tag:blogger.com,1999:blog-62557188972115795732024-03-13T14:57:50.294-07:00Kristinan blogiKristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.comBlogger122125tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-78214617972658408652014-11-02T06:17:00.000-08:002014-11-02T06:17:01.596-08:00Nostalgia ajeluViime viikolla päätin ajaa Siuntion ja Kirkkonummen hautausmaille. Varustin mukaan molempia hautoja varten kukkia ja kynttilöitä. Matkareitti oli Nummelasta Lohjalle noin 14 km, Lohjalta Siuntioon 17 km, siitä Kirkkonummelle noin 15 ja vanhaa tietä Lapinkylän ja Veikkolan kautta Nummelaan.<br />
Lähestyessä Siuntion kirkonkylää muistelin paikkoja, jossa äitini piti Kelan vastaanottoa ja sain joskus olla mukana alle kouluikäisenä. Äitini oli Kirkkonummen ja Siuntion ensimmäinen Kelan palkattu asiamies. Työnsä hän hoiti kotonaan, ainoastaan Siuntiossa oli käyntejä harvakseltaan.Pienelle lapselle jäi mieleen tarkastajan käynnit. Toiminta tarkastettiin meillä kotona, jolloin äiti osti tarjottavat työnantajan laskuun. Herkkuhetkiä!<br />
Hautasmaalla lepäävät isäni ja rakkaat famo Hilda ja fafa Elis. Taas kerran tuli mieleeni miten paljon avioero aiheuttaa perheessä ongelmia. Kun sain välit kuntoon isäni kanssa, hän kuoli seisovilta jaloiltaan. Ei ehtinyt koskaan eläkkeelle. Monta turhaa mutkaa, jopa vääryyksiä, jotka on tapahtunut tuli mieleeni. <br />
Famo ja fafa olivat lapsiminälle elämänilo. Heiltä sai rakkautta ja turvallisuutta. Olen ikuisesti kiitollinen isovanhemmistani, kun sellaisia ei ollut äitini puolelta.<br />
Poikkesin kylpylään. Siellä en ole käynyt lainkaan viiteen vuoteen ja osa-aikaisena ollessani neljänä vuonna harvoin. Mutta täällä olin kurssityössä toista kymmentä vuotta. Tuli talo ja henkilökunta tutuksi, osa ystäviksi. Ulkoovella tuli vastaan liikunnanohjaaja Olli, joka kokosi kuntoutujaryhmän kävelyä varten. Iloinen sattuma. Vastaanotossa tapasin Annen, joka kertoi enemmän tapahtuneista muutoksista. Join kahvit (oma pieni voileipä oli mukana) ja hinta oli edelleen törkeän korkea (ollut aina). Ei tullut ikävää kursseja ja työtä. Se aika on ohi. Kaariaulasta ja lipputangoista nousi mieleen vaikeimmat hetket kurssiajoilta. Molempiin liittyi kuolema, toinen oli Estonia.<br />
Lähestyessä Kirkkonummea ajoin entisen kotitaloni ohi. Hyvin on talo ja tontti hoidettu.Pihapuut ovat kasvaneet komeiksi 17 vuodessa.<br />
Äitini (momiksi sanon niinkuin lapseni) haudalle pysähdyin hetkeksi. En sallinut syvempiä ajatuksia. Paljon olen työstänyt suhdettani äitini kanssa ja yritän jättää nämä taakseni. Valitettavasti olen melkoinen kopio äidistäni ja näillä minun diagnooseilla voidaan kirjoittaa lopulliseen todistukseen, niinkuin äidistäni, "monisairas nainen". <br />
Matka Lapinkylään oli täynnä muistoja. Porkkalan alueen raja ja vartiomökki ja sen jälkeen Wohlsin vanhainkoti. Siellä olin kesätöissä hoito-apulaisena neljä kesää ennen ylioppilaaksi tuloa. Asuin asuntolassa , paitsi yhtenä kesänä, jolloin ajoin mopolla työmatkat. Sitäkin muistelin miten hankalaa oli ajaa mutkaista sorateitä. Eikä kypäristä ollut tietoakaan. Töitä tehtiin kolmessa vuorossa. Öisin valvottiin yksin koko taloa.<br />
<br />
Lapinkylässä muistelin tuttuja taloja. Ajelin ensimmäistä kertaa katsomaan lapsuudenkotiani, Kotirinne-nimistä. Talossa asuu edelleen pariskunta, joille äitini möi talon. Hyvin on pidetty. Mutta talo näytti niin pieneltä (muistissa oli paljon suurempi). "Meidän" risteyksessä seisoi auto ja päätin puhutella siinä istuvaa miestä. Oli yksi kyläläisistä, yli kahdeksankymppinen. Hän innostui niin tapaamisesta, että odotti minua kyläkaupan (Jonten kauppa) ulkopuolella. Oli soittanut pojalleen. Olipa hauskaa, miten joku tapaaminen voi aiheuttaa "iloa". Ikävää oli nähdä miten moni aiemmin upea piha olivat muuttuneet "kaatopaikoiksi", mutta kylään oli myös rakennettu uusia taloja ja vanhoja kunnostettu pieteetillä. Veljeni luokse on palattava vielä ennen joulua. Nyt talo näytti hiljaiselta.<br />
Haapajärven kylässä muistelin nuorisoseura ajoilta ystäviäni. Olisi kiva tietää mitä heille kuuluu. Vanhassa puukirkossa olen viimeksi ollut Heinin ja Jaskan häissä. Olihan minun ensimmäinen vihkiminen samassa kirkossa vuonna 1969.<br />
Tässä vain pieni otos kaikista muistoista. Kotiin palattuani olin ihan pyörryksissä, mutta onnellinen. Tällainen matka on tehtävä yksin. Siinä ei voi olla seuralaista.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-15787001469652185812014-06-30T09:32:00.002-07:002014-06-30T09:36:54.824-07:00På den hemliga strandenMinussa palaa halu matkustaa Kreikkaan, Kreetan saarelle. Tämän palon on aiheuttanut pääsääntöisesti eräs televisiosarja ja kirja.<br />
Televisiosarja nimeltä "Saari" perustuu Victoria Hislopin romaaniin. On tullut teemalta koko kevätkauden ja päättyi kesäkuun alkupuolella. Yhteensä 26 osaa. Tiistaisin klo 19.00 - 20.00 olin lumoissani. Mikään ei saanut minua pois katselupaikaltani. Elokuva oli kuvattu Kreetalla, kreikkalaisilla näyttelijöillä kreikan kielellä.<br />
Tapahtumapaikat olivat Plakan kylä ja Spinalongan saari. Seurattiin yhden perheen kohtaloa syvällisemmin ja samalla koko kylän ja saaren suruja ja iloja. Spinalongassa oli oma suljettu yhteisönsä, jossa hoidettiin leprasairaat.<br />
Haluan päästä Spinalongan saarelle. Sinne tehdään retkiä. En vaan aiemmilla matkoilla ollut kiinnostunut menemään sinne.<br />
Otin vihdoin jo jouluna 2011 saamani lahjakirja "En ung naken kvinna - möter Mikis Theodorakis" käteeni. Kirjan on kirjoittanut Arja Saijonmaa. Luen kirjaa äidinkielelläni ruotsiksi, joka lisää nautintoa. Mahtavaa, kiehtovaa kertomusta Arjan maailman kiertueesta Mikiksen kanssa. Mikiksen persoona on hienotunteisesti maalattu mahtavin vedoin kirjan sivuille. Mitä kaikkea hän on käynyt läpi, lapsuudesta vuoteen 1972 saakka.<br />
Samalla ihailen Arjan taitoa kirjoittaa, niin ettei kirjaa meinaa saada pois käsistä. Miten vahvasti ja avoimesti hän kertoo omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Suosittelen.<br />
Olen aina pitänyt Kreikasta, niin mantereesta kuin saaristakin. Olen varmaan ollut yli kymmenen kertaa Kreetalla, koska siellä on yksi Välimeren parhaista lomadialyysikeskuksista. Vein sinne potilaita lomalle 20 vuoden ajan.<br />
Tietysti voi ajatella, että olen jo kaiken nähnyt.<br />
Haluan käydä vielä kerran Arjan salaisella rannalla ja kulkea Spinalongan kapeita kujia, istua Plakan kylän tavernassa rannalla ja katsoa saaren silhuettia, niinkuin plakalaiset, joitten rakkaat olivat saarella ja monet jäi sinne hautausmaalle.<br />
Kleftiko-lammas ja aito fetajuusto täyteläisen punaviinin kanssa lämpimässä, pimenevässä kreikan yössä.....<br />
