityylinsä, oma historiansa ja omat kirkolliset tradiitiot.
Setot ovat ahkeria, työteliäitä ja avuliaita. Mutta samalla ovat ylpeitä ja tietoisia omasta perinteestään.
Maaseudulla eletään vaatimattomasti. Siellä näkyy pienviljelytiloja, perunapelto, hevonen, kanoja ja sika. Sellaista mitä Suomessa ei enää ole nähnyt vuosiin.
Kaupoissa on jatkuvasti kasvavaa valikoimaa tuotteita. Silti hinnat ovat kohtuullisia varrattuna meidän hintoihin. Virossa ei ole niin paljon uusavuttomia kuin meillä. Valmisruokia on hyvin vähän tarjolla. Lihat myydään lihoina, ei puolivalmiina niinkuin meillä.
Mutta saa nähdä, mitä euron tulo tuo mukanaan. Pysyykö Seto- ja muilla "maalaisilla" pää kylmänä ja tavat hallussa. Tai lähtevätkö he mukaan kulutushysteriaan?

Tallinnan suurissa marketeissa on sitten erilainen tarjonta. Vastaa meidän tasoa hyvin pitkälle.

Minä viihdyn hyvin Setomaalla. Käyn siellä mielelläni usein. Osallistun siellä juhlien valmisteluihin ja jumalanpalveluksiin. Kyläilen ja teen ostoksia mm. pellavakaupassa. Mutta arvostan silti meidän rakennustaitoa ja keittiöarkkitehtuuria niin paljon, etten haluaisi asua siellä pysyvästi. Ei ainakaan vielä tänä päivänä.

Kiehtova Intia

2010-10-13T06:25:00.000-07:00

Suomen Kuvalehdessä oli artikkeli Intian kastittomista. He ,jotka käsin tyhjentävät viemäreitä ja tarvittaessa sukeltavat "paskaan". Kastijärjestelmä on virallisesti lopetettu, mutta käytännössä se on vahvasti elossa ja vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Vajaa vuosi sitten teimme ensimmäisen matkamme Intiaan. Kävimme Pohjois-Intian tärkeimmässä turistikohteissa kahden viikon aikana. Koimme Gangesin ja Varanasin, Delhin slummit ja TajMahalin koreuden mm. Oppaamme kertoi avoimesti maailman suurimman demokratian tilanteista, esimerkiksi näin. Kaikilla lapsilla on valtion päätöksellä mahdollisuus käydä koulua. Todellisuudessa useimmilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia edes koulupuku yhdellekään lapselle monilapsisessa perheessä.
Kouluissa on kaikille kouluruokaa. Jos keittäjä on alempikastinen kuin koululainen, niin koululainen ei voi syödä "likaista" ruokaa.
Sunnuntailehdissä perheet hakevat naimaikäisille pojilleen samankastisen puolison. Ilmoituksessa kerrotaan oman pojan kasti, koulutus ja harrastukset. Sen jälkeen tulee vaatimukset esim. näin: sama kasti, akateeminen loppututkinto, ahkera,ruoanlaittotaitoinen, nöyrä, hyvännäköinen ja kotona viihtyvä. Häitä juhlitaan kolme päivää. Seurasimme useita hääjuhlia yöpymisten yhteydessä hyvätasoisissa hotelleissa. Tässä yhteydessä on kerrottava, että harvoilla on WC ja viemäri tai ulkovessa (puucee) Intiassa. Suurissa kaupungeissa uusissa kerrostaloissa on. Mutta kun siellä asuu niin paljon väkeä jopa ulkosalla. Tarpeet tehdään jokapaikassa, missä hätä tulee, myös kaupungeissa. Siis saimme kokea Intercontinental hotellin WC:ssä häävieraiden tekevän tarpeensa kaikkialla muualla vessassa, muttei pyttyyn. Lattia lainehti, lakeerikengät ja rimpssuhelmat kastuivat tytöiltä. Vastaanottovirkailija kertoili, että tämä on heille jatkuva ongelma !
En ole missään nähnyt niin paljon kerjääjiä. Ei edes Afrikan maissa. Niin sairaita, niin vammaisia, niin aliravittuja. Sairaanhoitajalle teki spitaaliset märkivät sormettomat kädet tai puolikkaat jalat todella pahaa. Kerjääviä lapsia oli yhtä paljon kuin mäkäräisiä Lapissa !
Liikenne oli kaoottinen, polkupyöräriksakyydistä selvisi vain rukouksen voimin.
Meillä oli turvattu, suojattu ryhmä, asuimme hyvätasoisissa hotelleissa, liikuimme aina ryhmissä.
Intia on kiehtova, erilainen, yllättävä. Sen takia lähdemme sinne uudestaan. Tällä kertaa etelä-Intiaan. Here we come Chennai and Kerala !

Ryhmä voimaannuttaa

2010-09-22T23:37:00.000-07:00

Ryhmään kuuluminen on voimaannuttava asia. Kun ryhmässä on tasaarvoisuutta, luottamusta ja jakamista, puhumattakaan innostuksesta, niin toiminta on mielekästä ja tuottaa tulosta. Silloin myös hitaasti etenevät asiat tuntuvat edistyvän oikeaan suuntaan.
Tekevälle sattuu- sanoo sanonta. Kun on hyvä yhteistyö voidaan vastaanottaa kritiikkiä ja jatkaa siitä eteenpäin, ottaen oppia.
Avoin, keskusteleva ilmapiiri ja yhteinen kirkollinen näkemys kantaa. Tärkein on aina tässä työssämme muistaa pastoraalinen osuus; ihmisen kuuleminen ja kuulluksituleminen. Leipää on helppo pyytää, mutta taustalla voi olla muutakin mielipahaa. Tämä on meidän tehtävämme muistaa.
Tehtäväämme kuuluu myös tiedottaa toiminnastamme ja vieläpä kerätä varoja siihen. Silloin on huomioitava nykyyhteiskunnan "porkkanat", kuten kahviot ja kirpputorit.
KIITOS isä Tuomakselle, Leenoille ja isä Maurille.

Potilasmatkoja vuodesta 1982

2010-09-22T11:00:00.000-07:00

Huomenna lähden viimeiselle ryhmämatkalle munuaispotilaiden kanssa. Matkan kesto on kaksi viikkoa ja lomakohde on Rodos. Dialyysiklinikka on uusi. Yksityissairaala on avannut tänä vuonna. Mukaani lähtee 7 hemodialyysi- ja yksi peritoneaalidialyysi asiakas ja 5 läheistä. Kolme dialyysiasiakasta on tuttuja aiemmilta matkoilta, muut ovat tuntemattomia. En tiedä matkustajista muuta kuin nimen,kotiosoitteen, hoitomuodon ja hoitavan sairaalan.

