perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kirkas viikko



Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!


Pääsiäispyhät ovat takanapäin, mutta pääsiäinen jatkuu helatorstaihin saakka. Tänä vuonna vietimme perhepääsiäistä. Hilla-tyttö, 9kk ja 8-14pv vanha, hänen äitinsä, isänsä ja mumminsa sekä minun poikani olivat vieraanamme. Talossa olivat myös koirat Saimi-neiti ja Basis.


Pääsiäisyönä olimme kirkossa ja pappilassa emännöimässä yhdessä Ylämyllyn ahkerien tiistaiseuralaisten kanssa kahvitarjoilua. Aurinko nousi, kun ajelimme kotiin 05.00 jälkeen.


Koska pääsiäinen oli huhtikuun lopussa saamme nyt seurata luonnon heräämistä ja uuden alkua. Jäät ovat paikoittain irti rannoista, puissa on pieniä hiirenkorvia, telkät ovat muuttaneet rantahuviloihinsa ja joutsenet lentävät ylitsemme.


Paasto on päättynyt ja monia herkkuja nautittu. Viikonloppuna on työväen ja ylioppilaiden juhla. Nyt, niinkuin usein aiemminkin, on luvattu tänne itä-Suomeen räntäsadetta. Mutta se ei haittaa meidän rauhallista kotijuhlaa. Grilli on jo paikallaan ja katoksen alla kuistilla. Kuohuviini maistuu samalta säästä huolimatta, samoin sima, joka on kotitekoista tänä vuonna. Munkit saavat elää luostareissa, niitä ei tarjolla meillä. Meillä on vielä jäljellä kulitsaa ja pashaa.


Kaikille tutuille ja tuntemattomille hauskaa wappua (ilman autoa ja puukkoja!)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Vähän tietoa, mutta tunteella

Tiedän politiikasta hyvin vähän. Olen seurannut vaalikeskusteluja, mutta silti tieto on pinnallista. Mutta olen aina tietänyt oman poliittisen kantani. Se ei horju. Ehkä juuri sen takia minua suututtaa, hävettää ja ihmetyttää miten ihmiset kääntävät takkinsa ja äänestävät päättäjiksi sellaista puoluetta kuin perussuomalaiset. Miten pieni Suomi pärjää maapallolla, jos sulkeudumme omaan maahamme. Viis globaalisaatiosta, eurooppalaisuudesta, vapaasta liikkumisesta, luonnonsuojelusta, maahanmuuttajista, kriisiavusta, kehitysyhteistyöstä jne jne. Nyt toimitaan vain omassa maassa ja laitetaan lintukodot kuntoon. Ehkä olisi pitänyt ajatella miten maailma vastaa esimerkiksi vientipolitiikassa jne. Ehkä suomalaisille tulee viisumipakko euroopan maihin? Tai pitäisikö kieltää ulkomaille matkustaminen? Odotellaan. Ehkä ministerisalkut kiinnostavat persuja niin paljon, että uhot unohdetaan ja hallituspaikka kelpaa? Kuka pettää silloin ja ketä? Onneksi suurin puolue on vakaa ja pysyy linjassaan.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Maukasta ja mautonta

Eilen aamulla oli niin ihana auringonpaiste, että otin ensimmäisen kerran tänä keväänä pulahduksen avannossa (ilman saunaa). Sen jälkeen näin ensimmäisen joutsenpariskunnan lentävän yli. SE TULEE. Kreikkalainen lammaspaistos tuoksui vallan ihanalta koko iltapäivän. Pienen pieni palanen kertoi myös maun olevan kohdallaan. Niinkuin yleensä en seurannut reseptejä, vaan tein useita poikkeuksia ohjeesta. Pohjaan vaihdoin puolet rasvasta tuorejuustoon ja puolet vehnäjauhoista sämpyläjauhoihin. Ensin freesasin valkosipulia ja sipulia, sen jälkeen lampaan jauhelihat. Nesteeksi kotitekoista tomaatti-paprikasalsaa ja mausteeksi kreikkalaista mausteseosta, minttua, oreganoa,mustapippuria, fondia ja hitusen suolaa. Kun mössö on hiukan jäähtynyt lisätään kananmunat ja feta. Käytin peltipurkissa myytävää pehmeää leivontaan tarkoitettua fetaa. Sitten vaan paistospohjalle. Pinnalle hiukan juustoraastetta ja kuivattua persiljaa. Suosittelen pääsiäiseksi! Paikallislehtemme kertoi uudesta japanilaisesta innovaatiosta. Makuupussin etuosaan on painettu värillinen autenttinen kuva ihmisen sisäelimistä. On kuulemma hauska yllätys esimerkiksi partioleirillä! Ostettavana nettikaupasta. Minun mielestäni mauttomin tuote pitkään aikaan. YÖK!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Suunnitteluvaihe

