Tämän kesän todennäköisesti ainoa teatterissa käynti oli eilen. Olimme seurakunnan retkellä 44 hengen voimalla katsomassa Valamo-trilogian ensimmäisen osan, nimeltä "Isän varjo".
Näytelmän ohjasi Lauri Jänis ja näyttelijöinä kaikki yhtä lukuunottamatta olivat Heinäveden teatteriyhdistyksen harrastajanäyttelijöitä. Ammattilainen Hannu Virolainen on "meikäläisiä" ja hänellä on jo "Karjalan kunnailta" kokemusta papin roolista. Nyt hän esitti munkki Timofei ´ta.
Näytelmä alkaa ajasta jolloin talvisodan aikana Valamon luostari evakuoitiin Laatokan saaresta ja osti maatilan Heinävedeltä. Kylässä asui Orvo poika Kaarina mummonsa kanssa. Äiti oli aiemmin kuollut ja isä katosi sodassa. Näytelmän nimi kertoo Orvon tunteista ja isänkaipuusta, epätietoisuudesta isän kohtalosta. Elämästä isän varjossa. Kyläläiset eivät alkuun hyväksyneet Orvon ja munkki Timofein ystävyyttä.
"Isän varjo on herkkä kertomus kahden erilaisen yhteisön, ortodoksisen luostarin ja pienen maalaiskylän kohtaloista ja kohtaamisesta sodan aikana ja sen jälkeen. Elämän positiivisia puoliakaan unohtamatta, vakavien teemojen sävyttämä tarina kertoo kamppailusta sekä sopeutumisesta vaikeiden aikojen haasteisiin ja kohti parempaa tulevaisuutta 1940- ja 1950-luvun Suomessa".
Näytelmän aikana itketti ja nauratti. Kylän elämä oli saatu niin todenperäiseksi, siinä oli niin paljon suuria, mutta myös pienenpieniä tapahtumia, joskus vain parikin repliikkiä, jotka todistivat siitä, että nämä tarinat ovat tapahtuneet.
Minulle joitakin pieniä mieleenpainuneet olivat munkkien sienestys, jolloin kyläläinen tokaisi että "hyi, tuollaisia lehmänsieniä". Munkit kertoivat mitä ihanaa ruokaa tateista saa. Saivat opastuksen lehmähaan takaiseen metsään, jossa sieniä oli runsaasti.
1950-luvulla tulivat ensimmäiset "neidit" Helsingistä luostariin kesälomalle. Fröökynät olivat ruotsinkielisiä ortodokseja. Kyläläiset olivat ihmeissään hienostorouvista (jotka joka kerta muistutti olevansa neitejä). Pietarista evakuoitiin ruotsinkielistä hienostoväkeä ja rikkaita kauppiaita Helsinkiin, joten oli hyvinkin todennäköistä että he hakeutuivat luostarin rauhaan, niinkuin me ortodoksit tehdään tänäkin päivänä.
Luostarin elämä, jossa hallitsi tiukkaotteinen igumeni, kuvattiin mukavasti. Jotta asiat sujuivat joutuivat munkit neuvottelemaan monin tavoin kyläläisten kanssa. Ristinmerkki tehtiin, kun omatunto vaivasi. Ohimennen kerrottiin Moskovan patriarkaatin tarkastuskäynnistä, munkkien vanhenemisesta ja heidän kaipuustaan Valamon saarelle, Laatokkaan. Kerrottiin myös Timofein kiintymyksestä luostariin ja hänen päätöksestä lähteä Helsinkiin vihittäväksi pappismunkiksi.
Ja paljon muuta....
Käykää katsomassa
maanantai 2. heinäkuuta 2012
torstai 28. kesäkuuta 2012
Hiljainen talo
Miten usein olen kuullut sanottavan, että on kiva kun vieraat tulevat, mutta helpotus nähdä auton takavalot heidän lähtiessään. Meidän ilonamme oli kokonaiset kymmenen päivää pikku-Hilla, hänen äitinsä ja mumminsa. Itse olen Hillan kummimummi. Hilla kyllä usein kutsuu minua kummamummiksi.
Miten paljon iloa, pieni, vajaa kaksivuotias ihminen, voi tuottaa! Varsinkin kun se pieni ihminen on niin sopeutuvainen, iloinen ja positiivinen. Ei kiukuttelua mistään. Tietysti piti joskus kokeilla "rajoja", mutta nekin leikisti. Niin monesti näki riemun hetkiä, aitoa hekottelua.