Ensimmäisen matkani tein vuonna 1982 Munuaistautiliitolle. Silloin matka oli Ateenaan, jossa pidettiin ensimmäiset munuaisensiirron saaneiden olympialaiset. Joukkueessa oli kymmenkunta urheilijaa. Heistä yksi oli saanut siirron pari kuukautta sitten. Hän oli sokea diabeetikko, joka käytti insuliinipumppua. Hänellä ei ollut saattajaa matkalla. Kilpailijoiden lisäksi oli mukana kaksi hemodialyysipotilasta ja pari peritoneaalidialyysipotilasta sekä joukko siirronsaaneita kannustajia, läheisiä ja pieni vauva. Minun lisäksi matkalla oli mukana lääkäri, joka oli joukkueen johtaja. En silloinkaan tiennyt mitään lähtijöistä etukäteen.

Munuais- ja maksaliiton aikana tehtiin yksi matka vuodessa. Ryhmän koko oli suuri, jopa 50 henkilöä, joista jopa 18 saattoi olla dialyysihoidossa. Henkilökuntaa oli kolme sairaanhoitajaa.

Travenolin aikaan tein matkoja peritoneaalidialyysipotilaille ja läheisille. Niillä matkoilla oli aina mukana lääkäri ja myös firman henkilökuntaa. Nämäkin ryhmät olivat suuria.
Ryhmien kanssa on käyty Välimeren maissa, Espanjassa, Kanarian saarilla (kolmella saarella), Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksella, Kreetalla kolmessa eri paikassa, Turkissa ja Ruotsissa.
Paljon on matkoilla tapahtunut ja sattunut. Paras palkka on ollut tyytyväinen ja onnellinen lomailija.

Haikeaa on lopettaa tällainen haasteellinen ja vaativa harrastus. Mutta matkoille lähtee nykyään monisairaita, iäkkäitä, paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja yksin vastuuhenkilönä koen riittämättömyyttä ja väsymystä pitkistä työpäivistä ja valvotuista öistä. Kun matkanjohtaja lähtee päivystykseen yhden potilaan kanssa, jää koko muu ryhmä ilman päivystäjää.
Seuraajalleni toivotan antoisia matkoja ja tälle viimeiselle matkalle esirukouksia, jotta matka onnistuisi.

Hilla-reservaatissa

2010-09-20T02:24:00.000-07:00

Pidennetty viikonloppu, perjantai -maanantai, vietettiin vauva-merkeissä. Yhdeksänviikkoinen Hilla-tyttö vieraili ukkinsa ja kummimumminsa luona ensimmäistä kertaa. Mukana äiti, isä, mummi ja Saimi-bedlari.
Sunnuntaina oli Hillan ja hänen äitinsä kirkottaminen Sotkuman rukoushuoneessa. Isä Paavo toimitti ja Kaisu oli kanttorina. Minulle tuntemattomia rukouksia luettiin. Vanhan perinteen mukaisia. Perinteen mukaan äiti saa tulla kirkkoon vasta 40 päivää synnytyksestä. Silloin rukoillaan hänen puhdistumisensa puolesta ja samalla rukoillaan syntyneen vauvan puolesta. Vein Hillan ensimmäiselle ehtoolliselle. Pikku kieli lipoi lusikasta ja huulilta Isä Paavon antaman viinitilkan. Hyvää oli. Ei yhtään irvistellyt. Katseli Isä Paavoa hyvin kirkkailla, suurilla silmillä.

Muuten päivisin aikataulumme seurasi vauvan aikataulua. Yöt nukuttiin eri tiloissa, joten "yöelämästä"emme tienneet mitään.
Hilla oli keskipisteenä, hereillä sylissä, hyrinätuolissa tai lattialla, syömässä tai nukkumassa.

Kaikkien ruokailu yhtäaikaisesti oli mahdotonta. Siinä vuoroteltiin. Usein oli "nouto"ruokailu ja otettiin sopivaan ajankohtaan. Sunnuntai-ilta oli poikkeus. Hilla kävikin nukkumaan ja kaikki istuimme jonkin aikaa iltapalan merkeissä keittiössä.
Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Basis ei ollut dominoivaa, joten Saimi kyllä kokeili rajojaan. Häntä kiinnosti keittiön pöytä ja siellä olevat tavarat kovasti. Sunnuntailounaan jälkeen hän esipesi silliastian ja kalavadit. Maanantai-aamuna hän löytyi nukkumasta pöydän päältä. Ei ollut uskaltanut tulla alas. Syömistä ei ollut kuin paperiservetteja.

Nyt on vilkutettu takavaloille. Olohuone on ihan tyhjä (huh kuinka paljon tavaraa nykyajan vauvat tarvitsevat). Tarttis järjestää vuodevaatteet ja muut tavarat paikoilleen. Muuttaa takaisin sisään aitan alakerrasta ja palata normaaliin päivärytmiin.

Ihanaa saada olla edes vähän aikaa osallisena vauvareservaatissa. Mutta kokoaikaiseksi en ryhtyisi ! Siihen tarvitaan nuorempia ihmisiä

Neitsyeen aika

2010-09-06T23:21:00.000-07:00

Olen toistakymmentä vuotta sitten saanut syntymäpäiväkirjan lahjaksi. Siihen olen kirjoittanut sukulaisten syntymäpäiviä.

Kirjassa on eniten merkintöjä neitsyeen horoskoopin aikana elokuun lopusta syyskuun loppupuolelle. Minun elämässäni nyt ja aiemmin olleita tärkeitä ihmisiä, kuten äitini, ensimmäinen aviomieheni, nykyinen aviomieheni ja siinä välissä ollut avomies ovat kaikki neitsyeitä.
Neitsyeitä ovat myös aviomieheni vanhin sisko ja vanhempi veli. Mieheni sisarusparven lapsista kolme ovat syntyneet neitsyeen merkeissä.

Neitsyt kuvataan usein järkeväksi, jalat maassa-tyypiksi, mutta samalla hän on sosiaalinen ja auttavainen. Usein hänellä on vain jokunen hyvä ystävä, muttei laajaa seurustelupiiriä. Jossain olen lukenut että neitsyeet sopivat avioliitossa hyvin yhteen, koska suhteellisen haastavan luonteensa takia neitsyt voi riitaantua toisten tähtimerkkien kanssa.

Itse en USKO tähän, mutta on kai tässä jotain perää. Horoskooppeihin en usko, enkä ennustajiin, mutta itselleni tehty tarkan syntymäajan mukainen "horoskooppi" pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Siihen palaan.

Kaikille neitsyeille MONIA ARMORIKKAITA VUOSIA!
Rukoile neitsyt Jumalanäiti meidän kaikkien puolestamme!

Syksy ja hamsteri

2010-09-06T07:40:00.000-07:00

Syksyn tullessa aloittaa hamsteri työnsä. Talven varalle on saatava kellari täyteen purnukoita ja pakkaset pulleaksi. Huushollissa on vain kaksi kaksijalkaista (joista toinen ei juuri syö hilloja, pikkelsiä eikä marjojakaan ja toinen ei pitäisi syödä painonsa takia, muuta kuin marjoja) ja nelijalkainen, joka tyytyy teollisesti tuotettuihin kakluihin ja jauhelihaan.
Mutta joku sitkeä, periytynyt geeni herää joka syksy samanlaiseen säilöntärumbaan.
Kellarissa on pieniä ja isoja purkkeja kurkkua, punajuuria, sieniä, erilaista pikkelsiä, maustesoseita tomaatista,vihreitä hillotomaattia, kurpitsasalaattia, hilloa, hyytelöä ja mehua.

Tänä vuonna en vie kukkia kenellekään. En vie edes kirkon muistelupöydälle. Minä vien pieniä purkkeja. Kirkosta saa joku sitten viedä purkin palveluksen jälkeen kotiinsa. Todennäköisesti minua pidetään höperönä, mutta ei se haittaa!

Tänään tein herkullisen ja nopean syyskeiton. Tässä ohje. Itse en mittaa, enkä punnitse laittaessani ruokaa.

Syksyinen perunakeitto

Uudet perunat harjataan, lohkaistaan ja keitetään kypsäksi kasvisliemessä. Soseutetaan liemessä. Lisätään maustamatonta tuorejuustoa ja sopivasti maitoa. Lisukkeeksi puhdistetaan tatteja ja kuivatetaan neste pois kuumalla pannulla. Laitetaan tarjoiluastiaan ja paistetaan samassa pannussa silputtua pekonia, joka sekoitetaan sieniin. Suolaa ei tarvitse lisätä. Keitto lautaselle, sieni-pekonisilppua keskelle ja persiljaa.

Ensimmäiset tatit löytyi kesäkuun alussa. Seuraavat löytyivät tänään. Jos sääennuste pitää paikkansa ja loppuviikosta tulee lämmin on varmaan metsissä poimijoita odottamassa tattien nousua. Ja siellähän minäkin olen!

Sellaista eloa täällä Pohjois-Karjalassa

Obinitsan praasniekka

2010-09-05T05:37:00.000-07:00

Perinteeksi muodostunut pyhiinvaellusmatka Viron ortodoksien söbrien kanssa elokuussa Kaakkois-Viroon setukaisalueelle on taas hienona helmenä muistojen helminauhassa. Tänä vuonna yövyimme ryhmän kanssa Pölvassa yhden yön ja sitten viimeisen yön Värskassa. Siinä välissä olimme ystävämme Riinan luona kaksi yötä ja kolme päivää.
Riina asuu hieman Obinitsan kylän ulkopuolella äitinsä vanhassa mökissä, jossa on pieni keittiö, pieni makuuhuone ja isohko tupa. Vanhassa pihapiirissä on puusauna, vanha navetta, lato ja aittoja. Navetan päädyssä on kanala. Riina asuu talvisin yksin mökissä, joka on puulämmitteinen. Tänä kesänä on hänen tyttären perheensä asunut makuuhuoneessa. Heillä on 8 kuukautta vanha Kadri-tytär. Vakituinen asunto heillä on Vörun kaupungissa kerrostalossa. Nyt sielläkin oli liian kuuma ja he pakenivat kaupungista maalle.
Setumaalla sukulaiset tapaavat kirkon praasniekan aikaan. Siihen osuu myös Viron toinen itsenäisyyspäivä. Tähän juhlaan tulee pieneen 300 asukkaan kylään tuhansia ihmisiä.
Riinan luona valmistettiin juhlia tulopäivänä. Tehtiin villisikaleikkeitä, jauhelihapihvejä, porsaankylkipaloja valkosipulissa, perunasalaattia, pari ämpärillistä perunaa keitettäväksi, tuoresuolakurkkuja (hapukurk), mustikkapiirakkaa, rahkapiirakkaa, sieni-kesäkurpitsapaistosta ym. Praasniekka-aamuna Riina nousi viideltä ja teki hautausmaalle noin kolmesataa voileipää eri päällysteillä. Minun tuomat karjalanpiirakat otettiin myös ja niille tehtiin munavoi.
Illalla alkoi saapua sukua Tallinnasta ja muualtakin. Aamulla laskin että tuvassa nukkui meidän lisäksi noin kymmenen henkeä.
Kirkon praasniekassa oli mukana metropoliitta Stefanos, runsaasti papistoa ja meidän Isät Pertti ja Mauri. Palveluksen jälkeen siirrytään haudoille, jossa sukulaiset kerääntyvät. Papisto kiertää hautausmaalla pitäen muistopalveluksia vainajille. Haudalle on katettu ruokaa ja juomaa. Tavallisin ruoka on valge vein eli vodka.
Riinalla jatkui juhla ladossa, johon oli viety pitkiä pöytiä valkoisine liinoineen. Autoja tuli jonossa ja jo pian alkoi pillimees soittaa hanuriaan. Tulijat toivat mukaan omia eväitä haudoilta. Taas katettiin runsaat pöydät ja Riinan erinomainen perunasalaatti (noin 1,5 ämpärillistä). Suosituin juoma oli edelleen vodka, mutta nyt oli tarjolla myös kotimehua eli morssia ja muita miedoimpia juomia. Vieraita kävi noin 50 - 60 henkeä. Illansuussa moni lähti kotiinsa ja lähin suku jatkoi juhlimista. Nyt alkoi yhteislaulu. Voi että virolaiset osaavat laulaa! Nyt keitettiin perunaa ja otettiin liharuoat pöydälle. Näin sitä jatkettiin. Viimeisimmät siihen saakka,että kukko lauloi.

Me nukuttiin tänä yönä vilja-aitassa, missä asui meidän lisäksi hiiriä. Tuvassa oli tänä yönä parikymmentä yöpyjää, lisää oli ladossa.

Aamulla juotiin pelkkää kahvia ja sitten alkoi brunssipöydän kattaminen. Aurinko paistoi ja pitkät pöydät kannettiin pihalle. Taas laitettiin pöytä koreaksi suolaista ja makeaa. Silli ja graavilohi teki kauppansa, samoin viimeiset karjalanpiirakat. Pellillinen tuoretta omenpiirakkaa vaniljakastikkeen kera maistui nuorisolle.

Sauna oli lämmin ja aamupesut sujuivat sovussa. Nuorin vieras oli 7 kk vanha ja vanhin noin 70 v. Illalla kävimme kyläjuhlassa kirmaskissa. Tämä on epävirallinen juhla, johon ihmiset tulevat soittamaan, laulamaan ja tanssimaan. Valmista ohjelmaa ei ole, vaan esiintyminen on spontaanista.

Me olemme harvinaisen onnekkaita, kun olemme päässeet mukaan ja "perheenjäseneksi" Riinan sukuun. Meitä otettiin niin luonnollisesti vastaan. Minulle oli suuri ilo nähdä, miten vahva ja turvallinen heidän yhteisönsä on.
Meillä on paljon opittavaa. Ei ulkoiset puitteet tee juhlasta juhlan, vaan yhteisöllisyys ja rakkaus on juhlan ainekset.

Vahva setu-virus on tarttunut meihin ja menemme tänä syksynä omalla matkalla lieventämään "tautia".

Minilomaa, iloa ja surua

2010-08-01T23:38:00.000-07:00

Viime viikko oli monessa suhteessa poikkeuksellinen. Jotta historiaan jäisi myös minun osaltani Suomen lämpöennätys tulkoon se kirjoitetuksi tähän. Liperin lentokentällä mitattiin + 37,2 astetta torstaina 29.7.2010. Koko viikko oli helteinen. Varsinkin automatkat Nummelaan saakka ilman air conditioning ía olivat koettelemusta.

