keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mitä isot edellä...

Mikä ihmisiä riivaa? Eikö oman elämänsä hallinnassa ja elämästä nauttimisessa ole kyllin tekemistä? Nyt näyttää leviävän kuin kulovalkea kiusaaminen, häiritseminen, huono käyttäytyminen ja rasismi niin valtakunnan politiikassa, paikallispolitiikassa, seurakunnissa, järjestöissä ja yhdistyksissä.

Normaalit käytössäännöt ovat unohtuneet ja aikuiset, jotkut itsensä fiksuksi lukeutuvat ja korkeassa asemassa olevat, antavat mitä huonointa esimerkkiä kasvaville nuorille.

Hävetkööt! Politiikkaan valitut, kantakaa vastuuta. Jos haluatte vain riitaa, erotkaa!

Ja varsinkin omassa kunnassani, Liperissä, voisi keskittyä selviytymiseen vaikeista ajoista, riitelyn sijaan.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Säästöjä, leikkauksia....

Radiossa kuuntelin miten sota-invalidit vastustavat kuntoutusjaksojensa leikkauksia. Tietämättä asiasta enemmän olisin minäkin sanonut välittömästi, että niihin ei saa koskea. He ovat ansainneet kuntoutusjaksojaan.
Haluaisin kuitenkin viitaten pitkään työuraani kuntoutuksen parissa tuoda esille joitakin faktoja.
En lähde sukeltamaan kuntoutuksen sisältöön, saatikka sen tuloksellisuuteen.
Sota-invalidien korkean iän huomioiden on heidän kuntoutusohjelmansa lähinnä toimintakyvyn ylläpitämiseksi suunniteltua. Vähättelemättä jakson aikana annettuja hoitoja, väitän että jakson suurinta antia on sosiaalisella puolella. Tuttujen tapaaminen, muistelut, yhteiset ruokailut, notkuvat ruokapöydät... Tämän ovat sota-invalidit ansainneet.

Useimmat kuntoutuslaitokset, joissa sota-invalidit käyvät, useimmiten samaan aikaan vuodesta, vuosittain, ovat maailman laajuisesti katsoen parhaimpia kuntoutuslaitoksia. Niissä on myös vastaavasti runsaasti ammattihenkilöstöä ja laadukkaat, hyvinvarustetut hoito-osastot. Tästä kaikesta syntyy vuorokausihinta, joka on niin korkea että useampi meistä tavallisista eläkeläisistä voi vain unelmoida laitoksen (=kylpylän) käytöstä.

Mihin haluan tulla tällä? Mielestäni on turha lopettaa näitä jaksoja sota-invalideille. Siirtämällä jaksot sellaisiin kuntoutuspaikkoihin, joissa on vaatimattommat kuntoutus-osastot, mutta missä toimii peruspalvelut, esim liikuntaesteettömyys on huomioitu. Näissä, usein pienimmissä paikoissa, on hyvät mahdollisuudet toteuttaa jaksojen parhainta ja suurinta antia, siis yhdessäolo ja vaihtelua arkeen.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Neitsyiden aika

En usko horoskooppeihin enkä ennustuksiin. Aikauslehtien horoskoopit ovat silkkaa humpuukia ja en luota ennustajaeukkoihinkaan. Astrologia on asia erikseen. Minulle tehtiin lähes kolmekymmentä vuotta sitten tarkka kuvaus luonteestani ja hieman tulevasta elämästä. Siihen tarvittiin tarkka syntymäaikakin (siis kellonaika). Tällä hetkellä on jo moni siinä mainitussa toteutunut, vaikka sillä hetkellä nauroin ja sanoin ettei ikinä toteudu.
Tähtimerkkien luonneanalyysit pitävät melko hyvin paikkaansa. En tiedä minkä takia elämässäni on niin paljon neitsyitä, niinkuin itsekin olen. Ensimmäinen aviomieheni, toinen avomies ja nykyinen aviomies ovat kaikki neitsyitä. Äitini oli neitsyt. Mieheni kaksi sisarusta ovat neitsyitä. Nämä siis lähipiirissäni.
Neitsyeen luonteenpiirteet ovat monessa suhteessa ristiriitaiset. Sanotaan että neitsyt on harkitseva, järkevä, jalat maassa-tyyppi. Samalla hän on hyvin sanavalmis. Itse ainakin loukkaan jatkuvasti ihmisiä suorasukaisuudellaan. Sanon heti mielipiteeni ja usein kärkevästi. Onneksi osaan käyttää anteeksi-sanaa. Neitsyt on pidättyväinen. Hän ei helposti päästä muita lähelle, sen takia hänellä on harvoin lähi-sydänystäviä. Samalla hän on seurallinen, jutunkertoja, viihdyttäjä ja sisimmässään haluaa kuulua joukkoon. Ja neitsyt pitää esiintymisestä.
Ulospäin suuntautunut käytös antaa usein harhakuvan. Luullaan neitsyttä itsevarmaksi, vahvaksi ihmiseksi. Kuitenkin hän on usein epävarma omasta onnistumisesta ja kaipaisi muilta positiivista palautetta.
Tällaisen luonteen kanssa on itse elettävä ja samalla on ymmärrettävä samanmoisia lähipiirissään. Jokaiselle on kuitenkin nämä annettu ja olkoomme tyytyväisiä saamiimme lahjoihin!