keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Marraskuuko harmaa ja ankea?


Marraskuu on odotuksen ja jouluun valmistautumisen aikaa. Meille se on jo useita vuosia ollut myös kaukomatkailun ajankohta.

Marraskuussa alkaa joulupaasto ja sen mukana jouluun suureen ihmeeseen valmistautumisen. Olen aina ollut jouluihminen ja nauttinut valmisteluista yhtä paljon kuin itse joulunpyhistä. Tänä vuonna meillä on oikea perhejoulu, kun on molempien puolelta sukua koolla ja sen lisäksi koiria. Jouluna vietetään kahdet synttäritkin; tyttäreni ja Jeesuksen!

Marraskuussa odotetaan maahan lumipeite ja sekä sisälle että ulos laitetaan kynttilöitä ja valoja. Lämmityskausi alkaa ja puu ritisten palaa uunissa. Ihania elämyksiä.

Kuun loppupuolella ollaan suunnattu Helsingin kautta maailmalle. Niin tehdään tänäkin vuonna. Lauantain varhaisina tunteina alkaa matka Frankfurtin kautta Intian Chennaihin. Siellä vierailemme Tamil Nadun temppelialueella ja Keralassa. Matkan jälkeen on koti mitä rakkain.

Elämässä on niin paljon kiitoksen aihetta!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Juuret

Mikä on identiteettinä? Juureni? Suomenruotsalainen, kyllä. Mutta nykyään en osaa kunnolla ruotsia, kun en käytä sitä. En myöskään osaa käydä syvällistä keskustelua suomeksi, enkä osaa kaikkia murresanoja jne. Olen siis kielipuoli.
Olen syntynyt Kirkkonummella. En tunne mitään kaipuuta sinne. Siellä ei ole mitään jäljellä lapsuudesta tai nuoruudesta. Isäni ja äitini haudat ovat kyllä siellä. Lapsena olivat famo ja fafa (isoisä ja isoäiti isän puolelta) tärkeitä. Ne harvat perinteet jne mitä minulla on, ovat heiltä peräisin. Kotona kumpikaan vanhemmista eivät kertoneet mitään lapsuudestaan, nuoruudestaan, sodasta. Siis en ainakaan muista. Molemmat riensivät vapaaehtoistoiminnoissa usein yhtäaikaisesti. Sillä aikaa meitä lapsia valvoi vanha noita-akka Selma. Äidillä oli pikku-martat ja martat, SPR, 4-h kerho jne. Isällä oli nuorisoseura, harrastajateatteri jne. Nyt tuntuu siltä, että he juoksivat pakoon vanhemmuuttaan.
Elämäni aikana olen kuiten juurtunut niin kotimaahan kuin ulkomaille sellaisina aikoina, jolloin olen ollut onnellinen. Afrikassa ollessani 70-luvulla kasvoi pienet juuret. Kävimme uudestaan kolmekymmentä vuotta myöhemmin juurillani. Kyllä ne siellä olivat, vaikka ympäristö ja olosuhteet olivat muuttuneet.
Helsingissä, Viiskulmassa, on myös juuriani. On niin mukavaa kävellä sielläpäin, missä on asunut pitkiä aikoja.
Nykyään minulla on juuret Pohjois-Karjalassa. Täällä on vanhat perinteet. Minulla tänne muuttaneena on mukanani joitakin omia perinteitä. Vaikkakin olen ortodoksi, niin minulla on joka joulu esillä tyttäreni tekemä adventtikynttelikkö. Se on tehty alaluokkien puutyötunnilla.

Toivottavasti pystyn antamaan lapsilleni jotakin minun omista perinteistä ja juurista eteenpäin vietäväksi.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Sitä on liikkeellä

En ehdi mitään, teen kaikki niin hitaasti. Tätä kuulee jatkuvasti ikätovereiltaan ja itsekin ajattelen usein niin. Fyysisesti ei kyllä ole selitystä tähän. Tietysti ylipaino hidastaa ja huonot lähilasit, joita pitää ottaa pois käsitöitä tehdessään.
Luulenpa että selitykset löytyvät pyksologiasta (lue psykologiasta). Nämä väitteet ovat useimmin positiivisia, mutta niitten hyväksyntä voi viedä aikaa, koska eläkeläisen imagoonhan kuuluu kiire. Monilla on myös tarve osoittaa tarpeellisuutensa tekemällä.
  • Vähemmän velvoitteita, oikeus aikansa suunnitteluun.
  • Oikeus lepoon, ei tarvitse aina tehdä.
  • Mahdollisuus valita mieluisat tehtävät, askartelut, kerhot jne.
  • Saa tehdä hitaasti. Tämä ei ole 110-aidat.
  • Mahdollisuus luovuuteen ja suunnitteluun.
  • Tauot piristävät.
Eläkeaika on hyvä, jos sallit sen soljua ilman turhaa stressiä. Vastoinkäymiset kohtaa täydellä itseluottamuksella. Kyllä talo valmistuu ajallaan.

maanantai 8. marraskuuta 2010

13 uutta geeniä

Olen koko elämäni ollut jojo-laihduttaja. Olen aina epäonnistunut, koska paino on hitaasti mutta varmasti lähtenyt uudestaan nousuun. Nousuvauhti ei ole ollut salamannopea, vaan vaihtelut ovat kestäneet vuosia. Taas olen aallonhuipulla. Mieheni piikittelee, itseäni inhottaa. En käynyt vaaálla puoleen vuoteen! Parempi olla katsomatta totuutta silmiin!
Sitten Karjalainen kirjoitti tästä uudesta väitöskirjasta/tutkimustuloksesta, joka tietyllä tavalla lohdutti minua. Tai ehkä antoi minulle syyn tuntea hieman vähemmin syyllisyyttä. On siis löydetty uusia geenejä. Jonkun geenin kantaja kerää rasvaa lantion alueelle, toinen keskivartalon alueelle jne. Minä kannan varmaan kaikki 13 geeniä ja runsaasti vielä tuntemattomiakin!
Odotan kovasti täsmähoitoa tähän geenivirheeseen. Odotuksen aikana on kuitenkin terveyden takia ryhdyttävä pienentämään aterioita, syömään säännöllisesti, noudattamaan lautasmallia, varottava light ja nollarasvatuotteita ja lisä-aineita. Yritän ajatella, että jouluruoatkin voivat olla todella herkullisia aitoja makuelämyksiä. Onhan meillä valinnanvapaus ja kaupat täynnä aitoja ja epäaitoja makuelämyksiä. Kaikkein mukavinta on laittaa itse joulun herkut. Silloin tietää mitä syö.