sunnuntai 1. elokuuta 2010

Minilomaa, iloa ja surua

Viime viikko oli monessa suhteessa poikkeuksellinen. Jotta historiaan jäisi myös minun osaltani Suomen lämpöennätys tulkoon se kirjoitetuksi tähän. Liperin lentokentällä mitattiin + 37,2 astetta torstaina 29.7.2010. Koko viikko oli helteinen. Varsinkin automatkat Nummelaan saakka ilman air conditioning ía olivat koettelemusta.

Surua tuotti Gregoriuksen lopettaminan ja hyvästeleminen. Parempi sana on varmaan kaipaus. Oikeasti aikuinen ihminen tietää, että hyvän, pitkän elämän elänyt vanhus-koira "pääsee" pois.

Nummelassa tavattiin pikku-Hilla tytön ja hänen perheensä. Minä kelvoton, syntinen ihminen sain taas kerran opetuksen. Olin kuvitellut, että minulle ei jää mitään tehtävää Hillan elämässä. Niin Heini täysin yllätti kysymällä voisinko ryhtyä kummiksi. Mikä suuri kunnia ja luottamus! Olen aivan mykistynyt ja nöyrä tämän suuren tehtävän edessä.
Aivan mahtavaa oli vierailla Lahdessa mieheni veljen ja hänen maatuskansa luona. Mikä vieraanvaraisuus ja mukava keskusteleva ilmapiiri. Kiitos Jumalalle. Rukouksiin on vastattu.
Kotiuduttuamme kävimme vielä Ollin nimipäivä-kahveilla. Ensimmäisen kerran viikon aikana olisi tarvinnut sukat jalkaan, niin tehokkaasti ilmapumppu viilensi huoneita. Pian viileys unohtui hyvän tarjoilun ja mukavan jutustelun aikana.
Viikonloppu sujui kotona työn merkeissä, mutta leppoisasti.
Hyvillä mielin aloitamme elokuuta ja uutta viikkoa. Mitä kaikkea tämä viikko tuo tullessaan?