maanantai 15. marraskuuta 2010

Juuret

Mikä on identiteettinä? Juureni? Suomenruotsalainen, kyllä. Mutta nykyään en osaa kunnolla ruotsia, kun en käytä sitä. En myöskään osaa käydä syvällistä keskustelua suomeksi, enkä osaa kaikkia murresanoja jne. Olen siis kielipuoli.
Olen syntynyt Kirkkonummella. En tunne mitään kaipuuta sinne. Siellä ei ole mitään jäljellä lapsuudesta tai nuoruudesta. Isäni ja äitini haudat ovat kyllä siellä. Lapsena olivat famo ja fafa (isoisä ja isoäiti isän puolelta) tärkeitä. Ne harvat perinteet jne mitä minulla on, ovat heiltä peräisin. Kotona kumpikaan vanhemmista eivät kertoneet mitään lapsuudestaan, nuoruudestaan, sodasta. Siis en ainakaan muista. Molemmat riensivät vapaaehtoistoiminnoissa usein yhtäaikaisesti. Sillä aikaa meitä lapsia valvoi vanha noita-akka Selma. Äidillä oli pikku-martat ja martat, SPR, 4-h kerho jne. Isällä oli nuorisoseura, harrastajateatteri jne. Nyt tuntuu siltä, että he juoksivat pakoon vanhemmuuttaan.
Elämäni aikana olen kuiten juurtunut niin kotimaahan kuin ulkomaille sellaisina aikoina, jolloin olen ollut onnellinen. Afrikassa ollessani 70-luvulla kasvoi pienet juuret. Kävimme uudestaan kolmekymmentä vuotta myöhemmin juurillani. Kyllä ne siellä olivat, vaikka ympäristö ja olosuhteet olivat muuttuneet.
Helsingissä, Viiskulmassa, on myös juuriani. On niin mukavaa kävellä sielläpäin, missä on asunut pitkiä aikoja.
Nykyään minulla on juuret Pohjois-Karjalassa. Täällä on vanhat perinteet. Minulla tänne muuttaneena on mukanani joitakin omia perinteitä. Vaikkakin olen ortodoksi, niin minulla on joka joulu esillä tyttäreni tekemä adventtikynttelikkö. Se on tehty alaluokkien puutyötunnilla.

Toivottavasti pystyn antamaan lapsilleni jotakin minun omista perinteistä ja juurista eteenpäin vietäväksi.

2 kommenttia:

  1. Hejsan mams. Olet jo antanut montakin - voin vaikka esitellä niitä sitten ensi jouluna! Kiva teksti muuten, vaikka epäilenkin tuota ettet muka pysty käymään syvällistä keskustelua Suomeksi. Ei varmana pidä paikkansa! Ja kuka senkin määrittelee että mitä on "osata keskustella syvällisesti"? Kaikilla on oma henkilökohtainen tapansa tehdä se.

    Että semmoista. Jutellaan lisää pian :) Halit!

    VastaaPoista
  2. just det. visst kan du ha djupa diskussioner, på vilket språk som helst. Jag har själv hört det. Så vittnen finns. Men jag förstår känslan. Upplever samma sak rätt ofta. Speciellt då det gäller finska. Jag låter som att jag gick i femman. haha. Men skit samma bara man pratar om det som är viktigt.
    Intressant det du skriver om rötter. Mitt senaste video verk "the great lake" handlar just om behovet av att känna att man hör hemma någonstans. Och på något sätt kommer jag till insikten att jag personligen har "lärt mig flyga", vilket innebär att jag kan känna mig hemma o slå rot lite varstans. Nu i Berlin. Är lycklig då jag går på Wildenbruchstrasse och nynnar på Mamma Mia...
    Men vi människor är ju rätt komplicerade; så det med traditioner osv är också en slags rot vi har. Våra julsånger hemma, knekten, julfredshälsningen, pepparkakorna, räkorna i Göteborg,kärlek till god mat o samvaro, resorna, skrattet, samtalen, skrivandet, detdär lite mystiska och skålandet är en stark del av en tradition jag har fått med i min Samsonite. Och det är inte illa pissat morsan!

    VastaaPoista