Närhet ja närhet

Lauantai aamun ratoksi kirjoitan. Kaksikielisyys on rikkauteni.
Otsikko tarkoittaa suomeksi närhet ja läheisyys. På svenska nötskrikor och närhet. Viime viikolla lämpimänä päivänä meillä vieraili närhi lintulaudalla. Kaunis, värikäs iso lintu. Haki pähkinöitä, niinkuin ruotsinkielinen nimi kertoo. Nöt = pähkinä. Apteekin kanta-asiakas lehdessä oli ruotsinkielinen osio, jossa otsikko oli närhet. Mieheni ihmetteli, miksi apteekki kirjoittaa närhistä!

Mieleeni tulee monet tilanteet esimerkiksi kahvilassa ja kauppahallissa Ruotsissa. Kun minä Ruotsissa pyydän broileria, niin eivät ymmärrä. Siellä ostetaan kyckling (eli kananpoikaa). Broilerit löytyvät politiikasta. Kunnon juustosämpylää (ostsemla) on myös ihmetyksen aihe. Semla on makea leivonnainen, siis pulla. Ajankohtaiset ovat esimerkiksi fastlagssemla, jossa on kermavaahtoa ja mantelimassaa. Suolainen on taas fralla. Mielestäni jauheliha, suoraan käännettynä malet kött kertoo paremmin tuotteesta, kuin ruotsalaisten käyttämä färs. Meillä jauheliha muuttuu färsiksi, kun lihapullataikina on valmis.
Näitä on siis runsaasti. Useasti ollaan puhuttu näistä ja naurettu yhdessä tyttäreni kanssa. Hän hallitsee molemmat ruotsit, kun on asunut lähes 10 vuotta Göteborgissa. Nyt hän teho opiskelee saksaa, koska aikoo jäädä Berliiniin.

Afrikan ajoilta tulee mieleen sana phiri-phiri. Chilipohjainen tummanpunainen mauste. Afrikkalaiset ja intialaiset kauppiaat eivät osanneet sanoa r-kirjainta sanan keskellä. Mauste oli heillä nimeltään pili-pili. Meillä oli suosittu ruoka pili-pili pyttipannu. Tämähän nauratti lapsia. Olihan moni pojista juuri siinä iässä, että olivat juuri löytäneet itsestään uuden ulokkeen, joka kutsuttiin piliksi. Ihan kiva nimi. Miksi se muuttu aikuisilla miehillä (usein) rumannimiseksi. Mutta se on psykologiaa!

Täällä pohjoiskarjalassa olen oppinut paljon uusia sanoja. Tullessani tänne en ymmärtänyt sana ettonen. Siitä kerrotaan seuraavanlainen juttu. Sulhaskandidaatti etelä-Suomesta oli ensimmäistä kertaa vierailulla. Pohjois-Karjalan vieraanvaraisuus oli huipussaan ja sulhanen söi ja söi ja kehui ruokia. Varmaan vilpittömästi. Kun emäntä sitten sanoi, että nyt otetaan aterian päätteeksi ettoset, niin vieraan oli sanottava, että nyt ei sitten millään enää... Onneksi hän pääsikin ruokalevolle!

Että sen pituinen se.