torstai 14. maaliskuuta 2013

Muutosten myllerryksessä

Viime aikoina olemme tehneet useita isoja päätöksiä ja monet niistä erinäisten johdatusten ansiosta. Tällä hetkellä tehdyt päätökset tulevat aiheuttamaan muutoksia elämäämme. Ne vaativat taas uudestaan priorisointia ja myöskin kipeitä luopumista rakkaista vapaaehtoistehtävistä.
Miten käy, on edelleen edessäpäin. Luotan siihen, että saamme taas johdatusta oikeiden ratkaisujen tekemiseen.
Viime vuoden puolella vuokralaisemme sanoivat Joensuun asuntomme irti ja päätimme myydä asunnon. Se myytiinkin hyvin nopeasti. Vuodenvaihteessa sain tietää, että rukouksiini lapsenlapsesta on vastattu. Nyt saa jo asiasta puhua ja pikkuhiljaa alan uskoa tähän ihmeelliseen tapahtumaan ja mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Ennestään meillä on etelä-Suomessa ihana pikku kummityttöni (mieheni lapsenlapsi). Lisäksi tietysti molempien lapsiemme perheet ja paras ystäväni asuvat pääkaupunkiseudulla.
Helmikuussa lomailin tyttäreni luona Brysselin lähellä (siitä voisi kirjoittaa oman kertomuksensa). Sen aikana suojelusenkeli vieraili kotonamme ja selvittiin säikähdyksellä. Mutta sukulaisten ja minun toivomukseni ostaa Vihdistä kakkosasunto muuttui todellisuudeksi. Nyt on asunto löydetty ja odotellaan kaupantekoa.

Tietoisesti ja tietämättäni pyörivät ajatukset päässäni. Miten paljon tulemme olemaan missäkin? Voinko jatkaa vapaaehtoistöitäni täällä? Miten järjestän kaiken parhain päin?
Samalla pyörii mitättömät, mutta käytännön asiat mielessä, kuten miten sisustan, mitä otan täältä mukaan?
Seuraava käyntimme siellä on heti pääsiäisen jälkeen ja silloin on arvioitava remontin tarve ja tehtävä siitä aikataulu.
Tällä hetkellä on selvää että vietämme kesän täällä Kuoringan rannalla. Kesän lopussa minusta tulee kai höperömummi ja haluan viettää aikaa puu-Käpylässä ja Nummelassa jo silloin kolmivuotiaan Hillan seurassa.

Nyt valmistaudutaan suureen pääsiäisjuhlaan luottaen, että terveyttä riittää sen verran, että voimme jatkossakin osallistua sekä perheemme että seurakunnan aktiviteetteihin, jakaen yhteistä iloa ja toivoa!