Oikeastaan sanonta "tyyntä ennen myrskyä" pitää paikkaansa. Mitä onkaan tapahtumassa? Tässä tapauksessa "myrsky" on minulle hyvin mieluista aikaa. Siis puhun nyt tulevasta diakonia-ateriasta, pääsiäisyön tarjoilusta pappilassa, oman sukuni pääsiäisruoista ja pääsiäispäivän juhla-ateriasta. Kokonaisuus, johon kuuluu suunnitteluvaihe reseptien lukemista, ostoslistojen ja työn suunnittelun laatimista, hankinnat, ruoan valmistus, kattauksen suunnittelu ja koristukset. Aika ennen kuin aloittaa on hankalin. Silloin ei oikein voi tarttua mihinkään. Mahdollisesti voi puhdistaa hopeat, siivota maustehylly tai tarkistaa liinat ja koristelaatikot. Kehtaako sanoa että tekee virpomavitsoja? Minä kyllä teen. Sellaisia joihin tulee silkki- ja kreppipaperisia kukkia. Ne siunataan Lasaruksen lauantain vigiliassa. Sen jälkeen ne koristavat ikoninurkkausta ja ikoneja. Helluntain jälkeen ne poltetaan. Huomenna on yhden tapahtuman suunnittelupalaveri. Siinä on monta tekijää ja useita yhteisiä ruoanvalmistuskertoja. Erilaisten karjalaisten leivonnaisten teko ja pashan valmistus lähes sadalle henkilölle vaatii resursseja ja hyvää suunnittelua. Saatte seurata blogissa tätä minulle mieluista puuhaa. Lupaan opetella kuvien siirtämistä kamerastani koneelle. Tiedän että lapseni huokaavat syvään, voi ei mude..... Paasto sujuu hyvin ajatellen tulevia herkkuja!

Arvomaailmastani

Puhun arvoista, periaatteista ja suhtautumisestani laajasti. En pelkästään esimerkiksi uskosta ja kymmenestä käskystä. Minun pitää olla suvaitsevainen. Silti haluan pitää kiinni arvoistani. Silloin olen joskus suvaitsematon. Jos luovun arvoistani, petän itseäni, en ole rehellinen. Silloin olen teeskentelijä, haihattelija, joka kääntää takin sopivan suuntaan tuulen mukana. Pyrin sitoutumaan siihen mitä teen, vaikkapa se olisi vapaaehtoista toimintaa. Sen takia vaadin sitoutumista muiltakin. En pidä puheesta ja tekstistä, jossa korostetaan jonkun toiminnan merkitystä ja arvoa, kun todellisuudessa ei kuitenkaan tueta tätä toimintaa ja tekijöille ei anneta toimintamahdollisuuksia. Sellainen uuvuttaa. Haluan tehdä avoimesti ja rehellisesti vapaaehtoistyötä. Haluan vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä ja myös silloin tällöin kiitosta. Luottamuspula on pahin tunne/palaute. Isä Stefan sanoi erittäin hyvässä saarnassa eilen: Minä uskon. Auta minua epäuskossa. Jos on uskoa on toivoa. Toivo on ihan hyvä tyyppi. Tässä joitakin ajatuksiani: Toivo on tasapainoilua. Elämänkaaren aikana on erityistilanteita kuten murrosikä, teini-ikä, vanhemmuus, lasten poislähtö, eläköityminen, joihin liittyy muutoksia. Toivo on jatkuvaa tasapainoilua menettämisen, ylläpitämisen ja saavuttamisen välillä. Toivo on uskoa huomiseen. Hyvistä ajatuksista syntyy unelmia ja suunnitelmia, joista syntyy päämääriä. Toivo on keskittymistä tähän päivään.Eilistä et voi muuttaa, huomista ei voi elää tänään, keskity siis tähän päivään. Toivo on pienissä asioissa. On ikävää, että ihminen pitää kokea vaikean kriisin, menettämisen tai pitkäaikaissairauden ennenkuin oppii näkemään "pienet tärkeät asiat", joiden arvo ei ole mitattavissa rahassa. Toivo on ihmissuhteissa. Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Molemminpuolinen ja vastavuoroinen suhde rakentuu kahden ihmisen todellisesta läsnäolosta. Toivo syntyy kaikkien tunteiden hyväksymisestä. Tunnekokemusten hyväksyminen omassa itsessä ja niiden jakaminen toisen ihmisen tai Jumalan kanssa voivat merkittävästi vahvistaa toivon kokemusta. Tämä merkitsee erilaisten tunteiden-pelon, yksinäisyyden, toivottomuuden, surun, ilon ja riemun rohkaisevaa ja herkkää vastaanottoa ilman ehtoja. Toivo syntyy, kun kokee olevansa arvokas ja arvostettu. Pitääkö olla autettava, potilas, jotta ammatti-ihminen tai vertaisryhmä auttaa? Eikö lähiverkosto tai seurakunta yhteisö voisi avautua ja keskustella vastavuoroisesti ja tasaarvoisesti elämää suuremmista kysymyksistä? Toivo on Jumalan läsnäolo ihmisen elämässä. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä... (Matt. 20:28). Toivo ei merkitse sitä, että tosiasiat muuttuisi, vaan se on resurssi, joka kasvaa ihmisten keskinäisestä yhteydestä, elämän lahjan hyväksymisestä ja siitä iloitsemisesta, mikä on mahdollista. Toivo on iankaikkisessa elämässä. Kristillinen toivo on suuntautumista sellaiseen tulevaan hyvään, jonka toteutuminen on varmaa. Jäljelläkaksi paastoviikkoa ja suuri viikko ja saamme taas viettää kirkkokuntamme suurinta juhlaa: Ylösnousemuksen juhlaa - Suurta Pääsiäistä!