Surua tuotti Gregoriuksen lopettaminan ja hyvästeleminen. Parempi sana on varmaan kaipaus. Oikeasti aikuinen ihminen tietää, että hyvän, pitkän elämän elänyt vanhus-koira "pääsee" pois.

Nummelassa tavattiin pikku-Hilla tytön ja hänen perheensä. Minä kelvoton, syntinen ihminen sain taas kerran opetuksen. Olin kuvitellut, että minulle ei jää mitään tehtävää Hillan elämässä. Niin Heini täysin yllätti kysymällä voisinko ryhtyä kummiksi. Mikä suuri kunnia ja luottamus! Olen aivan mykistynyt ja nöyrä tämän suuren tehtävän edessä.
Aivan mahtavaa oli vierailla Lahdessa mieheni veljen ja hänen maatuskansa luona. Mikä vieraanvaraisuus ja mukava keskusteleva ilmapiiri. Kiitos Jumalalle. Rukouksiin on vastattu.
Kotiuduttuamme kävimme vielä Ollin nimipäivä-kahveilla. Ensimmäisen kerran viikon aikana olisi tarvinnut sukat jalkaan, niin tehokkaasti ilmapumppu viilensi huoneita. Pian viileys unohtui hyvän tarjoilun ja mukavan jutustelun aikana.
Viikonloppu sujui kotona työn merkeissä, mutta leppoisasti.
Hyvillä mielin aloitamme elokuuta ja uutta viikkoa. Mitä kaikkea tämä viikko tuo tullessaan?

Gregorius Leavenworth in memoriam

2010-07-26T23:57:00.000-07:00

Gregorius 9.1.1994 - 26.7.2010

Cairn terrier

Isä Leavenworth Golden Rod ja äiti Penticharm Georgie Girl.

Kuvassa oikeanpuolinen, suussa luu-sikari.

Vasemmalla nyt 7-vuotias Basileios.

Gregorius syntyi Anja Puumalan kennelissä, Vihdissä. Hän oli 7 viikon ikäinen, kun ostimme hänet 4500 mk hintaan. Silloin asuin Kirkkonummella.

Ninalla oli silloin ensimmäinen cairnimme Brutus luonaan Loviisassa. Brutus tutustui pentuun nopeasti, mutta oli peloissaan ja murisi pöydän alla, kun riiviö halusi leikkiä. Pian tutustuivat toisiinsa. Kun Risto muutti taloon, he jo kilpaivat työlaukkujen merkkaamisessa.

Jo pienenä Gregi koki kauheaa, kun hän katseli vierestä, miten naapurin malemuutit kävivät Brutuksen kimppuun, seurauksena niin pahat vammat, että Brutus pääsi aivan liian nuorena koirien taivaaseen. Pian Gregis aloitti lomamatkailun Pohjois- Karjalaan. Täällä oli mukavaa tepastella vapaana ulkona. Olen varma, että Gregis oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin minä, kun muutimme pysyvästi Käsämään.

Täällä Gregi eli herrana talossa, kunnes hankimme Basileioksen, lyhennettynä Pasi ja Basis. Gregi oli boss kuolemaansa saakka, vaikka kaihi sokeutti silmät ja kuulo oli hyvin valikoivaa.

Useat oli metkut ja retket. Vaarallisin niistä oli kevätretki heikoilla jäillä Piiparisten mökille. Gregis oli talvella käynyt Riston kanssa jäitä pitkin useaan kertaan Liisan ja Ollin mökin pihalla. Gregis oli myös kovasti viihtynyt siellä edellisenä kesänä, kun hän sai olla hoidossa bedlareitten luona. Niin hän päätti lähteä katsomaan, ovatko he jo tulleet mökille. Mutta unohti kertoa meille aikeestaan. Ehdittiin jo ilmoittaa häntä kadonneeksi paikallisradioon, kun Ristolle välähdi ajaa Piiparisten mökille. Siellä hän istui lukitun talon portailla. Kun ajoimme pihalle ei tarvinnut houkutella häntä autoon. Oli ehtinyt tulla jo nälkäkin!

Hän oli myös kaikkiruokainen. Naapurin juuri käännetty avokomposti oli elämys! Mutta terveellisemmät porkkanatkin maistuivat. Hän oli erikoistunut nostamaan porkkanat maasta ja nauttimaan nämä naturel kasvimaan laidalla. Parina vuonna teimme hänelle oman penkkinsä.

Paljon on ollut iloa Gregoriuksen kanssa. Harvinaisen terve ja iloinen koira. Nyt hän on saanut lepopaikan, pellavaliinan käärittynä haudassaan, aitan takana. Vieressä kasvaa juhannusruusu.

Ollos iäti muistettu, rakas Gregorius!

Kesä puolivälissä

2010-07-12T00:05:00.000-07:00

Huh hellettä. Nyt riittää puhetta säästä. Hikoilen ja nautin. Ihanaa, kun on oma ranta ja saa uida useita kertoja päivässä.
Ihana maanantai-aamu! Saimme viestin että mieheni on tullut ukiksi tänä aamuna klo 6.33. Äiti joutui koville, 26 tuntia kesti. Mutta onneksi tällaiset kokemukset unohtuvat hyvin nopeasti. Tänään on myös meidän 13 hääpäivä. Vietämme sen työn merkeissä.
Valmistamme ensi lauantain hääkeikkaa. Runsaat sata vierasta ja ihan oikeat ruokahäät. Paikkana vanha koulu, joten haastetta riittää keittiöpuolella. Onneksi on maakellari ja leivinuuni. Sen lisäksi vielä luvattu vieläkin lämpimämpää kuin edellisenä viikonloppuna.
Ihanaa, että lapseni tulevat auttamaan "salin puolella", me aviopuolisot, puuhaamme keittiössä.

Kävin Berliinissä. Kiva kaupunki. Siellä käyn uudestaan.

Nautitaan kesästä!