Hämmästelin miten Hilla osasi leikkiä. Teki kattauksia. Syötti keinuhevoselle, puukarhuille ja Basis-koiralle kakkua lusikalla. Basis-terrieri makasi keskellä leluja ja seurasi tapahtumia. Se riitti Hillalle ja Basis saikin olla mukana leikeissä. Palapeli oli uusin kokemus. Hilla oli nopea purkamaan toiselta laidalta, kun toista reunaa oltiin kokoamassa.
Oli myös ilo nähdä että tarjottu ruoka kelpasi. Ei tarvinnut tehdä erikseen mitään. Ahven, kaikki lihat ja kaalipata, puhumattakaan vihanneksista, maistuivat kaikki. Mutta kyllä Hillallekin maistui makkara. Ja ruisleipä.
Aamulla heräsi iloinen tyttö,joka hyvällä ruokahalulla söi puuronsa ja illalla hän vilkutteli hyvää yötä yhtä hyväntuulisena.
Tänä aikana hän oppi tekemään tarpeensa "pöntöllä". Potta oli ihan pölyinen, joten ei oltu käytetty. Meni päiviä, jolloin ei tarvittu montakaan vaippaa. Ensimmäiset kakat pönttöön aiheuttivat sekä lapsen että äidin hekotukset !
Tärkeintä minulle oli, että Hilla oli nyt pidempään kanssani ja saimme rauhassa tutustua toisiimme. Praasniekkaliturgiassa käynti oli tietysti kummimummille tärkeä!
Talo on nyt hiljainen. Ollaan palattu vanhaan "rytmiin, mutta vain lyhyeksi aikaa. Kahden viikon kuluttua nähdään, jolloin koko pikkuperhe, myös isä, tulevat meille talonvahdiksi, kun menemme matkalle. Sen yhteydessä tapaamme taas!
Miten paljon iloa, pieni, vajaa kaksivuotias ihminen, voi tuottaa! Varsinkin kun se pieni ihminen on niin sopeutuvainen, iloinen ja positiivinen. Ei kiukuttelua mistään. Tietysti piti joskus kokeilla "rajoja", mutta nekin leikisti. Niin monesti näki riemun hetkiä, aitoa hekottelua.
Hämmästelin miten Hilla osasi leikkiä. Teki kattauksia. Syötti keinuhevoselle, puukarhuille ja Basis-koiralle kakkua lusikalla. Basis-terrieri makasi keskellä leluja ja seurasi tapahtumia. Se riitti Hillalle ja Basis saikin olla mukana leikeissä. Palapeli oli uusin kokemus. Hilla oli nopea purkamaan toiselta laidalta, kun toista reunaa oltiin kokoamassa.
Oli myös ilo nähdä että tarjottu ruoka kelpasi. Ei tarvinnut tehdä erikseen mitään. Ahven, kaikki lihat ja kaalipata, puhumattakaan vihanneksista, maistuivat kaikki. Mutta kyllä Hillallekin maistui makkara. Ja ruisleipä.
Aamulla heräsi iloinen tyttö,joka hyvällä ruokahalulla söi puuronsa ja illalla hän vilkutteli hyvää yötä yhtä hyväntuulisena.
Tänä aikana hän oppi tekemään tarpeensa "pöntöllä". Potta oli ihan pölyinen, joten ei oltu käytetty. Meni päiviä, jolloin ei tarvittu montakaan vaippaa. Ensimmäiset kakat pönttöön aiheuttivat sekä lapsen että äidin hekotukset !
Tärkeintä minulle oli, että Hilla oli nyt pidempään kanssani ja saimme rauhassa tutustua toisiimme. Praasniekkaliturgiassa käynti oli tietysti kummimummille tärkeä!
Talo on nyt hiljainen. Ollaan palattu vanhaan "rytmiin, mutta vain lyhyeksi aikaa. Kahden viikon kuluttua nähdään, jolloin koko pikkuperhe, myös isä, tulevat meille talonvahdiksi, kun menemme matkalle. Sen yhteydessä tapaamme taas!
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
"Noitaleirit" satojen kohtalo
Karjalainen 4.6.2012 kertoo asiasta. Noitavainojen aika jatkuu monissa Afrikan maissa. Ghanassa, Nigeriassa ja Tansaniassa tuhansia tapauksia.
Noitatuomion voi saada punasilmäiset naiset, mutta myös lapsia tuomitaan. Usein noitaleirille joutuneet pidetään siellä loppuelämän. Tunnistamisen tekevät paikalliset poppamiehet eli noitatohtorit.