Kirkkoja - ortodoksisuutta. Paikallisbussissa ristinmerkkiä tekeviä ihmisiä kirkkojen kohdalla. Mustiin pukeutuneet vanhat naiset ruokakasseineen ja miehet pelaamassa peliä puuun alla, samalla siemaillen pienestä rakilasista.<br />
Unelmia, jotka toivottavasti muuttuvat todeksi.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-47794053657441950802013-11-07T04:32:00.000-08:002013-11-07T04:32:25.320-08:00KotisairaanhoitajanaTässä hieman kokemuksia ja ajatuksia lähimmäisensä hoitamisesta ja avustamisesta leikkauksen jälkeen kotona.<br />
Viikko sitten tulimme kotiin sairaalasta. Oikeastaan Vetrean osastolta, jossa hoidetaan huonokuntoisia vanhuksia. Leikkaus tehtiin yksityisesti ja jälkihoito järjestetään juuri mainitussa paikassa. Henkilökunta oli ystävällistä, mutta puitteet huoneessa oli ankeat. Siispä mieheni halusi kotiin jo yhden yön jälkeen.<br />
Etukäteen oli hankittu tarvittavat apuvälineet. Mukaan tuli kipulääkkeitä, injektiolääkettä, resepteja, hoito-ohjeita, fysikaalisen hoidon lähete, kotijumppa-ohjeita jne jne.<br />
Vertaan nyt hieman sairaanhoitajan työhön sairaalassa (vaikka siitä on kulunut niin paljon aikaa, kun sitä tein, etten edes kehtaa sanoa). Siellä on oma rytminsä. Kaikki tapahtuu rytmin mukaan. Ruoka jaetaan ajallaan ja viedään potilaan eteen. Lääkkeet jaetaan ja annostellaan potilaalle tiettynä aikana. Suihkuun avustamiset ja muut avustamiset tehdään omaan aikataulun mukaisesti. Vain äkilliset oireet ja taphtumat muuttavat järjestystä.<br />
Kotona tehdään kaikki räätälöiden ja ainakin meillä hoidettavan tahdon mukaisesti. Jos yrittää vaikuttaa omalla mielipiteellä, kaikki muuttuu hankalammaksi.<br />
Vaikeinta ehkä on suostua siihen, ettei kaikkia annettuja hoito-ohjeita seurataan. Juuri tänään päätin, etten enää sano tietyistä ohjeista, kun oppi ei ole uponnut viikossa.<br />
Joku tähän varmaan toteamaan, että sehän on helppoa, kun tekee vain sen mitä pyydetään.<br />
Mutta se ei ole helppoa. Kun välittää ja rakastaa toista, haluaa että paraneminen sujuu mahdollisimman hyvin ja ettei minkäänlaista komplikaatioita syntyisi. Kun sitten vielä pystyisi lukemaan ajatuksia, jotta olisi avustamassa oikeaan aikaan. Kun avun pyytäminen on vaikeaa ja itse haluaa suoriutua.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan tämä on "vanhalle" hoitajalle hyvä opetusjakso. Tässä saa harjoitella yksilöllistä hoitoa, pinnan venymistä, toisen tahdon kunnioittamista, omien tahtotilojen siirtämistä ja pienistä asioista iloitsemista.<br />
Meillä tämä toipumisaika on lyhyt. Toiveessa on paraneminen täysin omatoimiseksi ja terveemmäksi kuin ennen leikkausta.<br />
Kaikille omaishoitajille lähetän kunnioitettavat terveiseni ja siunausta työhönne. Muistakaa oma terveytenne ja virkistyksenne, jotta jaksatte!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-40406381364076376742013-10-27T05:51:00.000-07:002013-10-27T05:51:02.880-07:00Ministeri suvaitsematonVoi että minua on kismittänyt siitä lähtien, kun aamulla luin Karjalaisesta ministeri Räsäsen lausunnon "minä suosin valinnoissani kristittyjä pakolaisia". Vaikka hän itse Suomen politiikassa antaa omat Lutherin opit vaikuttaa päätöksentekoihinsa, niin luulisi olevan sen verran koulutettu ja avarakatseinen, jotta ymmärtää pakolaisen valinnoissa vallitsevan ihan erilaiset kriteerit kuin mainitut.<br />
Kun antaa mielkuvitekselle siivet, niin hän valikoi varmaan luku- ja kirjoitustaitoiset, kielitaitoiset (väh. englanti), mielellään akateeminen lopputuntkinnon suorittaneet ja ennen kaikkea terveet ja rokotetut.<br />
<br />
Tulee mieleen kertomukset karjalan evakkoiden "huutokaupasta", kun saapuivat määräpaikkakuntaansa. Väsyneet, monet sairaat, kaikki taaksensa jättäneet ihmiset arviodaan ja talon isännät valitsevat itselleen "sopivan" näköistä aputyövoimaa. Äidit pienten lasten ja vauvojen kanssa joutuivat kouluille yhteismajoitukseen.<br />
<br />
Monet muut ihmisjoukot ovat olleet samalla tavalla "huutikaupattavana". Tänä päivänä vaahdotaan "Maria"-tytöstä ja ihmiskaupasta. Hyvä niin - sehän on saatava loppumaan.<br />
<br />
Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on ihmisenä arvokas. Ymmärrän, että jonkun on päätettävä, ketkä lähtevät mihinkin maahan, milloin ja missä ryhmässä. Luulen ja toivon, että valintakriteerit ovat samat kaikilla avustusmailla. Otetaan vastaan se ryhmä, joka on vuorossa lähteä, joilla on sen hetkinen akuutin avun tarve ja valitaan mieluiten tässä vaiheessa jo perheittäin. Ettei tule sotkuja ja kalliita DNA-testejä jälkikäteen, kun taas käydään ihmiskauppaa (ostetaan viimeisillä rahoilla jo apuun päässyltä perheeltä lapselleen "sijais"paikka).<br />
Toivon ja uskon, että tämä Räsäsen lausunto ei jää tähän. Tämä on vaikea painaa villasella ja selitellä. Haluan olla suvaitseva, mutta tällaisessa en enää ole.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-42609498327736293182013-10-25T00:50:00.000-07:002013-10-25T00:50:41.408-07:00Mitä mielessä?Mitä kuuluu? Yleensä ihmiset haluavat vastaukseksi: "ihan hyvää". Kun kirjoittaa blogiin, voi kertoa mielessä olevat asiat. Ainakin minä hyödyn siitä, koska tavallaan kaikki jäsentyy ja olen käsitellyt ne.<br />
<br />
HARMITTAA, että olen niin onneton tietokoneen käyttäjä. Selitän sen sillä, että en ole koskaan saanut perusopetusta koneen käyttöön. Mitä osaan, sen teen kokeilun ja erehdysten kautta.<br />
Haluaisin niin kovasti tehdä ifolor-kirjaa. Rohkeus ei riitä lähteä sumplimaan.<br />
Minulla on langat ja puikot villasukkia varten.Mutta en osaa tehdä kantapäätä. Voi että jurppii. Enkä saa aloitettua!<br />
<br />
MIELIHYVÄÄ tuottaa vesivoimistelu ja -juoksu Liprakassa. Mahtava tunne, kun saa itsensä liikkeelle ja on suoriutunut liikuntatuokiostaan.<br />
<br />
VÄLITTÄMINEN lämmittää. Viestit entisiltä työkavereilta, puhelinsoitot ja yhteydet FB:ssä. Kunhan itse muistaisi toimia samalla tavalla ja osoittaa välittämistä!<br />
<br />
HUOLESTUTTAA mieheni tuleva leikkaus. Ei hän itse ole huolestunut, mutta jostain syystä minä olen.<br />
<br />
ODOTAN lapsenlapsen nimiäisiä ja että saan tavata kaikki rakkaat lähimmäiseni. Ja tietysti joulua!<br />
<br />
ERITYISESTI ILOITSEN viestinnästä Petran kanssa tänään. Voi, kun olisinkin nyt siellä lähempänä. Ihanat valokuvat sai taas sellaisen tunneryöpön, myös ikävän, esille.<br />
<br />
Minulle siis kuuluu loppujen lopuksi ihan hyvää, kunhan lakkaan huolehtimasta ja luotan asioiden järjestymiseen.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-37616401052863270892013-10-23T08:31:00.000-07:002013-10-23T08:31:28.254-07:00Elämänhallinta?Kun nyt alan kirjoittamaan tästä, tuntuu siltä että lähden huonolla uimataidolla liian syville vesille. Mutta tartun haasteeseen.<br />