Neljän päivän juhannus

2010-06-27T08:32:00.000-07:00

Tai oikeastaan viisi päivää. Ensin "0ikea" juhannus, sitten allakan juhannus. Näitten päivien aikaan sattui vielä kahden pyhäkön praasniekat. Ensin Polvijärven kirkon ja sitten meidän oman, Tihvinän jumalanäidin ikonille pyhitetyn Viinijärven kirkon juhla. Molemmissa juhlissa oli paljon väkeä. Torstai oli arkipäivä, mutta Polvijärven kirkko täyttyi juhlakansasta, joka oli pukeutunut kauniisiin fereseihin. Juhannuspäivä alkoi lämpimänä, mutta sateisena. Varttia vailla kymmenen oli kirkossa viisi henkilöä. Mutta palvelukseen virtasi juhlakansaa ja kirkkokahveilla oli 72 henkilöä. Vastattiin tarjoilusta Riston kanssa. Vaihteeksi oli piirakat vaihdettu voileipäkakkuihin ja voi mikä suosio!!
Kirkon juhla on aina syvällinen ja puhutteleva palvelus. Juhlaa edeltävä vigilia edellisenä iltana selvittää luettavilla teksteillä ja veisuilla seuraavan päivän syvällisemmän sanoman. Mutta jostain syystä vigiliaan osallistutaan huonosti. Liturgiassa vallitsee yhteisön ilo omasta kirkosta, uskosta ja ylösnousemuksesta. Kaikki toivottavat "hyvää juhlaa" poskisuudelmin toisilleen. Kuorossa laulaa serafeja ja kerubeja enkelein äänillä. Osallistutaan ehtoolliselle, jossa annetaan synnit anteeksi. Sitten vielä vedenpyhitys ja ristisaatto. Viinijärvellä ristisaatto tehdään Taipaleen Jordanialle, jossa myös vesi pyhitetään. Polvijärvellä tehdään ristisaatto kirkon ympäri, koska lähistöllä ei ole vesistöä..
Kaiken tämän jälkeen, kun henki on ravittu alkaa jo vatsassa kurnia ja silloin maistuu kirkkokahvit. Iloinen sorina täyttää pappilan.
Miten onnellinen olen, kun saan elää ortodoksina täällä Pohjois-Karjalassa

Tattikausi alkanut

2010-06-21T23:55:00.000-07:00

Viikonloppu kului tunnelmissa dagen efter dagenefter. Kummallista että T-luupihveistä voi tulla niin väsynyt ja huono olo. Sitten kun taivas vielä aukeni ja antoi luonnolle vettä, niin siinä meni kaksi päivää hyvin hiljalleen sisällä touhuten. Sunnuntai-iltana oli jo auringonpaistetta mukavasti ja sen mukana myös aktiviteetti noususuunnassa.
Mutta kiitos sateen ja lämpimän sään, niin poimin tänään ensimmäiset neljä punikki-tattia. Hienoja,virheettömiä, kiinteitä sieniä.
Puutarhassa kasvaa myös hyvin. Siis se mikä kasvaa. Avomaankurkku on niin hankalaa, että mietin sen tulevaisuutta. Kolmas tai neljäs vuosi peräkkäin, jolloin saan istuttaa useita kertoja uusia taimia, kun vaan kuolevat. Kurkuilla on hieno muovisuoja, mutta silti. Nyt kuudesta taimesta (toinen istutus) näyttävät kaksi jäävän varmasti eloon. Kaksi on menetetty ja kahden kohtalo vielä auki. Mutta salaatti, rucola, tilli, korianteri ja muut yrtit ovat jo valmiina. Porkkana, punajuuri, parsakaali ja kesäkurpitsa kasvavat hyvin.
Naapurini Elvi antoi minulle jorinin-juuria (Dahlia) ja nekin ovat nousseet mukavasti.
Sateen jälkeen luonto tuoksuu ja elämä maistuu taas.

Alkukesän perjantai

2010-06-18T03:30:00.000-07:00

Perjantai. Viikko juhannukseen. Parsakaali, kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettu eilen. Aurinko paistaa välillä ihan kuumasti, kun menee pilveen hyökkää hyttysarmeija kimppuun. Suosittelen noita pieniä pyöreitä vempaimia, jotka laitetaan pistorasiaan. Yksi torjuntatyyny laitteeseen ja hyttyset voitetaan seuraavan kahdeksan tunnin ajaksi. Siis sisätilassa. Ulkona auttaa parhaiten kesän suosituin hajuste, se ohvi.
Tänään grillataan. Alkuruoaksi tiikerirapuja (tiedän, ei erikoisen ekologinen valinta) ja sitten T-luupihvejä. Niitten seuraksi kesärosollia, grillattuja tattimuhennoksella täytettyjä paprikoita ja uusia perunoita.
Jälkiruokana vaniljapannacotta raparperihillokkeella, mansikkasoseella ja kauralastulla. Ruoanlaitto on minun favourite harrastus.
Luonnonkukkien kerääminen kuuluu myös kesään ja perjantai-aamuun. Pyörällä postilaatikko - TB-Hopearannantien lenkki ja kukkia riittää neljään ulkomaljakkoon ja kahteen sisämaljakkoon.
Minulle riittää tällaiset ilot. En kaipaa extreme-lajeja.
Olen myös päättänyt oman sloganin, joka kuuluu suomeksi: Elän täysillä, vaikkei aina niin terveellisesti. På svenska: Leva för fulla muggar, fastän lite ohälsosamt ibland!
Hyvää kesää kaikille!

Kirkkopäivät

2010-06-17T03:07:00.000-07:00

Suomen ortodoksit kokoontuivat Joensuussa 11-13.6. Tapahtumia oli runsaasti rinnakkain Areenalla, seminaarissa, eri kirkoissa, Carelia-salissa, seurakuntasalissa jne.
Päätapahtumat patriarkka Bartolomeuksen puhe ja pääjuhla olivat Areenalla. Päivien teema oli "Kirkko luomakunnan toivo". Hieno ajatus ja hyvät puheet. Se joka saastuttaa luontoa, se tekee syntiä Jumalalle. Maailmassa ja minussa on niin paljon syntiä.
Mutta itse tapahtumassa oli järjestäjät langenneet syntiin, johon me kaikki läsnäolijat osallistuimme. Lehmo Cuisine tarjosi kaikki ateriat kertakäyttöastioista. Lauantaina oli roskien lajittelu, mutta sunnuntaina meitä olikin jo niin paljon väkeä että kaikki roskat ja ruokajätteetkin laitettiin samaan muoviseen pussiin.
Tulikohan kukaan ajatelleeksi kuinka paljon puhdasta vettä käytettiin vessojen huuhteluun??
Siis maailmassa on kohta huutava puhtaan veden pula ja me vaan suruttomasti huuhdellaan kakit pytyistä juomakelpoisella vedellä.
Päivien anti oli yhteisöllisyys, vertaisuus ja rukouksellisuus. Tätä tarvitaan näinä aikoina, jolloin ihminen voi olla yksin tuhansien ihmisten keskellä.

Hamsteri

2010-05-26T08:36:00.000-07:00

Nina, valokuvaajatyttäreni, ihan maisteri alalla, on jo vuosia sanonut, että pois tuo hamsteri-ilme, kun hän tähtää kameransa minun suuntaani.
Tänään oli ihan omaa aikaa (hölmö sanonta) kaupungissa, kun terrieriherra Basileios oli parturissa kasvattajansa luona. Olen haaveillut riippumatosta ja hyttysverkosta (sänkyverkko). Niin suuntasin Clas Olssonin liikkeeseen. Sieltä sain edullisen (toivottavasti kestävän) riippumaton. Mutta oi voi, sitten löysin kapineen, jota sillä hetkellä tajusin, että olen aina tarvinnut. Se on digitaalinen grillihaarukka. Varteen vaan sisään kaksi paristoa. Haarukka on asentoon. Valitset lihalaadun näytöstä. Nyt heräsi epäily..... miten se haarukka tietää että puhun suomea?? So what, no problems, troubles only. Sitten se työnnetään lihapalaan, joka kärventyy grillissä. Painetaan toista nappia ja hups - parin sekunnin kuluttua, mittarin näyttö kertoo onko se kypsä. Niin ennen mittausta piti vielä asettaa kypsyysaste, raaka, medium tai kypsä.
Kyllä tulee varmaan hyvät pihvit tänä kesänä.
Tällaista se hamsterigeeni teettää.