Tansanian johtava ihmisoikeusjärjestö väittää, että maassa olisi tapettu yli 3000 ihmistä noitana vuosina 2005 - 2011. Yksinomaan viime vuonna uhreja tuli 642, kertovat Tansanian poliisin tilastot Legal and Human Rights Center- järjestön mukaan.
Tyypillinen noitasurman tekijä on naapuri tai lähisukulainen. Noituutta pelätään, koska uskotaan että noita voi aiheuttaa köyhyyttä, saiarutta, lapsettomuutta, onnettomuuksia ja jopa maanjäristyksiä.
Nigerian yhdessä osavaltiossa on dokumentoitu lyhyen ajan sisällä 250 lapsiin kohdistuvaa noitavainotapausta. Vanhemmat hylkäävät lapsen noin 80 %. Iso osa lapsista on lopulta tapettu, surmien järkyttävät yksityiskohdat voi lukea Stepping Stones-järjestön raportista.
Ghanasta on raportoitu vastikään 17-vuotiaasta tytöstä, joka joutui noitaleiriin, koska hän oli koulussa menestyvä ja katsottiin että hän oli varastanut älykkyyden muilta oppilailta. Tässä tapauksessa huippulahjakas tyttö pelastui, kun Ghanan naisten- ja lastenasiain ministeriö puuttui asiaan.
Nigeriassa noitajahti kytkeytyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kodista karkotettu lapsi päätty kadulle ja pedofiilien kynsiin.
Järkyttävää. Ajatelkaa miten lähellä Afrikka on!
Noitatuomion voi saada punasilmäiset naiset, mutta myös lapsia tuomitaan. Usein noitaleirille joutuneet pidetään siellä loppuelämän. Tunnistamisen tekevät paikalliset poppamiehet eli noitatohtorit.
Tansanian johtava ihmisoikeusjärjestö väittää, että maassa olisi tapettu yli 3000 ihmistä noitana vuosina 2005 - 2011. Yksinomaan viime vuonna uhreja tuli 642, kertovat Tansanian poliisin tilastot Legal and Human Rights Center- järjestön mukaan.
Tyypillinen noitasurman tekijä on naapuri tai lähisukulainen. Noituutta pelätään, koska uskotaan että noita voi aiheuttaa köyhyyttä, saiarutta, lapsettomuutta, onnettomuuksia ja jopa maanjäristyksiä.
Nigerian yhdessä osavaltiossa on dokumentoitu lyhyen ajan sisällä 250 lapsiin kohdistuvaa noitavainotapausta. Vanhemmat hylkäävät lapsen noin 80 %. Iso osa lapsista on lopulta tapettu, surmien järkyttävät yksityiskohdat voi lukea Stepping Stones-järjestön raportista.
Ghanasta on raportoitu vastikään 17-vuotiaasta tytöstä, joka joutui noitaleiriin, koska hän oli koulussa menestyvä ja katsottiin että hän oli varastanut älykkyyden muilta oppilailta. Tässä tapauksessa huippulahjakas tyttö pelastui, kun Ghanan naisten- ja lastenasiain ministeriö puuttui asiaan.
Nigeriassa noitajahti kytkeytyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kodista karkotettu lapsi päätty kadulle ja pedofiilien kynsiin.
Järkyttävää. Ajatelkaa miten lähellä Afrikka on!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Kevät saapui viikossa
Lomailin neljä päivää Berliinissä. Siellä oli niin vihreää; pensaat, puut ja kevätkukat loistivat. Asuin hotellissa, koska minulla oli ystäväni Kirsti matkaseurana. Tapasimme Ninan kahtena iltana illallisten merkeissä. Ensimmäinen ilta vietettiin 1864 (?) perustetussa ravintolassa valtavan (maailman isoimmaksi valitun) wienerleikkeen kimpussa. Olipa perinteinen, mutta melko mauton, korppujauhotettu mankeloitu possunliha. Lisäksi kallis, mutta miljööstä täytyy maksaa. Sijainti upea Gendarmermarkt ´illa. Toisena iltana oltiin ihan erilaisissa tunnelmissa Rathaus-Neukölln ´issa, pienessä boheemissa Mariamotala tapas-ravintolassa. WAU- mitkä makuja maisteltiin ! Loppuilta sujui pienessä baarissa. Tässä olen vieraillut aiemminkin Berliinissä ollessani. Tässä paikassa on sitä jotakin aitoa taiteilija-fiilistä. Jokainen tuoli erilainen, vaihtuvaa taidetta seinillä ja pieni näyttelyhuone!
Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin perusteellisesti mm. opastetulla kiertoajelulla. Lippu oli voimassa kaksi päivää ja me todella käytimme lippumme (hop on, hop off) molempina päivinä. Berliinin top 20 nähtävyyttä on nyt "hanskassa". Koskaan ei ole liikaa aikaa ostoksia varten. Suurin kirpputori Mauerpark oli niin täynnä ihmisiä, ettei voinut nauttia siitä ollenkaan, mutta Gerry Weberilla ja KaDeWe ´ssa oli väljää!
Oikein miun maun mukainen reissu! Näitä lisää.
Lähtiessä kotoa oli paljon lunta maassa. Palatessa oli lumi sulanut, kelirikko kotitiellä pahentunut ja kevätkukat työntyneet mullan läpi. Joutsenet ovat saapuneet, myös västäräkki ja eilen sain mieheltäni ensimmät sinivuokot!
Terassikauden avasimme Berliinissä ja grillauskauden eilen illansuussa omalla kuistillamme.
Kevättyöt kutsuvat... Kuulen että mieheni on käynnistänyt ruohonleikkurin (siistii oksia nurmikolta ym sillä). Aurinko paistaa ja vapuksi luvattu lämmintä!! (Berliinissä oli eilen +30,huh hellettä).
Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin perusteellisesti mm. opastetulla kiertoajelulla. Lippu oli voimassa kaksi päivää ja me todella käytimme lippumme (hop on, hop off) molempina päivinä. Berliinin top 20 nähtävyyttä on nyt "hanskassa". Koskaan ei ole liikaa aikaa ostoksia varten. Suurin kirpputori Mauerpark oli niin täynnä ihmisiä, ettei voinut nauttia siitä ollenkaan, mutta Gerry Weberilla ja KaDeWe ´ssa oli väljää!
Oikein miun maun mukainen reissu! Näitä lisää.
Lähtiessä kotoa oli paljon lunta maassa. Palatessa oli lumi sulanut, kelirikko kotitiellä pahentunut ja kevätkukat työntyneet mullan läpi. Joutsenet ovat saapuneet, myös västäräkki ja eilen sain mieheltäni ensimmät sinivuokot!
Terassikauden avasimme Berliinissä ja grillauskauden eilen illansuussa omalla kuistillamme.
Kevättyöt kutsuvat... Kuulen että mieheni on käynnistänyt ruohonleikkurin (siistii oksia nurmikolta ym sillä). Aurinko paistaa ja vapuksi luvattu lämmintä!! (Berliinissä oli eilen +30,huh hellettä).
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Vanhakin oppii
Olen työelämässäni käyttänyt vuosikymmenten ajat termiä elämänhallintaa. Termiä käytetään paljon kuntoutuksen yhteydessä, silloin kun vaikeat sairaudet pysäyttävät. Tilanteessa kun on arvioitava, mitä on vielä jäljellä, mitkä ovat elämän arvot. On opittava elämään monien menetysten kanssa. Tällaisen elämäntilanteen yhteydessä olen puhunut elämänhallinnasta.
Tommy Hellsten puhuu kirjassaan "Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit", erittäin mielenkiintoisesti juuri elämänhallinnasta. Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Elämää ei voi hallita, ja todellisen turvan löytää vain suostuessaan turvattomuuteen. Se joka tahtoo elää ikuisesti, eläköön tässä ja nyt.
Kriisitilanteessa ihmisellä ei ole valinnanvaraa. Hänen on kriisiprosessinsa tietyssä vaiheessa tartuttava oman psyykkisen tilanteen selvittämiseen ja "rakentamiseen".
Mietityttää mitkä oikeat termit ovat??
Kirja on vielä kesken. Tähän palaan vielä!! Ihanaa lukea sellainen kirja, joka on kirjoitettu, niin selkeästi ja rehellisesti, avoimesti.
Tommy Hellsten puhuu kirjassaan "Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit", erittäin mielenkiintoisesti juuri elämänhallinnasta. Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Elämää ei voi hallita, ja todellisen turvan löytää vain suostuessaan turvattomuuteen. Se joka tahtoo elää ikuisesti, eläköön tässä ja nyt.
Kriisitilanteessa ihmisellä ei ole valinnanvaraa. Hänen on kriisiprosessinsa tietyssä vaiheessa tartuttava oman psyykkisen tilanteen selvittämiseen ja "rakentamiseen".
Mietityttää mitkä oikeat termit ovat??