Työssäni viljelin sanaa elämänhallintaa toistakymmentä vuotta. Se oli laajasti käytössä sopeutumisvalmennuksessa ja kuntoutuksessa siihen aikaan, mahdollisesti edelleenkin. Ei sitä selitelty sen koommin ja ihmeellistä ettei asiakkaista kukaan kysellyt.<br />
<br />
Olen aina elämässäni halunnut suunnitella ja varmaan sillä tavalla "hallita". Olen suunnitellut hyvissä ajoin joulut, syntymäpäivät, lomat, matkat jne. Olen listantekijä. Teen ostoslistoja, mitä tehdä listoja, muistilistoja jne. "Hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty". Viekö suunnitelmallisuus aikaa "carpe diem" ajatuksesta? Elänkö suunnitelmissani?? Jääkö tarpeeksi aikaa "tässä ja nyt" nautintoon?<br />
<br />
Mietin tätä nyt, koska kesä ja syksy eivät ole menneet suunnitelmien mukaan. Vielä edessäpäin olevat suunnitelmat ovat muuttuneet. Olenko epäonnistunut elämänhallinnassani? Kysynkin nyt itseltäni pitääkö meidän aina tavoittaa elämänhallintaa? Eikö riitä, että todetaan muuttunut tilanne ja asennoidutaan siihen oikealla tavalla?<br />
<br />
Nyt taidan sukeltaa! Kirkkomme opettaa, että kaikki mitä tapahtuu on ylhäältä annettu ja tarkoitettu minulle. Ekteniassa kehoitetaan meitä "antamaan itsemme Jumalan haltuun" ja ennen ehtoollista "heittämään pois kaikki maalliset huolet". Käyn aika usein kirkossa ja haluan oppia lisää ja syventää tietämykseni ja uskoni.<br />
Mutta tuo "epäilevä Tuomas"! Ja maailman kaikki houkutukset.<br />
<br />
Taidan taapertaa eteenpäin omalla tavallani. Iän karttuessa on luovuttava monesta, mutta iloita saa pienistäkin asioista. Ja niitä pieniä asioita on paljon. Aina ja joka paikassa!<br />
<br />
Onneksi on lähimmäiset. Ei niitä ole paljon, mutta he ovat rakkaita ja tärkeitä. Kiitos heistä!<br />
<br />Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-87498553399166784512013-10-08T06:20:00.000-07:002013-10-08T06:20:28.654-07:00Famo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-pTq0p4AiKJU/UlP9d_m742I/AAAAAAAAAC0/NJTJs1L618U/s1600/KRISTINA+4V.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" src="http://1.bp.blogspot.com/-pTq0p4AiKJU/UlP9d_m742I/AAAAAAAAAC0/NJTJs1L618U/s320/KRISTINA+4V.jpg" width="320" /></a></div>
Kuukausi ja neljä päivää sitten syntyi pojalleni ja hänen kihlatulleen tyttövauva.<br />
Minusta tuli FAMO (farmor= isän äiti).<br />
Itselläni ei ollut äidin puolelta tiedossa olevia isoäiti ja isoisää. Mutta isän puolelta oli. Fafa Elis oli pitkä mies, jolla oli siilitukka ja famo oli lyhytkasvuinen, hiukset nutturalla ja aina ahkerasti työtä tehden.<br />
<div style="text-align: justify;">
Kun synnyin asuivat vanhempani famon ja fafan luona maatilla pohjois-Kirkkonummella. Kun lähtivät evakkoon Siuntiosta perustivat he kotiinsa Kauhalan kylään. He elivät maanviljelyksestä ja karjasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
Ollessani vielä niin pieni, etten muista, tapahtui fafalle peltotöissä onnettomuus. Hevonen pillastui, heitti fafan kyydistä ja työkoneen piikit lävistivät ylävartaloa. Tämän jälkeen maanviljely oli vähäistä ja famo hoiti lehmät, lampaat, sian ja kanat. Minä olin famon hoidossa, kun äiti meni töihin. Olin hyvässä hoidossa ja sain paljon rakkautta ensimmäisten ikävuoteni aikana. Sain kuulemma myös päivittäin kahvipullamössöä, joka ei kuulu nykyään pikkulasten ruokavalikoimaan!</div>
<div style="text-align: justify;">
Muutimme isän ja äidin kanssa Lapinkylään, jossa meille rakennettiin omakotitalo (joka ei koskaan valmistunut). Kun täytin viisi, sain pikkuveljen.</div>
<div style="text-align: justify;">
Yhteydet famoon säilyivät koko ikäni hänen kuolemaansa saakka. Muistan erityisesti kesät, kun menin polkupyörällä famon luokse. He muuttivat takaisin Siuntioon, vanhaan kotiinsa, kun Porkkala alue palautettiin. Matkaa oli toistakymmentä kilometriä, mutta vierailu oli mieluinen. Siellä oltiin heinäpellolla, poimittiin viinimarjoja, nostettiin perunat ja autettiin kotitaloustöissä. Aikaa jäi kaivella venäläisiä kopeekkoja navetan edustalta maasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
Famon ja fafan luona vietettiin aina jokainen vuosi syntymäpäivät, nimipäivät ja suuret juhlat. Fafan puolen suvun helluntalaiset tulivat kitaroineen ja iloisen kuuluinen laulu ja soitto kaikui. Tiedän että famo oli uskovainen, mutta en huomannut heidän käyvän kirkossa. Syntymäpäiviä varten leivottiin ja tehtiin voileipiä. Sellaisia leipiä, mitä ei meillä kotona koskaan tehty. Pullapitkoviipaleelle kananmunaviipaleita, päälle anjovissuikaleita ja tilliä (kesäisin), tummalle leivälle maksapasteijaa (kotitekoista) + maustekurkku tai punajuurisuikale. Lisäksi tavallisimpia makkaraleipiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
Joulut olivat ihania famolla. Ruokaa oli paljon ja hyvää. Jälkiruoaksi rusinasoppaa (serkkuni Olof kutsui sitä "knallbandssoppan íksi"). Erikoisuus oli kotitekoinen marmelaadi (omenasosetta värjättiin vihreäksi ja punaiseksi ja hyydytettiin agar-agarilla). Myöhempinä vuosina tehtiin myös tryffeliä. Kaikki lapsenlapset saivat ikioman joulupussinsa, jossa oli omena, pipareita ja fazerin parhaita karkkeja.</div>
<div style="text-align: justify;">
Famossa oli parasta läheisyys ja rakkaus. Hän oli läsnä ja otti minut mukaan jokapäiväisiin askareihinsa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toivottavasti voin ja saan olla hyvä ja rakastava famo myös omalle lapsenlapselleni. Se olisi unelmieni täyttymys.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuvassa famo, serkkuni Rune ja minä vuonna 1948</div>
Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-23020256893299505362013-03-14T02:12:00.000-07:002013-03-14T02:12:10.144-07:00Muutosten myllerryksessäViime aikoina olemme tehneet useita isoja päätöksiä ja monet niistä erinäisten johdatusten ansiosta. Tällä hetkellä tehdyt päätökset tulevat aiheuttamaan muutoksia elämäämme. Ne vaativat taas uudestaan priorisointia ja myöskin kipeitä luopumista rakkaista vapaaehtoistehtävistä.<br />
Miten käy, on edelleen edessäpäin. Luotan siihen, että saamme taas johdatusta oikeiden ratkaisujen tekemiseen.<br />
Viime vuoden puolella vuokralaisemme sanoivat Joensuun asuntomme irti ja päätimme myydä asunnon. Se myytiinkin hyvin nopeasti. Vuodenvaihteessa sain tietää, että rukouksiini lapsenlapsesta on vastattu. Nyt saa jo asiasta puhua ja pikkuhiljaa alan uskoa tähän ihmeelliseen tapahtumaan ja mitä kaikkea se tuo tullessaan.<br />
Ennestään meillä on etelä-Suomessa ihana pikku kummityttöni (mieheni lapsenlapsi). Lisäksi tietysti molempien lapsiemme perheet ja paras ystäväni asuvat pääkaupunkiseudulla.<br />
Helmikuussa lomailin tyttäreni luona Brysselin lähellä (siitä voisi kirjoittaa oman kertomuksensa). Sen aikana suojelusenkeli vieraili kotonamme ja selvittiin säikähdyksellä. Mutta sukulaisten ja minun toivomukseni ostaa Vihdistä kakkosasunto muuttui todellisuudeksi. Nyt on asunto löydetty ja odotellaan kaupantekoa.<br />
<br />
Tietoisesti ja tietämättäni pyörivät ajatukset päässäni. Miten paljon tulemme olemaan missäkin? Voinko jatkaa vapaaehtoistöitäni täällä? Miten järjestän kaiken parhain päin?<br />
Samalla pyörii mitättömät, mutta käytännön asiat mielessä, kuten miten sisustan, mitä otan täältä mukaan?<br />
Seuraava käyntimme siellä on heti pääsiäisen jälkeen ja silloin on arvioitava remontin tarve ja tehtävä siitä aikataulu.<br />
Tällä hetkellä on selvää että vietämme kesän täällä Kuoringan rannalla. Kesän lopussa minusta tulee kai höperömummi ja haluan viettää aikaa puu-Käpylässä ja Nummelassa jo silloin kolmivuotiaan Hillan seurassa.<br />
<br />
Nyt valmistaudutaan suureen pääsiäisjuhlaan luottaen, että terveyttä riittää sen verran, että voimme jatkossakin osallistua sekä perheemme että seurakunnan aktiviteetteihin, jakaen yhteistä iloa ja toivoa!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-46054939529107491682012-11-07T10:34:00.003-08:002012-11-07T10:34:58.489-08:00Asuntoautolla SetumaalleElokuussa olimme viikon ajan Virossa. Yleensä olemme olleet praasniekkamatkalla 3 - 4 päivää. Tällä kertaa päätimme lentää Tallinnaan ja vuokrata asunto-auto Virosta. Monta mutkaa oli matkassa ennenkuin auto oli varattu, mutta saimme asiat järjestymään.<br />
Lennot sujuivat aikataulujen mukaisesti ja löysimme Lennart Meri lentokentältä helposti resuisen näköisen kaverin, joka oli auton kanssa kentällä.<br />
Ensitapaaminen viikon kotimme kanssa oli melko järkyttävä. Kotimme oli vanhus, raihnainen ja jäykkä. Ikkunoissa järkyttävät muovikoristeet. Yksi sun toinen paikka olisi vaatinut kunnostusta ja korjausta. Vuodevaatteet ällöttivät, vaikuttivat likaisilta, siis moneen kertaan käytetyiltä! Päätin pärjätä pienellä torkkuhuovalla! Jo toisena yönä oli kömmittävä miehen viereen peiton alle, niin kylmät olivat yöt.<br />
Mutta matkalle lähdettiin ja vanhukseen tottui. Hyvin se kulki, kun ei kiirettä pitänyt. Ensimmäisenä iltana oli ihanaa käydä nukkumaan omaan "hotelliinsa". Praasniekan ajaksi olimme Riinan pihalla parkissa. Saimme herätä omaan tahtiimme ja keittää aamukahvit, mutta kuitenkin osallistua täysillä sekä kirkon palveluksiin, hautausmaan menoihin ja Riinan juhliin.<br />
Riinan juhlissa oli yliveto nuori hanuristi. Hän soitti, lauloi ja opetti tanssiaskeleet samanaikaisesti. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Pihalla hiljeni vasta kukonlaulun aikaan.<br />
Meillä oli ystävämme Vihdistä mukana matkalla ja ajelimme Setumaalla ja Tartossa katsomassa paikkoja. Paluumatkalla vierailimme Puhtitsan luostarissa ja yövyimme luostarin parkkipaikalla. Värskan kotiseutumuseo on näkemisen arvoinen!<br />
Lopuksi joitakin asioita asunto-autoilusta Virossa. Meillä oli vaikeuksia löytää vuokrafirmojen tietoja netissä ja kun niitä saimme virolaisen tuttavamme avustuksella, niin tarjonta oli vähäistä. Vuokrat eivät olleet erityisen edulliset, koska olimme matkalla "high season" hintakaudella. Syyskuusta lähtien hinnat putoavat puoleen kesähinnoista. Camping alueita on hyvin vähän ja viitoitus niihin surkea. Vaikka ensin on tienvarsimainos alueesta, niin ei vaan missään näy viittoja sen jälkeen.Camping alueella saisi hoidettua monta asiaa, kuten suihkussa käynti , vessan tyhjennys, jätteiden tyhjennys ym! Autossa ei voi käyttää suihkua! En ymmärrä miksi sitä on siihen laitettu, kun se käytännössä on mahdoton käyttää (ainakin tässä autossa!). Aika tukala olo oli kolmantena päivänä, kun pesut hoituivat kosteuspyyhkeillä. Vanha auto virolaisella rekkarilla oli turvallinen. Ei kukaan halunnut varastaa autoa ja meidän tavaroita!<br />
Mukava kokemus tämä oli, mutta en saanut tuotua yhtään hapukurk ía, omenaa, perunaa !<br />
Näkemist Settumaa!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-68957092662332997942012-10-10T10:59:00.000-07:002012-10-10T10:59:26.468-07:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-9r-JDmzvUvM/UHWwA21LQoI/AAAAAAAAACY/c6m7sPtW1tE/s1600/Basileios3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-9r-JDmzvUvM/UHWwA21LQoI/AAAAAAAAACY/c6m7sPtW1tE/s320/Basileios3.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Basileios 27.2.2003 - 27.9.2012</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Basis tai Pasi (Tiny Toon´s lazy lad) eli seitsemän ensimmäistä vuottaan Gregoriuksen kanssa. Hän ei sinä aikana koskaan hyväksynyt kakkosasemansa. Hän yritti koko ajan ottaa reviirin haltuunsa. Hänen protestinsa olivat monenlaisia ja sen takia sanottiinkin, että hän oli ADHD-koira. Hän yritti hallita pihamaalla liikkuvia muita eläimiä. Useat linnut ja päästäiset tuotiin portaille nähtäväksi. Hän tiesi, ollessaan pöydän alla, milloin orava tuli lintulaudalle. Orava ei päässyt alas puusta, ennenkuin Basis poistui paikalta. Yhtenä kesänä hän pyydysti ja tappoi siiliä. Parta siilinpiikkejä täynnä ja suu veressä hän hyökkäsi niiden kimppuun. Tämä tapahtui koira-aitauksesta käsin yleensä. Siiliparka tuli liian lähelle aitausta ja kaapattiin sisälle. Onneksi tämä tapahtui vain lyhyen ajan. </div>
<div style="text-align: center;">
Kurjinta oli reviirin merkkaaminen. Ajoittain molemmat terrierit merkkasivat ja molemmat käyttivät vaippoja. Kerran, ollessamme matkalla, Basis karkasi vaipan kanssa talovahdeilta. Kyllä naapuri, joka otti hänet kiinni, oli ihmetellyt, mistä tuo vaippa on tarttunut koiraan! Miten monta kertaa haettiin herraa kyliltä, kun tuppasi karkaamaan.</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Viimeiset kaksi vuotta hän eli omana herrana ja käytös muuttui täysin. Jos lähti pienelle lenkille, tarkistamaan naapurin kompostia, niin tuli itse takaisin. Ei tarvinnut pitää kytkettynä. Kesällä hän haki lisäruokaa kasvimaalta. Avomaakurkut ja porkkanat maistuivat. Merkkaus loppui ja Basiksen lempeä terrieriluonne oli aivan ihana. </div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Aivan liian nuorena hän sairastui. Ensimmäiset oireet oli karvanlähtö. Turkki lähti isoissa tukuissa. Kun vatsa alkoi paisua, tehtiin netin avulla jo diagnoosi. Harvinainen, perinnöllinen sairaus cushing todettiin eläinlääkärissä. Ihobiopsiavastaukset kertoivat, että karvankasvua ei tapahdu. Lääkitys aloitettiin. Kontrollinäytteet osoittivat, että lääkitys ei tehoa. Lääkitys olisi pitänyt nostaa kaksinkertaiseksi. Nyt kutina oli lisääntynyt kovasti ja karvanlähtö oli lisääntynyt.</div>
<div style="text-align: center;">
Niin tehtiin vaikea päätös. Ja Basis pääsi koirien taivaaseen ja hänet haudattiin Gregin viereen.</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
Kiitos Basikselle ihanasta ajasta. Alkuvuodet kokemuksia täynnä ja viimeiset vuodet täynnä lämpöä ja luottamusta!</div>
<div align="left" style="text-align: center;">
</div>
<div align="left" style="text-align: center;">
</div>
<div align="left" style="text-align: center;">
</div>
<br />Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-81174799702284995182012-10-08T01:41:00.000-07:002012-10-08T01:41:11.950-07:00Huono omatuntoKiitos Arvolle, joka viime perjantaina kyseli minulta, olenko lopettanut blogikirjoitukseni. En todellakaan aio lopettaa. Aion opetella lisäämään kuvia ja muokkaamaan tekstiä jne.<br />
Kirjoittaminen on mukavaa, rentouttavaa, selkiyttää ajatuksia ja asioita.<br />
<br />
Viimeisestä tekstistä on kulunut melkein kaksi kuukautta. Paljon on tapahtunut. <br />
<br />
Voisin kirjoittaa, että on ollut kiirettä, mutta en halua sanoa niin. Olen harvakseltaan käyttänyt EI-sanaa ja sen takia on kerääntynyt paljon mielenkiintoista tehtävää. Olen ihan vapaa-ehtoisesti luvannut osallistua monenlaiseen. Samanaikaisesti on ollut talousihmisen hamsterikausi. Talvenvaralle on kerättävä ja säilöttävä kesän vähäinen sato talteen kellariin ja pakastimiin.<br />
<br />
Kahvion toiminta, vesijumppa, Hopeatähtikerho, martat, diakoniatyö jne ovat kaikki pyörähtäneet vauhtiin syyskuun aikana.<br />
<br />
Ai, että pitäisi priorisoida? Mutta kun on niin paljon mukavaa, eikä mistään haluaisi olla poissa. Siitä seuraa tietynlainen ajanpuute. Vanhemmiten, kun tuo nukkuminenkin on niin makoisaa!<br />
<br />
Mutta talven tultua... aion taas kirjoitella ja lukea....Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-52061561679357377522012-08-15T00:29:00.000-07:002012-08-15T00:29:18.370-07:00SetumaalleJokavuotiselle odotetulle matkalle Setumaalle, kaakkois-Viroon lähdetään huomenna. Tällä kertaa lentämällä Lennart Meri-kentälle Tallinnaan ja sieltä vuokratulla asuntoautolla viikon matkalle.<br />
<br />
Obinitsan kirkastumisen kirkon temppelijuhla, praasniekka ja kyläjuhla on vierailun kohokohta. Tähän liittyy tärkeänä osana virolaisten ystävien tapaaminen. Majapaikkamme vierailun aikana on ystävämme Riinan koti. Hänen pikkumökkiinsä mahtuu meidän lisäksi toistakymmentä sukulaista. Juuri majoituksen takia olemme tänä vuonna asuntoautolla liikkeellä.<br />
<br />
Obinitsan kylässä on vakituisia asukkaita parisen sataa. Praasniekkaan tulevat kaikkien sukulaiset (ja ystävät, myös Suomesta) ympäri Viroa ja maailmaa. On arvioitu että kirkossa ja hautausmaalla on reilut kaksituhatta ihmistä. Liturgian jälkeen papisto kiertää hautausmaalla pitäen pyynnöstä vainajien muistelupalvelusta. Haudoilla syödään, juodaan, seurustellaan, vaihdetaan kuulumisia! Sen jälkeen juhlat jatkuvat kotipihoilla. Riinan luokse tulevat ystävät ja lähinaapuritkin. Kaikki tuovat mukanaan haudoilta ylijäämäruoka ja juoma. Vanhaan navettaan katetaan pitkiä pöytiä valkoisilla liinoilla, maalattialle on levitetty vanhoja mattoja. Hanuristit vuorottelevat ja yhteislaulu raikaa. Tanssiminen sujuu vanhoiltakin!<br />
Illansuussa tarjoillaan sitten noutopöydästä päivällistä ja juhlat jatkuvat. Kerrotaan että viime vuonna oli kukko herännyt ennenkuin juhlat päättyivät !<br />
<br />
Mikä saa meidät menemään sinne vuodesta toiseen?? Yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys, iloisuus, spontaanius, samanlaisuus....<br />
<br />
Lisää matkan jälkeen!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-20734158762227031822012-08-02T22:40:00.001-07:002012-08-02T22:40:06.754-07:00Toscanan auringon allaOlen aina haaveillut vuokraavani huvilan Provencesta. Sellaisen vanhan kivitalon, jossa on iso puutarha ja mahdollisesti pieni ja vaatimaton keittiö. Nyt unelmani toteutui, mutta matkalle lähdettiin Italiaan, Toscanan maakuntaan, San Donato in Franzonan kylään. Paikka sijaitsi 40 km Firenzestä ja lähin isompi taajama oli 6 km päässä Reggello.<br />
Ryhmässä oli viisi aikuista ja jaoimme 4 mh, 3 kph, k, rt, oh ja ulkona terassit ja uima-allas/näköalapaikan. Talo oli entisöity vanha maatilan rakennus. Asuinrakennuksen alla oli ennen pidetty karjaa, nyt siihen oli tehty erinäistä varastotilaa ja "peli"huone (pingispöytä ym). <br />
Talo sijaitsi omalla kukkulalla, runsaan puuston keskellä. Näköalapaikalta oli avara näkymä alas laaksoon, jossa sijaitsi joitakin maataloja. Sieltä kantautui traktorin, kukon ja koirien ääniä. Taivaalla liiteli haukkoja, jotka opettivat poikasilleen luonnosta saalistamista.<br />
Kulkemiseen vuokrattiin kaksi autoa Rooman kentältä. Se olikin kätevää, koska silloin jokainen pääsi milloin halusi, lähtemään pienille retkille. Rooman ja moottoritien liikenteestä oli kerrottu kauhujuttuja. En tiedä, sattuiko nyt olemaan hiljaisempi liikenne, mutta matkat sujuivat yleisesti ottaen erinomaisesti.<br />
<br />
Talo vastasi täsmälleen unelmien taloa, paitsi että tämä oli paljon kauniimmin remontoitu, sisustettu ja varustettu. Uima-allas oli sopivan kokoinen 6 x 12 m ja kerrankin oli yllinkyllin tilaa ja tuoleja (ei tarvinnut kilpailla tuolista muitten turistien kanssa, eikä maata kuin sardiinipurkissa!).<br />
Ruoanlaitto sujui vaivattomasti sekä sisällä että ulkona hiiligrillissä. Grillinurkkauksessa oli KUUMA. Onneksi mieheni hoiti grillaukset!<br />
<br />
Matkalle lähtiessä asetin tavoitteeksi ottaa iisisti, nauttia olosta, laittaa ruokaa tuoreista vihanneksista ja italiaisista herkuista ja käydä Firenzessä valikoiduissa nähtävyyksissä. Kaksi tärkeintä kohdetta, Uffizin ja Accademia museot, jäivät näkemättä, kun lippuja ei saanut hankittua netistä enää edellisenä päivänä. Vihjeeksi sinne lähtijöille, että liput kannattaa varata hyvissä ajoin ennen matkaa, jos vierailee turistiaikaan. Nähtiin kuitenkin maailman viidenneksi suurin katedraali Duomo ja käytiin Michelangelo näköalapaikalla, jossa on kopio Daavidin patsaasta (originaali on Accademiassa). Mutta menemme museiohin seuraavalla matkalla, jos meille suodaan terveyttä vielä matkustaa.<br />
<br />
Vietimme yhdet kuusikymppiset nauttimalla italiaisen illallisen yhdessä sadan muun vieraan kanssa läheisessä lomakeskuksessa. Alkuun runsas antipasto-pöytä, sitten pihalla pizzauunissa paistettua höyryävää pizzaa, uuniporsasta pöytiin tarjoiltuna ja vielä jälkiruoka eli dolce. Se jäi minulta syömättä, joten en muista mitä se oli. Isosta tynnyristä haettiin punaviiniä, niin paljon kuin halusi. Vesi oli sitten maksullista! Tämä ateria ei ollut kallis, 22,00 €, vaikka ruoka muuten oli melko samanhintaista kuin Suomessa. Peruselintarvikkeet (sokeri,mausteet, öljy, marmelaadi, vessapaperi ym ym) mitä hankittiin tulomatkalla huvilalle eivät tuntuneet kalliilta. Liha, leikkeleet, maitotuotteet, kananmunat olivat kalliimpia. Ja polttoaine, bensa 1,90/l. Moottoriteillä maantietullimaksua!<br />
<br />
Talo vuokrattiin Gaia_travels toimistolta, jossa asioidaan suomeksi. Hyvin pelasi järjestelyt. Jotain pientä huomattavaa oli, kuten että huvila vuokrattiin Sylvia nimisenä, mutta perillä oltiinkin villa Margarithassa. Maksettiin vuokraa internetyhteydestä, jota ei ollut koskaan hankittukaan! Grillihiilet ja puut, jotka kuuluivat hintaan hankittiin kaupasta ja salaa omasta pihasta (kuivuneita oksia).<br />
Yllätys oli jokatoinen päivä palkattu allas-poika/puutarhuri, joka huolehti puhtaudesta ja siisteydestä ulkona.<br />
<br />
Miten odotukseni täyttyivät ? Ollaan nyt oltu melkein kaksi viikkoa kotona. Pienet ihmissuhdejännitteet paikan päällä harmittelivat, vaikka niitä selvitettiinkin puhumalla paikan päällä heti. Ymmärrän että tällaista tapahtuu. Kaikilla on omat odotuksensa ja kaikilla on vahva tahtonsa ja aikomuksensa viedä juuri omat toivomuksensa läpi tällä lyhyellä lomalla. Silloin voi kipinöidä. Onneksi sammutettiin ne heti.<br />
Minulle jäi palanen sydäntä Toscanaan ja myönnän haaveilevani jo seuraavasta matkasta!<br />
Kiitos kaikille mukanaolleille!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-43230020024648315782012-07-02T03:18:00.001-07:002012-07-02T03:20:49.102-07:00KesäteatterissaTämän kesän todennäköisesti ainoa teatterissa käynti oli eilen. Olimme seurakunnan retkellä 44 hengen voimalla katsomassa Valamo-trilogian ensimmäisen osan, nimeltä "Isän varjo". <br />
Näytelmän ohjasi Lauri Jänis ja näyttelijöinä kaikki yhtä lukuunottamatta olivat Heinäveden teatteriyhdistyksen harrastajanäyttelijöitä. Ammattilainen Hannu Virolainen on "meikäläisiä" ja hänellä on jo "Karjalan kunnailta" kokemusta papin roolista. Nyt hän esitti munkki Timofei ´ta.<br />
Näytelmä alkaa ajasta jolloin talvisodan aikana Valamon luostari evakuoitiin Laatokan saaresta ja osti maatilan Heinävedeltä. Kylässä asui Orvo poika Kaarina mummonsa kanssa. Äiti oli aiemmin kuollut ja isä katosi sodassa. Näytelmän nimi kertoo Orvon tunteista ja isänkaipuusta, epätietoisuudesta isän kohtalosta. Elämästä isän varjossa. Kyläläiset eivät alkuun hyväksyneet Orvon ja munkki Timofein ystävyyttä.<br />
<em>"Isän varjo on herkkä kertomus kahden erilaisen yhteisön, ortodoksisen luostarin ja pienen maalaiskylän kohtaloista ja kohtaamisesta sodan aikana ja sen jälkeen. Elämän positiivisia puoliakaan unohtamatta, vakavien teemojen sävyttämä tarina kertoo kamppailusta sekä sopeutumisesta vaikeiden aikojen haasteisiin ja kohti parempaa tulevaisuutta 1940- ja 1950-luvun Suomessa".</em><br />
Näytelmän aikana itketti ja nauratti. Kylän elämä oli saatu niin todenperäiseksi, siinä oli niin paljon suuria, mutta myös pienenpieniä tapahtumia, joskus vain parikin repliikkiä, jotka todistivat siitä, että nämä tarinat ovat tapahtuneet.<br />
Minulle joitakin pieniä mieleenpainuneet olivat munkkien sienestys, jolloin kyläläinen tokaisi että "hyi, tuollaisia lehmänsieniä". Munkit kertoivat mitä ihanaa ruokaa tateista saa. Saivat opastuksen lehmähaan takaiseen metsään, jossa sieniä oli runsaasti.<br />
1950-luvulla tulivat ensimmäiset "neidit" Helsingistä luostariin kesälomalle. Fröökynät olivat ruotsinkielisiä ortodokseja. Kyläläiset olivat ihmeissään hienostorouvista (jotka joka kerta muistutti olevansa neitejä). Pietarista evakuoitiin ruotsinkielistä hienostoväkeä ja rikkaita kauppiaita Helsinkiin, joten oli hyvinkin todennäköistä että he hakeutuivat luostarin rauhaan, niinkuin me ortodoksit tehdään tänäkin päivänä.<br />
Luostarin elämä, jossa hallitsi tiukkaotteinen igumeni, kuvattiin mukavasti. Jotta asiat sujuivat joutuivat munkit neuvottelemaan monin tavoin kyläläisten kanssa. Ristinmerkki tehtiin, kun omatunto vaivasi. Ohimennen kerrottiin Moskovan patriarkaatin tarkastuskäynnistä, munkkien vanhenemisesta ja heidän kaipuustaan Valamon saarelle, Laatokkaan. Kerrottiin myös Timofein kiintymyksestä luostariin ja hänen päätöksestä lähteä Helsinkiin vihittäväksi pappismunkiksi.<br />
Ja paljon muuta....<br />
Käykää katsomassaKristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-24668985834485983212012-06-28T09:56:00.000-07:002012-06-28T09:56:27.096-07:00Hiljainen taloMiten usein olen kuullut sanottavan, että on kiva kun vieraat tulevat, mutta helpotus nähdä auton takavalot heidän lähtiessään. Meidän ilonamme oli kokonaiset kymmenen päivää pikku-Hilla, hänen äitinsä ja mumminsa. Itse olen Hillan kummimummi. Hilla kyllä usein kutsuu minua kummamummiksi. <br />
Miten paljon iloa, pieni, vajaa kaksivuotias ihminen, voi tuottaa! Varsinkin kun se pieni ihminen on niin sopeutuvainen, iloinen ja positiivinen. Ei kiukuttelua mistään. Tietysti piti joskus kokeilla "rajoja", mutta nekin leikisti. Niin monesti näki riemun hetkiä, aitoa hekottelua.<br />
Hämmästelin miten Hilla osasi leikkiä. Teki kattauksia. Syötti keinuhevoselle, puukarhuille ja Basis-koiralle kakkua lusikalla. Basis-terrieri makasi keskellä leluja ja seurasi tapahtumia. Se riitti Hillalle ja Basis saikin olla mukana leikeissä. Palapeli oli uusin kokemus. Hilla oli nopea purkamaan toiselta laidalta, kun toista reunaa oltiin kokoamassa.<br />
Oli myös ilo nähdä että tarjottu ruoka kelpasi. Ei tarvinnut tehdä erikseen mitään. Ahven, kaikki lihat ja kaalipata, puhumattakaan vihanneksista, maistuivat kaikki. Mutta kyllä Hillallekin maistui makkara. Ja ruisleipä.<br />
Aamulla heräsi iloinen tyttö,joka hyvällä ruokahalulla söi puuronsa ja illalla hän vilkutteli hyvää yötä yhtä hyväntuulisena.<br />
Tänä aikana hän oppi tekemään tarpeensa "pöntöllä". Potta oli ihan pölyinen, joten ei oltu käytetty. Meni päiviä, jolloin ei tarvittu montakaan vaippaa. Ensimmäiset kakat pönttöön aiheuttivat sekä lapsen että äidin hekotukset !<br />
Tärkeintä minulle oli, että Hilla oli nyt pidempään kanssani ja saimme rauhassa tutustua toisiimme. Praasniekkaliturgiassa käynti oli tietysti kummimummille tärkeä!<br />
Talo on nyt hiljainen. Ollaan palattu vanhaan "rytmiin, mutta vain lyhyeksi aikaa. Kahden viikon kuluttua nähdään, jolloin koko pikkuperhe, myös isä, tulevat meille talonvahdiksi, kun menemme matkalle. Sen yhteydessä tapaamme taas!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-87203829970530034872012-06-06T09:02:00.000-07:002012-06-06T09:02:13.524-07:00"Noitaleirit" satojen kohtaloKarjalainen 4.6.2012 kertoo asiasta. <em>Noitavainojen aika jatkuu monissa Afrikan maissa. Ghanassa, Nigeriassa ja Tansaniassa tuhansia tapauksia</em>.<br />
Noitatuomion voi saada punasilmäiset naiset, mutta myös lapsia tuomitaan. Usein noitaleirille joutuneet pidetään siellä loppuelämän. Tunnistamisen tekevät paikalliset poppamiehet eli noitatohtorit.<br />
<em>Tansanian johtava ihmisoikeusjärjestö väittää, että maassa olisi tapettu yli 3000 ihmistä noitana vuosina 2005 - 2011. Yksinomaan viime vuonna uhreja tuli 642, kertovat Tansanian poliisin tilastot Legal and Human Rights Center- järjestön mukaan.</em><br />
Tyypillinen noitasurman tekijä on naapuri tai lähisukulainen. Noituutta pelätään, koska uskotaan että noita voi aiheuttaa köyhyyttä, saiarutta, lapsettomuutta, onnettomuuksia ja jopa maanjäristyksiä.<br />
Nigerian yhdessä osavaltiossa on dokumentoitu lyhyen ajan sisällä 250 lapsiin kohdistuvaa noitavainotapausta. Vanhemmat hylkäävät lapsen noin 80 %. <em>Iso osa lapsista on lopulta tapettu, surmien järkyttävät yksityiskohdat voi lukea Stepping Stones-järjestön raportista.</em><br />
Ghanasta on raportoitu vastikään 17-vuotiaasta tytöstä, joka joutui noitaleiriin, koska hän oli koulussa menestyvä ja katsottiin että hän oli varastanut älykkyyden muilta oppilailta. Tässä tapauksessa huippulahjakas tyttö pelastui, kun Ghanan naisten- ja lastenasiain ministeriö puuttui asiaan.<br />
Nigeriassa noitajahti kytkeytyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kodista karkotettu lapsi päätty kadulle ja pedofiilien kynsiin.<br />
Järkyttävää. Ajatelkaa miten lähellä Afrikka on!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-55586356585507737492012-04-29T03:53:00.001-07:002012-04-29T03:53:22.024-07:00Kevät saapui viikossaLomailin neljä päivää Berliinissä. Siellä oli niin vihreää; pensaat, puut ja kevätkukat loistivat. Asuin hotellissa, koska minulla oli ystäväni Kirsti matkaseurana. Tapasimme Ninan kahtena iltana illallisten merkeissä. Ensimmäinen ilta vietettiin 1864 (?) perustetussa ravintolassa valtavan (maailman isoimmaksi valitun) wienerleikkeen kimpussa. Olipa perinteinen, mutta melko mauton, korppujauhotettu mankeloitu possunliha. Lisäksi kallis, mutta miljööstä täytyy maksaa. Sijainti upea Gendarmermarkt ´illa. Toisena iltana oltiin ihan erilaisissa tunnelmissa Rathaus-Neukölln ´issa, pienessä boheemissa Mariamotala tapas-ravintolassa. WAU- mitkä makuja maisteltiin ! Loppuilta sujui pienessä baarissa. Tässä olen vieraillut aiemminkin Berliinissä ollessani. Tässä paikassa on sitä jotakin aitoa taiteilija-fiilistä. Jokainen tuoli erilainen, vaihtuvaa taidetta seinillä ja pieni näyttelyhuone!<br />
<br />
Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin perusteellisesti mm. opastetulla kiertoajelulla. Lippu oli voimassa kaksi päivää ja me todella käytimme lippumme (hop on, hop off) molempina päivinä. Berliinin top 20 nähtävyyttä on nyt "hanskassa". Koskaan ei ole liikaa aikaa ostoksia varten. Suurin kirpputori Mauerpark oli niin täynnä ihmisiä, ettei voinut nauttia siitä ollenkaan, mutta Gerry Weberilla ja KaDeWe ´ssa oli väljää!<br />
Oikein miun maun mukainen reissu! Näitä lisää.<br />
<br />
Lähtiessä kotoa oli paljon lunta maassa. Palatessa oli lumi sulanut, kelirikko kotitiellä pahentunut ja kevätkukat työntyneet mullan läpi. Joutsenet ovat saapuneet, myös västäräkki ja eilen sain mieheltäni ensimmät sinivuokot!<br />
Terassikauden avasimme Berliinissä ja grillauskauden eilen illansuussa omalla kuistillamme.<br />
Kevättyöt kutsuvat... Kuulen että mieheni on käynnistänyt ruohonleikkurin (siistii oksia nurmikolta ym sillä). Aurinko paistaa ja vapuksi luvattu lämmintä!! (Berliinissä oli eilen +30,huh hellettä).Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-58097282277717724252012-04-15T22:48:00.002-07:002012-04-15T23:13:37.528-07:00Vanhakin oppiiOlen työelämässäni käyttänyt vuosikymmenten ajat termiä elämänhallintaa. Termiä käytetään paljon kuntoutuksen yhteydessä, silloin kun vaikeat sairaudet pysäyttävät. Tilanteessa kun on arvioitava, mitä on vielä jäljellä, mitkä ovat elämän arvot. On opittava elämään monien menetysten kanssa. Tällaisen elämäntilanteen yhteydessä olen puhunut elämänhallinnasta.<br /><br />Tommy Hellsten puhuu kirjassaan <em>"Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit",</em> erittäin mielenkiintoisesti juuri elämänhallinnasta. <em>Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Elämää ei voi hallita, ja todellisen turvan löytää vain suostuessaan turvattomuuteen. Se joka tahtoo elää ikuisesti, eläköön tässä ja nyt.</em><br /><br />Kriisitilanteessa ihmisellä ei ole valinnanvaraa. Hänen on kriisiprosessinsa tietyssä vaiheessa tartuttava oman psyykkisen tilanteen selvittämiseen ja "rakentamiseen".<br />Mietityttää mitkä oikeat termit ovat??<br /><br />Kirja on vielä kesken. Tähän palaan vielä!! Ihanaa lukea sellainen kirja, joka on kirjoitettu, niin selkeästi ja rehellisesti, avoimesti.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-42170404087972298082012-04-09T22:26:00.003-07:002012-04-09T22:48:02.156-07:00Kirkas viikkoPääsiäisaika jatkuu 16 toukokuuta saakka. Meillä pidetään vielä kirkkaan viikon aikana pääsiäiskoristeet ja -liinat. Kirkoissa tekstiilit, virpovitsat ja pääsiäismunat pidetään koko ajan esillä.<br />Kotona on tehtävä jääkaapin inventaario. Pääsiäisen herkuista on tehtävä paistoksia ja piiraita ym. Lapsuudesta on jäänyt tapa säästää ja käyttää kaiken ruoan. Harvoin heitän mitään pois.<br />Mutta tämä on minulle mieluisaa puuhaa.<br />Tänään on taas vesijumppaa, huomenna kahvio ja kerho. Ja sokerina pohjalla on jo hyvinkin lähellä Berliinin matka Kirstin kanssa.<br />Kevään odotusta!!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-40182094757250141982012-04-04T08:30:00.003-07:002012-04-04T08:51:19.980-07:00PääsiäinenOrtodoksien suurin juhla. Juhlaa edeltää paasto ja suuri viikko (piinaviikko). Kirkoissa on torstaiaamusta alkaen useita palveluksia päivittäin, joissa seurataan ja kerrotaan Kristuksen viimeisistä päivistä päättyen ylösnousemukseen.<br />Pääsiäisyöpalveluksesta ei pysty kertomaan, se on koettava. Joka vuosi se koskettaa ja antaa toivoa uudelleen ja uudelleen.<br />Suurena torstaina käymme synnintunnustuksella rippipappimme luona. Hän on jo kauan ollut eläkkeellä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen huolehtia "omistaan". Toisesta välittäminen ja rakkaus on kirkkomme peruspilareita.<br /><br />Pääsiäinen on myös valon ja kevään juhla. Koristelen kotia keltaisilla/oransseilla/vihreillä kukilla, kukka-virpovitsoilla, tipuilla, ikonimunilla ja kynttilöillä. Parhaat liinat ja pöytähopeat otetaan käyttöön. Ruokapöytä notkuu herkuista. Alkupalat "cross-kitchen" (slaavilaista, skandinaavista, välimerellistä ja karjalaista), lämpimänä ruokana lammasta ja jälkiruoaksi pashaa, kulitsaa, babaa, juustotorttua....<br />Tänä vuonna on meillä kaksi rakasta ihmistä ja yksi dalmatialainen luonamme. Toivottavasti saamme joskus kokoon kaikki rakkaat läheisemme pääsiäisen viettoon!<br />Kaikille sukulaisille, ystäville, seurakuntalaisille, kerholaisille ja kaikille, jotka eivät meistä pidä Hyvää Pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-39964214376058454292012-03-29T08:12:00.002-07:002012-03-29T08:28:54.723-07:00Kahvion ja kerhon kuulumisiaEilen oli viimeinen kerho ennen pääsiäistä. Alustajaksi tuli seurakunnan vapaaehtoinen diakoni Isä Mauri. Aiheena "Lasarus". Ylämyllyn koulusta tuli 3-4 luokkien ortodoksioppilaat opettajansa Eijan kanssa virpomaan meitä. Isä Mauri oli jo pitänyt rukouspalveluksen, joten yksi oppilaista <br />luki uskonnon oppikirjasta luvun Lasaruksesta. Hyvin olivat läksynsä oppineet. Laulettiin tropari ja lopuksi Jumalanäidille.<br />Taimi oli tehnyt pääsiäismuna- ja käspaikkanäyttelyn ja arvonnan isossa lasipurkissa olevien maalattujen kananmunien määrästä.<br />Yllätyvieraaksi saimme Wilson Kirvan, joka oli esiintymiskiertueella terveystoimen kanssa Liperissä. Wilson tervehti kaikkia kädestä ja jutteli mukavia.<br />Meillä kävi pari uuttakin asiakasta, joka on meille aina suuri ilonaihe. Tietysti olemme iloisia jokaisesta asiakkaista ja vakioasiakkaathan pitävät toimintamme pystyssä, mutta uusiakin mahtuu ja ovat tervetulleita!<br />Nyt me vapaaehtoiset Taimi, Riitta, Risto ja minä saamme aloittaa omat pääsiäisen valmistelut ja elää suuren viikon tapahtumat odotellen riemukasta ylösnousemisjuhlaa.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-20992797010893551102012-03-22T02:04:00.003-07:002012-03-22T02:23:30.959-07:00Kiirettä pitää. Vanha totuus eläkeläisen kiireistä on osoittautunut oikeaksi myös minun kohdallani. Tiedän että vain minä itse voin hallita ajankäyttöni. Mutta kun ikä tulee lisää ja ympärillä näkee ikäisiään ja hieman vanhempia vaipuvan dementiaan tai muihin sairauksiin, jotka vievät elämästä hallintakyvyn, niin tulee jonkinlainen kiire ehtiä ELÄÄ ja kokea kaikenlaista ennenkuin omaan elämään tulee viimeinen vaihe, jolloin ei itse enää saa päättää.<br /><br />Meillä on pitkästä aikaa ollut "vieraita". He eivät olleet vieraita. Nina tyttäreni viipyi meillä viisi päivää. Ninan aika kului pitkälti edesmenneen äitini sukuselvityksen parissa. Saimme selvitettyä melko hyvin neljä sukupolvea, mutta vain osittain. Varmistui että minulla on serkku, jonka kanssa olen jo nyt ollut yhteydessä.<br />Ninan jälkeen tuli prinsessamme mummi Nummelasta. Hänen kanssaan nautittiin mm. kulttuuripläjäyksestä. Joensuun Kaupunginteatterin Sound of Music esitys oli niin nostalginen ja elokuva Rautarouva taas niiin koskettava. Tavattiin myös sukulaisia ja kolusimme kirpputoreja sekä paremman puoleisia tavarataloja ja putiikkeja. Mummi kävi myös vesijumpassa ensimmäistä kertaa elämässään... Suunniteltiin tulevia tapaamisia ja matkoja!<br /><br />Suunnitelmat, haaveet ja unelmat ovat arkipäivän ilonaiheita! Jonakin päivänä niistä tulee totta.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-46446708286046801092012-02-25T08:07:00.002-08:002012-02-25T08:20:23.337-08:00TalvilomallaOlimme koko perheen voimin (sis cairnterrierin) 5 pvn lomalla etelä-Suomessa kummityttöni luona päivät ja yöt hänen mumminsa luona. Mukava loma, vaikka pikkuperhe sairasteli. Hillalla oli antibioottikuuri menossa, mutta oli silti niin hyväntuulinen ja seurallinen. Nyt hän hallitsee kävelemisen myös ulkohaalareissa, syöminen sujuu ajoittain itsenäisesti, osaa selvittää monet tahtotilansa puhumalla ja pyytää "apua". Muumit ovat tärkeitä leikeissä ja turvakavereina nukkuessa. Kulkevat repussa päiväkodin ja kodin väliä. Monet muumikirjat tuli luettua. Hilla tunnistaa jo kirjaimia ja osaa ääntä niitä. Aika hyvin kun kyseessä on 1,7 v <em>väldigt söt prinsessa<strong>.</strong></em><br />Toivottavasti tapaamme pian uudestaan!Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-25800625676710957542012-02-11T05:48:00.000-08:002012-02-11T06:03:22.731-08:00MatkakuumeMatkamessuilla sain tartunnan. Siellä tunsin miten jo hieman sammunut afrikka-virus leimahti, kun näin Ruth´in Kenian osastolla. Jambo - ja tauti puhkesi täyteen kukkaan. Ruthilta tuli mahtava, upea tarjous johon sisältyi safaria ja rantalomaa Mombasassa. Vain meno- ja paluulennot olisi tarvinnut itse tilata. 15 päivää ja hyvillä lentoyhteyksillä hintaan 3200€. Mutta mieheni ei luota muihin kuin suomalaisiin matkajärjestäjiin. Olihan niitäkin ja olin jo yhden valinnan tehnyt.<br />Sitten tuli Suomen Kuvalehti eilen ja hupsista,siinähän se meidän matkamme oli. Ihan niinkuin olin kuvitellut sen olevan. Safari Krugerin puistossa(majoitus luksusteltoissa woww), Panorama route, Pöytävuori, CapePoint, viinitilavierailu, Soweto ja aikaa ostoksille Waterfrontissa. Kaupungit Johannesburg ja Kapkaupunki. YÖlennot ja ainoastaan yksi koneenvaihto Istanbulissa. Sinne!!<br />Nyt odotellaan saadaanko matkaseuraa mieheni luokkakavereista puolisoineen.<br />Vaude, että vanhakin voi olla näin innostunut, ihan nuortuu!<br />Ai, että milloin lähdetään? Loppuvuodesta, jos meille suodaan terveyttä.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6255718897211579573.post-39436221222455577392012-02-07T04:08:00.000-08:002012-02-07T04:33:55.688-08:00Sattuma vai johdatusYritän kovasti opetella ajattelemaan tapahtumat johdatuksena. Kaikki mitä minulle tapahtuu on minulle tarkoitettua. Tietysti voin itse tehdä vääriä valintoja, mutta se ei taas liity tähän.<br />En ollut huomannut kurssiohjelmasta Valamon vapaaehtoistyönkurssia. Sain tiedon siitä sähköpostissa ja päätin siitä istuimelta osallistua siihen. Kurssi oli antoisa ja työskentely osallistujien ja luennoitsijoiden kesken hedelmällistä. Syntyi jatkoajatusta. Huomenna on ensimmäinen palaveri. Toivon että voimme kehittää vapaaehtoistyötä seurakunnassamme projektin tai työryhmän toimesta tavoitteena "vapaaehtoistyö seurakunnan voimavarana".<br /><em></em><br /><em>"Tämä kansa osasi kerran kantaa vastuutaan vähäeleisesti.</em><br /><em>Katsoi aamulla naapurin mökin suuntaan,</em><br /><em>nouseeko yksineläjämummon piisistä kahvinkeittosavut,</em><br /><em>että vieläkö siellä hengissä.</em><br /><em>Asteli lämpimäisleipä kainalossa oikopolkua pellontorppaan</em><br /><em>kertomaan omat kolottamiset ja kyselemään</em><br /><em>naapurin hengenahdistukset.</em><br /><em>Niitti kesällä lesken lampaille heinät ja syksyllä</em><br /><em>nosti sokean mummon potaatit.</em><br /><em>Eli todeksi arkipäivän toveruutta, tietämättä, että sillä </em><br /><em>kaikella on niin hieno nimi kuin ystäväpalvelu."</em><br />Maaria Leinonen<br />SPR on rekisteröinyt ystäväpalvelu-sanan.Kristinahttp://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.com0