Jokavuotiselle odotetulle matkalle Setumaalle, kaakkois-Viroon lähdetään huomenna. Tällä kertaa lentämällä Lennart Meri-kentälle Tallinnaan ja sieltä vuokratulla asuntoautolla viikon matkalle.
Obinitsan kirkastumisen kirkon temppelijuhla, praasniekka ja kyläjuhla on vierailun kohokohta. Tähän liittyy tärkeänä osana virolaisten ystävien tapaaminen. Majapaikkamme vierailun aikana on ystävämme Riinan koti. Hänen pikkumökkiinsä mahtuu meidän lisäksi toistakymmentä sukulaista. Juuri majoituksen takia olemme tänä vuonna asuntoautolla liikkeellä.
Obinitsan kylässä on vakituisia asukkaita parisen sataa. Praasniekkaan tulevat kaikkien sukulaiset (ja ystävät, myös Suomesta) ympäri Viroa ja maailmaa. On arvioitu että kirkossa ja hautausmaalla on reilut kaksituhatta ihmistä. Liturgian jälkeen papisto kiertää hautausmaalla pitäen pyynnöstä vainajien muistelupalvelusta. Haudoilla syödään, juodaan, seurustellaan, vaihdetaan kuulumisia! Sen jälkeen juhlat jatkuvat kotipihoilla. Riinan luokse tulevat ystävät ja lähinaapuritkin. Kaikki tuovat mukanaan haudoilta ylijäämäruoka ja juoma. Vanhaan navettaan katetaan pitkiä pöytiä valkoisilla liinoilla, maalattialle on levitetty vanhoja mattoja. Hanuristit vuorottelevat ja yhteislaulu raikaa. Tanssiminen sujuu vanhoiltakin!
Illansuussa tarjoillaan sitten noutopöydästä päivällistä ja juhlat jatkuvat. Kerrotaan että viime vuonna oli kukko herännyt ennenkuin juhlat päättyivät !
Mikä saa meidät menemään sinne vuodesta toiseen?? Yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys, iloisuus, spontaanius, samanlaisuus....
Lisää matkan jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti