keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Yhteenveto vuodesta 2010

Vuodet ovat hyvin erilaisia. Kaikki sisältävät kuitenkin sekä ylä- että alamäkiä. Joskus jyrkkiä tai jyrkiltä tuntuvia, jollei osa pysähtyä ja levätä.
Jaksamisen kannalta on tärkeä muistaa ja painottaa positiiviset tapahtumat.
Tämä on ollut ensimmäinen eläkevuoteni. Työtäni en ole kaivannut lainkaan. Joskus unissani olen sählännyt ammattini työtehtävissä. Vapaaehtoistoimintaa on paljon. Priorisointia teen uuden vuoden puolella. Mutta sekin on vaikeaa, koska tehtävät ovat niin mielenkiintoisia ja haastavia ettei niistä raaskisi luopua. Todennäköisesti toimintaympäristön muutokset auttavat tekemään päätöksiä.
Paljon iloa on ollut seniorikerhosta. Ehkä tärkein vapaaehtoistoiminnan kohde. Tästä en luovu! Toinen "ihme" ja ilonaihe on kummityttöni Hilla. En ole ihan hurahtanut kummimummi, mutta kyllä rakastan tätä pientä lasta! Asuisin vain lähempänä, niin kävisimme yhdessä kirkossa useasti. Nyt saan rukoilla Hillan puolesta!
Paljon iloa tuottaa ystävyyssuhteet Setumaalla. Miten luontevat tunteiden näyttäminen ja vierailut siellä ovat. Yksinkertaiset olosuhteet, mutta rehellistä, todellista yhdessäoloa.

Kirkossakäynti on elämän eliksiiri ja keskustelut Isä Tuomaksen kanssa ovat antaneet uskoa ja voimaa.
Kaikki eri tarjoilutilaisuudet seurakunnan eri tilaisuuksissa tuovat iloa, kun näkee tyytyväisiä ja iloisia ihmisiä.
Tietysti lapseni tuovat äidille iloa, mutta joskus myös surua. Äidille on niin vaikea hyväksyä, että aikuiset lapset eivät enää ole pieniä, jolloin heidän tahtonsa oli minun taskussani.

Alkuvuosi oli raskas, koska oli menetystä ja surua. Jotkut päätökset olivat järkeviä, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Toiset tulivat yllätyksenä. Mutta niinhän Matti sanoi: elämä on...

Suurin ja jatkuva muutos elämäämme tuli mieheni sairastumisen myötä. Tämäkin tilanne on hallittavissa, mutta tähän tarvitsemme aikaa ja paljon rukousta. Periksi en anna, vaikka lähellä on ollut ja on edelleenkin....

Elämässä on niin paljon hyvää. Uusi vuosi on edessä. Hätiköidä ei kannata. Rukous kantaa.

Uuden vuoden lupauksiin seuraavassa numerossa ( laihdutusohjeetkin ovat aina vuoden ensimmäisessä numerossa)

maanantai 27. joulukuuta 2010

Välipäivä

Å så va julen över, sanoi äitini, kun hän aattona oli avannut joululahjat.
Tänään joulun jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä oli minullakin se tunne. Punainen bemari lähti iltapäivällä kohti Helsinkiä. Esikoiseni kuljettajana, uusi tyttöystävä vieressä etupenkillä ja rakas tyttäreni takapenkillä. Laukkuja ja nyssyköitä, kitara ja lammaskaalikeittoa.
Itkettää. On niin ikävää!
Basis-koiran häntä roikkuu ja hän lymyää pöydän alla. Ei tipu kinkunpaloja, eikä kukaan rapsuta. Kuusikin pudottaa neulasiaan.
Mutta elämä jatkuu ja tehdään uusia suunnitelmia. Aika myös vähenee, kun ihminen vanhenee. Keskiviikkona on hautajaiset. Se muistuttaa meitä iankaikkisuudesta ja elämisestä. Eletään ja nautitaan tätä hetkeä. Annetaan tunteiden nousta pintaan. Suodaan nauru ja kyyneleet. Voimme valita vihankin. Sen kanssa on vaan niin raskasta elää, joten parempi pyytää ja antaa anteeksi.

Vuosi vaihtuu neljän päivän kuluttua. Taas on aika pysähtyä. Priorisoida ja tehdä valintoja, miten haluan elää loppuaikani täällä maan päällä. Vaikuttaa siihen mihin voi vaikuttaa ja ottaa vastaan kaikki muu mitä tapahtuu, tietäen että se kaikki on ylhäältä annettu.
Mutta valintoihin seuraavassa kirjoituksessa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Konserttien aikaa

Tämän joulunalusajan olemme olleet jo neljässä konsertissa. Erilaisia eri paikoissa erilaisin ohjelmin.
Ensimmäinen oli useiden ortodoksikuorojen yhteiskonsertti Joensuun ev.lut. kirkossa. Hyviä kuoroja, lapsikuoro oli liikuttava, slaavilainen kuoro oli erilainen, vain naisääniä, mutta hyvä. Tämä konsertti oli erikoistunut esittämällä vanhoja ortodoksisia koljado-lauluja. Hartaimmin tulkitsi ortodoksinen mieskuoro.
Seuraavaksi olimme Markku Köntän Joulumieltä konsertissa. Tämä tapahtuma oli Careliasalissa. Puitteet olivat prameat. Iso orkesteri, iso kuoro, esiintyjä runsaasti, kaksi juontajaa jne. Johanna Rusanen otti yleisönsä ja oli ehdottomasti paras kaikista laulajista. Pidin kovasti myös Susanna (Sanna?) Heikkisen laulusta. Hopposen Sami vastasi taas odotuksia. Pitkä pläjäys taukoineen 2,5 tuntia. Vähemmänkin olisi riittänyt.
Sitten oli Viinijärven kirkossa ortodoksisen mieskuoron joulukonsertti. Nyt oli erilainen ohjelma. Tuttuja ja joitakin uusia joululauluja/veisuja. Miinuksena oli kylmä kirkko.Mutta laulu soi ihanasti.
Tänään oli mandoliiniorkesteri Sorrenton 15-vuotisjuhlakonsertti Liperin Penttilä-salissa. Nostalgista, vanhaa, mahtavaa. Suurin osa kappaleista soitettiin, vain joissakin oli solisti. Jukka Ikonen tulkitsi kauniisti, Risto Repo ja Olli Piiparinen lauloivat kotoisan mukavasti, leppoisasti.
Varsinkin kreikkalainen rytmi (minussa asuu pieni kreikkalainen) vei minut Kreikan saareen. Siellä soi juuri tällä tavalla musiikki ja soittajatkin ovat samanikäisiä ja melko totisia. Vain kylmä valkoviini tarjottuna pienestä maitolasista puuttui.
Mandoliiniorkesterille toivotan hyvää jatkoa. Toivottavasti löytyy jälkikasvua pian. Erittäin hieno ja tärkeä perinteen jatkaja. Emme varmaan ymmärräkään, kuinka tärkeä !

Tässä olen nyt kirjoittanut mielipiteitäni täysin ilman musiikkituntemusta. Mielipiteet ihan fiiliksen pohjalta. Älköön sen takia kukaan ottako nokkiinsa kirjoittelustani.
KIITOS HIENOISTA MUSIIKKIELÄMYKSISTÄ!

torstai 16. joulukuuta 2010

Joulusiivouksesta

Martat ovat viisaasti sanoneet painavan sanansa joulusiivouksesta: Jollet aio viettää joulua komerossa, niin ei ole tarpeen siivota !
Meillä pitää siivota luhtia, keittiötä, olohuonetta, kirjastoa, makuuhuonetta,vessaa ja kylpyhuonetta.
Yleensä siivoan hyvin kevyesti, koska vieraani eivät tule tekemään hygieniatarkastusta.
Miten se sitten voi olla niin vastenmielistä? Niin vaikea ryhtyä siihen?
Koristelut, kukkaasetelmat, mattojenvaihdot... kaikki on suunniteltu. Mutta tuo perussiivous; imurointi ja lattioiden pyyhkiminen on tekemättä. Tänäkin vuonna vilahteli ajatus siivousfirman käytöstä. Paikallislehti kertoi eilen, että siivousfirmat ovat ylibuukattuja.
Mutta sehän on hyvä. Niin heille kuin minun huonolle omatunnolle. En sitten ole yksin tämän siivousinhoni kanssa.
Kummallista on, että koti on joka vuosi valmis ottamaan vastaan jouluvieraat (=rakkaat lapset) ja kukaan ei ole narissut siivouksesta.
Hyvää joulunalusaikaa iman turhaa stressiä, ei siellä eläinsuojassakaan ollut desinfioidut seinät!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Meidän kyläkauppamme

Meillä on kyläkauppa! Kyläkaupassa käyn satunnaisesti, vaikka tiedän että sitä pitäisi käyttää säännöllisesti. Tiedän myös että tulen kaipaamaan kauppaa, kun se loppuu. Loppuu kun valtatien vieressä oleva Teboil avaa huoltoaseman yhteyteen K-kaupan. Näitä rakennetaan parhaillaan ja meille tänne se tulee parin vuoden sisällä.
Kyläkaupassa on posti, Internetyhteys, kopiontipalvelu, faxpalvelu.
Tärkein kaupassa on PALVELU ja LIHATISKI. Kauppias osaa käsitellä ja leikata lihat. Esimerkiksi lampaat tulevat lähitilalta ja kauppias paloittelee. Kesän grillijuhliin lihat ostetaan jo keväällä kypsymään kylmiöön. Joulun kinkut saa sellaisena kuin tilaa ja samalla lähimunat, kotona tehdyt lusikkaleivät, piirakat, joulukakut, ruislimput jne.
Silli tulee kokonaisena tynnyrissä (ei muovissa) ja naudanmaksa myydään jauhettuna (tilauksesta).
Ihan oma maailmansa on "talouskaupan" puoli. Sieltä löytää miltei kaikki mitä tarvitsee ja jollei siellä ole niin se tilataan. Ennen kaikkea sieltä tekee löytöjä. Sodanaikaisia nuppineuloja, hiuspinnejä ja nutturaneuloja. Pieniä ja isoja posliiniesineitä. Jokunen hiirensyömä lasten T-paita, mutta eniten hyväkuntoisia malliltaan retrohenkisiä alus- ja pusero/paitavaatekappaleita. Käsineitä työhön ja talveen kumista, muovista ja villasta. Astioita, kynttilöitä ja PORE-saippuaa !

Kauppias on iloinen ja positiivinen, ahkera ja hyvännäköinen valkoisessa suomenlippuhatussaan.

Hyvää Joulua käsämäläisille ja muille kaupassa asioiville ja KIITOS kauppiaalle!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulun muistamiset

Kannan joulugeeniä. Siihen liittyy hyvää ja huonoa. Haluan tehdä niin paljon. Haluaisin muistaa niin monta ihmistä lähellä ja kaukana. Haluaisin tavata ja antaa pieniä lahjoja. Haluaisin istua rauhassa rupattelemassa kahvikupposen äärellä. Haluaisin antaa aikani yksinäiselle. Haluaisin vierailla lapsiperheessä auttamassa vaikka piparien leivonnassa. Haluaisin leipoa ja keittää ja antaa ruokalahjoja tarvitseville.
Haluaisin itsekkäästi nauttia joulukonsertista, hypistellä tavaroita Taitokorttelissa, rauhoittua kirkossa ja lukea hyvää kirjaa odotellessa jouluvieraita.
Mutta kaikkeen ei riitä aikaa. Tiedän, että vähempi tekeminen rakkaudella riittää. Kunhan sen minkä tekee on tehty koko sydämellä, niin....

Kristus syntyy - kiittäkää!

lauantai 11. joulukuuta 2010

Etelä-Intia

Kaksi viikkoa Tamil Nadussa ja Keralassa. Yhdeksän hotellia, josta yksi riisilotja. Ilmastonmuutoksen takia vesisadetta yhdistettynä 30 asteen lämpöön ja 110 % ilmankosteuteen. Jalat saivat mutahoitoa. Lieneekö pyhän lehmän kakka hyvää kovettumille?

Viime vuoden matkalla pohjoisessa tutustuimme tunnettuihin nähtävyyksiin. Tällä matkalla koimme erilaisen Intian. Ensimmäisellä viikolla vierailimme hindutemppeleissä, saimme temppelinorsun siunauksen (ensin maksettiin ja sitten eläin laittoi kärsänsä pään päälle), kävimme ashramissa ja kuulimme ja näimme hindujen uskon elämästä. Toisella viikolla tutustuimme Keralaan. Yhden vuorokauden vietimme Ghat-vuoristossa, jossa myös vierailimme mausteviljelmillä. Tämän kokemuksen haittana oli koko päivän kestävä sade. Norsu"ratsastus" jäi meiltä tekemättä.
Ayurveda kokovartalo hieronta oli miellyttävä kokemus. Suosittelen.

Mielenkiintoinen vuorokausi vietettiin Backwaters ílla. Kuusi henkilöä majoittui riisilotjalle, jossa oli kippari, kokki ja laivapoika. Laiva lipui jokia pitkin ja varsinkin aamulla oli mielenkiintoista seurata paikallisten elämää rannoilla ja kalastajia ympärillämme. Vesialueelle tulee merestä suolavettä, joten kalakanta on sekä meri- että makeaveden kaloja. Majoituspaikkamme Coconut Lagoon oli toinen ekologinen hotelli. Huoneissa ei ollut televisiota. Saippuat olivat luomutuotteita, kirjekuoret ym sanomalehtipaperista.... Hotellialueella oli lehmiä, perhospuutarha jne.

Keralan alueella on eniten kristittyjä koko Intiassa. Täällä on kaikki kirkkokunnat edustettuna. Eniten täälläkin on hinduja.
Alue on vihreä, pelloilla kasvoi riisiä, teetä ym. Kaupungeissa oli siistimpää kuin muualla.

Intia on nyt nähty. En jää kaipaamaan tulisia ruokia. Itse laitan maukkaita intialaisia ruokia, mutta en laita paljon chiliä. Usein ei tiennyt oliko kyseessä kana tai kala, koska suussa oli pelkkä tulipalo.
Tässä pätee edesmenneen äitini sanonta: för lite och för mycket förstör allt.