Kirja on vielä kesken. Tähän palaan vielä!! Ihanaa lukea sellainen kirja, joka on kirjoitettu, niin selkeästi ja rehellisesti, avoimesti.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Kirkas viikko
Pääsiäisaika jatkuu 16 toukokuuta saakka. Meillä pidetään vielä kirkkaan viikon aikana pääsiäiskoristeet ja -liinat. Kirkoissa tekstiilit, virpovitsat ja pääsiäismunat pidetään koko ajan esillä.
Kotona on tehtävä jääkaapin inventaario. Pääsiäisen herkuista on tehtävä paistoksia ja piiraita ym. Lapsuudesta on jäänyt tapa säästää ja käyttää kaiken ruoan. Harvoin heitän mitään pois.
Mutta tämä on minulle mieluisaa puuhaa.
Tänään on taas vesijumppaa, huomenna kahvio ja kerho. Ja sokerina pohjalla on jo hyvinkin lähellä Berliinin matka Kirstin kanssa.
Kevään odotusta!!
Kotona on tehtävä jääkaapin inventaario. Pääsiäisen herkuista on tehtävä paistoksia ja piiraita ym. Lapsuudesta on jäänyt tapa säästää ja käyttää kaiken ruoan. Harvoin heitän mitään pois.
Mutta tämä on minulle mieluisaa puuhaa.
Tänään on taas vesijumppaa, huomenna kahvio ja kerho. Ja sokerina pohjalla on jo hyvinkin lähellä Berliinin matka Kirstin kanssa.
Kevään odotusta!!
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen
Ortodoksien suurin juhla. Juhlaa edeltää paasto ja suuri viikko (piinaviikko). Kirkoissa on torstaiaamusta alkaen useita palveluksia päivittäin, joissa seurataan ja kerrotaan Kristuksen viimeisistä päivistä päättyen ylösnousemukseen.
Pääsiäisyöpalveluksesta ei pysty kertomaan, se on koettava. Joka vuosi se koskettaa ja antaa toivoa uudelleen ja uudelleen.
Suurena torstaina käymme synnintunnustuksella rippipappimme luona. Hän on jo kauan ollut eläkkeellä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen huolehtia "omistaan". Toisesta välittäminen ja rakkaus on kirkkomme peruspilareita.
Pääsiäinen on myös valon ja kevään juhla. Koristelen kotia keltaisilla/oransseilla/vihreillä kukilla, kukka-virpovitsoilla, tipuilla, ikonimunilla ja kynttilöillä. Parhaat liinat ja pöytähopeat otetaan käyttöön. Ruokapöytä notkuu herkuista. Alkupalat "cross-kitchen" (slaavilaista, skandinaavista, välimerellistä ja karjalaista), lämpimänä ruokana lammasta ja jälkiruoaksi pashaa, kulitsaa, babaa, juustotorttua....
Tänä vuonna on meillä kaksi rakasta ihmistä ja yksi dalmatialainen luonamme. Toivottavasti saamme joskus kokoon kaikki rakkaat läheisemme pääsiäisen viettoon!
Kaikille sukulaisille, ystäville, seurakuntalaisille, kerholaisille ja kaikille, jotka eivät meistä pidä Hyvää Pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!
Pääsiäisyöpalveluksesta ei pysty kertomaan, se on koettava. Joka vuosi se koskettaa ja antaa toivoa uudelleen ja uudelleen.
Suurena torstaina käymme synnintunnustuksella rippipappimme luona. Hän on jo kauan ollut eläkkeellä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen huolehtia "omistaan". Toisesta välittäminen ja rakkaus on kirkkomme peruspilareita.
Pääsiäinen on myös valon ja kevään juhla. Koristelen kotia keltaisilla/oransseilla/vihreillä kukilla, kukka-virpovitsoilla, tipuilla, ikonimunilla ja kynttilöillä. Parhaat liinat ja pöytähopeat otetaan käyttöön. Ruokapöytä notkuu herkuista. Alkupalat "cross-kitchen" (slaavilaista, skandinaavista, välimerellistä ja karjalaista), lämpimänä ruokana lammasta ja jälkiruoaksi pashaa, kulitsaa, babaa, juustotorttua....
Tänä vuonna on meillä kaksi rakasta ihmistä ja yksi dalmatialainen luonamme. Toivottavasti saamme joskus kokoon kaikki rakkaat läheisemme pääsiäisen viettoon!
Kaikille sukulaisille, ystäville, seurakuntalaisille, kerholaisille ja kaikille, jotka eivät meistä pidä Hyvää Pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)