Viisi päivää Virossa Setomaalla. Ai missä? Kaakkoisvirossa, ihan Venäjän rajalla, löytyy Setomaa.
Setot ovat virolaisia, mutta heillä on oma kielensä, oma laulu- ja tanssityylinsä, oma historiansa ja omat kirkolliset tradiitiot.
Setot ovat ahkeria, työteliäitä ja avuliaita. Mutta samalla ovat ylpeitä ja tietoisia omasta perinteestään.
Maaseudulla eletään vaatimattomasti. Siellä näkyy pienviljelytiloja, perunapelto, hevonen, kanoja ja sika. Sellaista mitä Suomessa ei enää ole nähnyt vuosiin.
Kaupoissa on jatkuvasti kasvavaa valikoimaa tuotteita. Silti hinnat ovat kohtuullisia varrattuna meidän hintoihin. Virossa ei ole niin paljon uusavuttomia kuin meillä. Valmisruokia on hyvin vähän tarjolla. Lihat myydään lihoina, ei puolivalmiina niinkuin meillä.
Mutta saa nähdä, mitä euron tulo tuo mukanaan. Pysyykö Seto- ja muilla "maalaisilla" pää kylmänä ja tavat hallussa. Tai lähtevätkö he mukaan kulutushysteriaan?
Tallinnan suurissa marketeissa on sitten erilainen tarjonta. Vastaa meidän tasoa hyvin pitkälle.
Minä viihdyn hyvin Setomaalla. Käyn siellä mielelläni usein. Osallistun siellä juhlien valmisteluihin ja jumalanpalveluksiin. Kyläilen ja teen ostoksia mm. pellavakaupassa. Mutta arvostan silti meidän rakennustaitoa ja keittiöarkkitehtuuria niin paljon, etten haluaisi asua siellä pysyvästi. Ei ainakaan vielä tänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti