Jos joku kysyisi mikä on viikon paras päivä vastaisin miettimättä: perjantai.
Perjantai on aina touhua täynnä. Viikonlopun suunnittelua ja odotusta.
Perjantaina olen energinen ja toimin niinkuin nuoruudessani. Viisi vuotta nuorempi veljeni sanoi aina tullessaan kotiin perjantaina. En kestä, olet taas heittänyt matot pihalle, pyykkikone jyskyttää (siihen aikaan teki niin), ompelukone on esillä, pullataikina nousee....
Vähän siihen tyyliin vieläkin, mutta hallitsevampi tilanne. Toki suunnitelmat ovat päätähuimaavat. Kun vielä odotellaan pikku-Hillaa äitinsä ja mumminsa kanssa meille syyslomalle ensi viikon alussa, niin syke nousee. Ennen sitä tulisi ikkunat pestä, kukkamukulat saada maasta, pihaa ja kuisti siivota talvikuntoon. Puhumatta mitä kaikkea keittiössä on suunnitteilla. Karppaukseenkin pitää hiukan perehtyä; joku pikku-äiti luottaa siihen.
Kun vielä lisää liturgia-palveluksen omassa rakkaassa Tihvinän Jumalanäidin ikonin kirkossa sunnuntaina niin elämäni on mallillaan.
Syksyinen viileä auringonpaiste ei myöskään pahenna tilannetta.