Kesää toukokuussa

2010-05-24T06:51:00.000-07:00

Kevättalvi muuttui kesäksi. Jäät lähtivät Kuoringasta päivässä. Telkät ja joutsenet tulivat jo ennen jäiden lähtöä. Yön yli tuli helle.
Helsingin junamatkan jälkeen alkoi pian kevätkiireet. Ja kun helle tuli alkoi pihalla hullunlainen aktiviteetti. Voisi kuvata eufooriseksi tilaksi. VAIKKA allakka kertoi, että eletään toukokuun alkupuolta, niin pihalle ostettiin jo orvokkiruukkuja. Grilli kannettiin esille ja kuisti laitettiin kesäkuntoon. Rannasta tuoksui terva ja vene saatiin vesille. Laiturin ensimmäinen osa pääsi veteen. Nyt on jo koko laituri valmiina.
Sokea Gregorius tallusti rantaan ja putosi veteen. Osasi uida. Onneksi näin että hän ui poispäin laiturilta ja sain pelastettua uimarin.
Öinen sisävessan käyttö = lattialle pissiminen jatkuu ja jatkuu. Hankimme uroshousut molemmille. Nyt housut osataan riisua! Miten saisi sen touhun videolle! Ei auta muu kuin vaippa ympäri koiraa ja sen jälkeen kiinnitys maalarinteippipaloilla. Paras keino. Ja kyllä niihin pissitään!! Että epäonnistuneet kasvattajat sanoisivat koira-asiantuntijat. Tiedä häntä.

Junalla Helsinkiin

2010-04-14T08:24:00.000-07:00

Huomenna, jos Luoja suo, lähdemme Gregoriuksen kanssa junalla Helsinkiin. Olen varannut lemmikkipaikat molempiin suuntiin ja ostanut Gregin liput, yhteensä 10€. Koirille ei myönnetä eläkeläisalennusta. Gregille on pakattu mukaan "uros"housut, vaippoja, kakkapussi, talouspaperia ja vettä + astia. Itselleni otan eväät, koska en voi jättää Gregiä yksin, jos menisin kahville. On tosi pitkä aika siitä, kun matkustin junassa. Odotan oikein rauhallista matkaa ja aikaa lukea kirjaa.
Nina tulee vastaan asemalle ja ennen sitä hän on hakenut avaimet Toukolta. Sonja tarjoutui tulemaan myös vastaan. Katsotaan ehtiikö hän.
Käymme perjantai aamuna Ninan kanssa Krullassa aamiaisella. Luksusta! Sitten lähden kaupungille ja jätän Ninan tekemään töitä. Jussi tulee illalla Lapista.
Lauantaipäivä menee SPR:n terveyspiste tilaisuudessa.
Sunnuntai on sitten taas junamatkapäivä.
Ihanaa olla eläkeläinen ja on mahdollisuus tehdä tällaisia pieniä virkistysmatkoja.

Elämän jatkoaika Gregoriukselle

2010-04-11T07:00:00.000-07:00

Oikean puoleinen 16-vuotias Gregorius Leavenworth ei tiedä, että tänään on puhuttu ja päätetty hänen jatko-ajasta täällä maan päällä skype välityksellä Berliini - Käsämä.

Nina ei salli hänen päättää päivänsä, ennenkuin hänen tilansa on niin huono, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Näin muna opetti kanalle taas tänään: sokeat satavuotiaatkin saavat elää kuolemaansa saakka ja kenelläkään ei ole oikeutta puuttua elämän kestoon. Tottahan se on.

Ratkaisuksi Helsingin loman ajaksi keksittiin junalipun vaihtamisella koiravaunulipuksi. Gegis pääsee vielä kerran elämässään Helsinkiin. Nina tulee lentäen Berliinistä Tukholman kautta ja on rautatieasemalla meitä vastassa.

Aivan ihanaa tavata taas Ninulia, Jussia ja Sonjaa. Tästähän tuli kaikkien vaiheiden kautta paljon mukavampi reissu kuin alunperin olin suunnitellut. Aikuisen oikeesti olen menossa SPR:n terveyspisteiden vapaaehtoisten koulutuspäiville, mutta siinä sivussa saa sitten nauttia lastensa seurasta.

Entäs Basileios? Hän menee koiratäyshoitolaan Raiskioon. Siellä hänellä on hyvät oltavat.

Kevätmasennus

2010-04-10T06:53:00.000-07:00

Tässä istun ja tuijotan ruutua. Ei yhtään järkevää ajatusta päässä. Suututtaa, väsyttää, harmittaa ja MASENTAA. No, mikä on?
Oikeastaan ei mitään oleellisen tärkeää, mutta paljon pientä....

On tilattava aika Gregoriukselle. Hän on yli 16 v. Sokea, kuulee huonosti, pissinpidätyskyky heikentynyt, munuaisten toimintavajaus. Häntä ei voi jättää yli kahden tunnin ajaksi yksin. Silti on niin vaikea päätös.
Söpöjä vauvoja vilisee jokapaikassa. Heini saa heinäkuussa vauvan, jolloin Ristolla on oma lapsenlapsensa. Minulla vaan ei ole. Risto oli Obinitsassa ja leikki babushkaa Riinan lapsenlapsen Kadrin kanssa. Tosi väärin!
Kevät on jo ja kesä tulossa. Miksen saa laihdutettua? Muut kyllä. Risto piikittelee ja syystä. Saamaton syöppö.
Aurinko paljastaa kaikki kodin pintojen pölyt ja liat. Meille ei vaan saa tilata ulkopuolista siivousapua. Kyllä me itse. Mutta minähän vuonna??

Mutta nyt riittää. Tässä on tartuttava toimeen. Tehtävä suunnitelmia ja listoja. Priorisoitava. Etusijalle oma kunto, terveys ja virkistys. Heti ensiviikolla Helsinkiin sukkahousu-ostoksille ja Stockmannin hulluille päiville. Varmaan voisi jo juoda latten Espan ulkoterassilla ! Samalla voi varata Berliiniin lennot, niin kauan kuin Nina vielä on siellä.
Tämä kirjoittelu auttoi !

Vanhusten luokkaerot; hävettää/pelottaa

2010-03-02T23:29:00.000-08:00

Vanhus, joka on tehnyt pitkän päivätyön maatalon emäntänä ja monen lapsen äitinä ei ole maksanut pahemmin eläkemaksuja ja on nyt pienen eläkkeen ja lasten tukien varassa. Nykypolitiikan mukaan hän asuu ensin kodissaan, niin pitkään kuin suinkin on mahdollista. Usein se on myös hänen omaa tahtoaan. Mutta asiantuntijoiden tulisi ratkaista milloin tapaturmariski kasvaa liian suureksi. Onneksi meillä täällä toimii ikäkumppanuus ja naapuri- ja ystäväapu toimii. Jos onnistuu saamaan asunnon palvelutalosta on oltava hyvin kiitollinen. Palvelutalosta saa vielä poistua kävelylle ja vierailulle, jos toimintakyky siihen riittää. Kaikista hoitokodeista ei saa poistua edes ulkoilua varten, koska kaikki ovet ovat lukossa (karkaamisen ehkäisemiseksi). Mutta palvelutaloon muuttaessa osa henkilön identiteetistä poistuu. Hänellä ei ole enää osoitetta. Hän on jo siirtynyt normaalista asumisesta asumaan "odotushuoneeseen" ja sinne tulevat vain tuttujen ja sukulaisten posti ja vierailut. Ei häneen noin vaan saa yhteyttä. Kun häntä kyselee puhelimitse, vastaa hoitaja, että se on varmaan se uusi mummo. Onhan hän mummo, kyllä minä sen tiedän. Mutta hän on myös arvokas vanhus. Hoitajalle tuntematon rouva X. Kyselen vielä onko hänellä puhelin huoneessaan? Joku muu taustalla sanoo, että on varmaan. Mutta kukaan ei tiedä numeroa. Ja kukaan ei käy kysymässä! Neuvotaan käydä itse paikan päällä ottamassa selvää. Niin täytynee tehdä.
Jos vanhus on ollut ansiotyössä tai muuten saanut kerättyä maallista mammonaa, niin hänellä onkin mahdollisuus asua viimeiset vuodet asunnossa, jossa ostaa juuri ne palvelut, joita hän tarvitsee. Talossa on virikkeitä, on yhteistiloja. Rahalla saa...
Mutta missä on tasa-arvoisuus, iloinen vanhuus, pienikin kiitos kaikista vuosista? Tässä onkin kolmannen sektorin tehtävä. Ei jätetä vanhuksia odotushuoneeseen, vaan viedään heidät ulos luontoon, otetaan mukaan lyhyille retkille, otetaan heidät mukaan kerhoon. Sitten kun eivät enää jaksa lähteä, käykäämme siellä laitoksessa heidän luonaan, kuunnellaan ja ollaan läsnä. Ei jätetä vanhuksia yksin "odottamaan".

Ylä- ja alamäkiä

2010-03-02T05:12:00.000-08:00

Sellaista se elämä on. Välillä koettelemuksia ja sitten taas vau, niin ihanaa. Tällä kertaa en aio käsitellä vauhtiradan mutkien aiheuttamat syyt. Ne pysyvät ihan perheen tiedossa. Juuri tällaisissa tilanteissa perheen yhtenäisyys ja luotettavuus punnitaan.
Tuoreena eläkeläisenä tulee ensin mieleen että työssä ollessaan olisi upottautunut työhön selviytymiskeinona. Entäs nyt. Onneksi on jo muotoutunut tiettyjä rutiineja ja erilaiset harrastukset ovat saaneet tilaa aikataulussa. Onneksi on aikataulussa myös aikaa levolle, unelmointiin ja suunnitteluun.
Rutiinit luovat turvallisuutta päivään. Aamukahvin jälkeen rukoushetki ikonien edessä ja sitten postinhakuun aina yhtä tarmokkaan Basileios-terrierin kanssa. Voi sitä kaunista luontoa noin kahden kilometrin matkalla.
Olen aina ollut laiska liikkumaan. Hiihtämään en lähde kuin tasamaalle. Järven jäälle en ole saanut mentyä enää moneen vuoteen. Miten ihanaa olisikaan hiihtää keväthangilla auringon paistaessa, mutta kun silmät vuotavat niin kovasti ja sitten lasit menevät huuruun. Tähän on ihan lääketieteellinen selitys, siis silmien vuotamiseen. Nyt olen kuiten löytänyt oman elementtini eli veden. Käyn läheisessä uimahallissa eläkeläishinnalla sekä vesijumpassa että omin päin vesijuoksussa. Varsinkin vesijuoksu on niin mahtavaa. Siis sellaisen endorfiinikokemuksen siitä saa, etten olisi ikinä uskonut. Lähden ensi viikolla työmatkalle Teneriffalle(vai että mitä??) ja raahaan sinne mukaan uintivyön. Sieltä ei saa vuokrattua sellaisia. Onko tämä nyt samanlainen laji, kun sauvakävely oli aikanaan?? Hotellissa on lämmitetty ja kylmä allas. Kylmä on aina ollut tyhjä ja vesijuoksussa, siinä tulee kyllä lämmin.
Viikonloppuina sallin itselleni nautinnon leipomisesta ja ruoanlaitosta. Paastoaikaan olen toki keskittynyt kalan ja äyriäisten valmistukseen ja leivän leipomiseen. Olen myös ostanut pakastealtaasta (poikkeuksellista), jotta seuraisin paastosääntöjä. Ruoanlaitto on kuitenkin rakkauden osoitus lähimmäiselleni, rakkaalle miehelleni ja sehän on taas sallittua!
Kun mieli on maassa,niin kyllä shoppailukin piristää. Olkoonkin syntisen hauskaa. Itsensä hemmottelu ja keskittyminen omaan oloonsa on tärkeää. Itse olen kokenut Rosen-terapian aivan upeaksi keinoksi rentoutua ja ladata itsetuntemusta. Saada olla ihan omaa itseään ilman suorittamispaineita tai -odotuksia. Musiikinkuuntelu ja kirjoittaminen ovat myös vapautuvia keinoja. Monet asiat selkiyttyvät kun ne näkyvät paperilla. Joku viisas onkin sanonut, että kirjoittaa asiat ulos tai pois itsestään. Hyvin sanottu.
Tällä kirjoituksella en halua yleistää. Ei kaikista vastoinkäymisistä selviä "elämällä", joskus tarvitaan ammattiauttajien apua. Onneksi on viisaita, osaavia ja ihania ammattiauttajia. Ja ei ole häpeää käyttää heitä. Päinvastoin. Tässä kannattaa ottaa mallia amerikkalaisista, jotka ylpeilevät omalla terapeutillaan. Lopettaisimme kokonaan kallonkutistajasta puhumisen!
Tällainen se tämän päivän jorina oli.

Talvi ja suuri paasto

2010-02-24T01:35:00.000-08:00

Yleisin smalltalk puheenaihe on pakkaset ja lumi täällä meillä, muualla maailmassa mahdollisesti tulvat, maanjäristys tai kuivuus.
Tänä aamuna entinen kolleega kyseli kuulumisia. Vastasin että hyvää kuuluu kun saa eläkeläisenä touhuta vapaaehtoistyössä ja asua lämpimässä mökissä. Sen lisäksi ukkokulta koluaa lumet pihalta.
Me suomalaiset saamme olla kiitollisia neljästä vuodenajasta. Vuodenaikoja osaa arvostaa kun on asunut maassa, jossa oli sadekausia ja kuivakausia.Minulta on usein kysytty minkä vuodenajan ihminen olen. Mielestäni kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä. Nytkin on aivan upea talvi. Ajatella että Helsingissäkin oli valkea joulu. Niin kauniita talvimaisemia en muista olleen vuosikausiin, -kymmeniin. Päivät pitenevät ja kohta pajunkissat pyöristyvät odotellen kevätauringon lämpimiä säteitä.
Talven edetessä me ortodoksit kuljemme paaston tietä kohti suurta ja ihanaa pääsiäistä. Jokainen meistä paastoaa omalla tavallaan. Jotkut ihan kirkonisien opetusten mukaan jättämällä ruoasta pois maitotuotteet, munat ja liha. Sallittuja ovat viljatuotteet ja vihannekset päivittäin ja tiettyinä viikonpäivinä öljy ja kala. Meillä syödään yksinkertaisemmin ja lihan jätämme kokonaan pois. Mutta ruokapaasto ei olekaan tärkein. Tärkeämpi ja paljon vaikeampi on paaston aikana hiljentyä ja tutkiskella itseään, auttaa hädänalaisia ja osoittaa rakkautta lähimmäisilleen. Rukoukset ja pyhien tekstien lukeminen, sekä kirkossa käyminen auttaa.
Paaston aikana käymme myös synninkatumuksessa tai synnintunnustuksella. Tämä on meille suotu, jotta katumuksen kautta saisimme syntiemme anteeksi. Ja syntiä teemme jatkuvasti. Eräs munkki kuvaili elämäänsä sanomalla "me lankeamme ja me nousemme", niin se on meillä tavan "palvelijoillakin".
Pääsiäistä on ihanaa odottaa - ylösnousemusjuhlaa - suuri pääsiäinen. Mikä riemu, mikä lupaus meille on annettu. Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Yksi opetusisistäni sanoi kerra miettineeksi minkäikäisiä ihmisiä siellä taivaan valtakunnassa ovat. Ja hän mietti että siellä mahtaa olla vain tosi vanhoja. Sen jälkeen hän nauroi makeasti ja silloin kuulijat ymmärsivät ettei kaikkea pidä uskoa! Eihän me tiedetä ja näin onkin parasta.
Meidän tehtävämme on elää tätä meille annettua elämää, jokaista päivää, koska eiliselle emme enää voi mitään ja huomista ei voi tänään käyttää. Joten elä hyvin tämä päivä - kyllä talo valmistuu aikonaan.

välittäminen

2010-02-21T00:29:00.000-08:00

Olin lauantaina 20.2. Mikkelissä PSHV:n hiippakunnallisella tiistaiseurapäivällä. Niin että mitä se on? Ensinnä tämä on ortodoksisuutta. PSHV= Pyhäin Sergein ja Hermannin Veljeskunta, joka toimii kattojärjestönä monille (noin 91) ala-osastolle. Mm. tiistaiseurat ovat ala-osastoja. Tiistaiseuratoiminta on alkanut jo ennen sotia entisen Karjalan alueella, Sortavalassa, Pitkärannassa jne. Tiistaiseuroissa toimittiin ja toimitaan edelleenkin ortodoksisen uskon vahvistamiseksi ja yhteisöllisyyden tukemiseksi.
Tiistaiseurat ei ole seurakuntien alaisuudessa, mutta toimivat tiiviisti yhteistyössä seurakunnan kanssa. Usein kuullaan että tiistaiseurat kutsutaan mummokerhoiksi. Enemmistö jäsenistä ovatkin naisia, mutta miehet ovat hyvunkin tervetulleita mukaan toimintaan.
Tänä päivänä kun elämme yhteiskunnassa, jossa välittäminen ja auttaminen ei ole korkealla priorisointilistalla, vaan ihan muut arvot hallitsevat ihmisten elämää, niin nyt todella tarvitaan kolmannen/neljännen sektorin (miksi ei voida puhua suoraan järjestöistä ja seurakunnista) panosta. Ortodoksikirkossa on tietoni mukaan palkattuja diakoniatyöntekijöitä koko Suomessa alta kymmenen. Tämän takia on kaikki tiistaiseurojen lähimmäistyö hyvinkin arvokasta. Joskus me vapaaehtoiset eivät osaa edes tunnistaa työtämme diakoniatyöksi.
Tärkeää, hyvinkin tärkeää olisi, että seurakunnan diakoniatoimikunta olisi tiiviissä yhteistyössä tiistaiseurojen kanssa. Näinollen vapaaehtoiset saisivat vakuutusturvan ja "työyhteisön", jossa saisi työnohjausta, jatkokoulutusta sekä virikepäiviä.
Valitettavan usein vaan törmää siihen, että tiistaiseurat tuntevat, että heiltä otetaan pois jotain tai että heille sysätään lisätehtäviä/byrokratiaa tai että heidän tekemää työtä ei arvosteta, kun seurakunnan diakoniatoimikunta ottaa yhteyttä tiistaiseuroihin. Tämän uskallan sanoa todeksi, koska istun niin sanotusti "kahdella pallilla".
Taas eilen Mikkelissä sain vahvistusta ajatuksilleni että tiistaiseurat ja seurakunta on toimittava tiiviissä yhteistyössä. Nukkuvat tiistaiseurat ovat haaste ja pienet tiistaiseurat yhtykööt hallinnollisesti. Jos toimijoita riittää, voihan kokoontumisia olla sitten vaikka joka kylässä ja isommat "ponnistukset" yhteistyönä.

Nyt tai ei koskaan

2010-02-19T00:08:00.000-08:00

Tähän tulen kirjoittamaan niistä asioista ,jotka kiinnostavat minua tällä hetkellä. Jos joku nyt miettii, että mitähän ne on, niin voisi tietysti kuvailla niitä sanalla "sillisalaatti" tai "tilkkutäkki".
Olen ollut työelämässä 10-vuotiaasta (kesäisin alussa) ja sairaanhoitajaksi valmistuttua ollut ensin sairaalassa töissä, sitten lääkefirmassa opetushoitajana ja viimeiset 20 vuotta kuntoutuksen parissa potilasjärjestössä.
Minut kastettiin ev.lut kirkon jäseneksi. Olin 50 vuotta nukkuva kristitty, kunnes liityin ortodoksiseen kirkkoon, jossa nyt olen aktiivi jäsen.
Kirkon piirisssä olen luottamustehtävissä ja myös diakoniatyössä. Yhdistystoiminnassa olen Viron ortodoksien söbrien emäntänä (viime vuonna puheenjohtajana) ja Tiistaiseuran seniorikerhon vetäjänä. SPR:n ystäväkammarissa päivystän terveyspisteessä.
Olen vuodesta 1982 tehnyt ulkomaanmatkoja munuaispotilaiden kanssa, jotka tarvisevat dialyysihoitoa. Tänä vuonna matkat suuntaavat maaliskuussa Teneriffalle ja syyskuussa Rodokselle.
Mieheni kanssa matkustamme vähintään kerran vuodessa Kaakkois-Viroon ystäviemme luokse, jotka asuvat setukaisalueella, Obinitsassa. Olemme matkustaneet Afrikassa ja viime vuonna tarttui Intian kuume.
Sellaisia asioita tulen käsittelemään. Välillä kai ihan jotain kannanottojakin.
Saahan tätä lukea, vaikka tässä ei olekaan mitään suuria "paljastuksia"