torstai 25. elokuuta 2011

Pertunpäivän jälkeen intiaanikesä

Luvassa on lämmin loppuviikko. Tänäänkin oli aurinkoista, vaikka säätiedotus lupasi pilvistä ja sadekuuroja. Nyt on jokainen päivä sienestyspäivä. Tatteja ja rouskuja säilötään talven varalle. Lauantaina olen kouluttajana diakoniatyöstä. Sunnuntaina on Viron metropoliitan Stefanoksen vierailun kahvitus. Ensi viikolla avautuu seurakunnan matalan kynnyksen kahvio keskiviikkona. Siitä lähtien on joka keskiviikko aamu varattuna kahviotyössä.
Kyllä eläkeläisellä riittää tekemistä.
Aikaa pitäisi järjestää kummilapsen kanssa olemiseen. Siihen on tartuttava, siis priorisointia!
Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että vielä jaksaa tehdä ja innostua uusista asioista.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kyllä minä niin mieleni pahoitin....

Juuri tällaiset on tuntemukseni. Miksi säätiedotuksissa epäonnistutaan niin useasti? Eilen ja tänään kuuluisi olla melkein hellettä, lähes +25 viime viikonlopun säätiedotteen mukaan. Tänään on jopa +10, pilvistä ja sadekuuroja luvattu. Kun positiivisesti ajattelee, niin tänään ei tuule niin kovasti kuin kahtena edellisenä päivänä.

...tänäkin aamuna, kun jo ennen yhdeksää lähdin hakemaan aamulehteä. Menen pyörällä, jossa on kori. Samalla harrastan pyöräsienestystä. Tänäänkin oli "ammatti"sienestäjä parkkerannut auton ihan meidän talon läheisyyteen. Niinkuin useimpina aamuina. Autossa on muovisia sienilaatikoita runsasti. Jossain oli jo käyty, kun herkkutatteja oli yhdessä korissa.
Meidän tiepätkän varrella asuu nykyään runsaasti vakituisia asukkaita ja lisäksi kesäasukkaita. Ottaen huomioon että maakunnassa on runsaasti metsiä, en voi ymmärtää että ammattikerääjät tulevat asutuille seuduille keräämään. Että kehtaavat....

Mutta kerääjälle kelpaa vain herkkutatit. Onneksi meille muille jää runsaasti hyviä muita sieniä. Ja niitä löytyy tänä vuonna.

torstai 11. elokuuta 2011

Lomalla nautitaan

Olen lomaillut. Siis olen ollut matkoilla ja pois kotoa. Viisi päivää Helsingissä. Laatuaikaa lasten kanssa ja päivä Nummelassa kummityttöni luona. Ja mitä herkkuja siellä Nummelassa tarjottiin,NAM.
Tällä viikolla ajelin 360 km Utajärvelle tapaamaan ystävääni, jota en ole tavannut 20 vuoteen. Aivan mahtavaa huomata, että välittömästi pystyimme jatkamaan siitä, mihin jäimme viimeksi, vaikkakin molemmille on elämässä tapahtunut vaikka mitä. En ollut vuosiin ajanut näin pitkän matkan yksin. Nyt tein senkin ja tuntui jopa ihan mukavalta!
Rokuan jäkäläkankaat ovat upeat ja herkkutatit olivat nousseet. Ei päästy sieneen, kun jalassa oli vääränlaiset jalkineet.

Nyt on taas niin ihanaa olla kotona. Huomenna on siivouspäivä aamusta, eikä tunnu edes tylsältä.
Odottelen luvattuja kesäsäitä, matonpesua, vadelmahillon keittämistä, puutarhan sadon korjuuta ja hyviä rapusaaliita. Ei ole saatu yhtään rapua vielä!!