Tänään on Kyllikin nimipäivä. 15 vuotta sitten kuolleen äitini oli Kyllikki Unelma. Hän ei koskaan tiennyt (tai ei ainakaan kertonut) kuka hänen isänsä oli. Hän oli hylätty lapsi. Kasvoi kuitenkin isossa perheessä, jossa oli ennestään 11 lasta. Asuivat keittiön ja huoneen mökissä. Sijaisäiti kuoli äitini ollessa 6-vuotias ja sen jälkeen hän asui sukulaisten ja aikuisten sisarusten luona. Tämä sijaiskoti oli ruotsinkielinen ja näin ollen äitini sanoi äidinkielekseen ruotsin, vaikka hänen oikea äitinsä oli aito savolainen.
Äitini oli erilainen. Ymmärrän nyt aikuisena, että lapsuus ja nuoruus, sekä tietämättömyys juuristaan, teki hänestä sellaisen kuin hän oli.
Miski hän ei voinut kertoa meille lapsille? Miksi hän kantoi kaikki sisällään? Hän olisi kelvannut meille sellaisena kuin oli. Ehkä hänellä olisi vapautunut tunteita ja rakkautta avautumalla.
Äitini meni hautaan kaikkine salaisuuksineen. Vasta 5 vuotta hänen kuolemansa jälkeen sain kansion hänen aviomieheltään. Silloin paljastui monta asiaa....
Mutta vieläkään en tiedä, voin vain arvailla että hän nimen perusteellaa...oli oikealle äidilleen unelma. Tai kukahan sen nimen antoi? En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti