Minussa palaa halu matkustaa Kreikkaan, Kreetan saarelle. Tämän palon on aiheuttanut pääsääntöisesti eräs televisiosarja ja kirja.
Televisiosarja nimeltä "Saari" perustuu Victoria Hislopin romaaniin. On tullut teemalta koko kevätkauden ja päättyi kesäkuun alkupuolella. Yhteensä 26 osaa. Tiistaisin klo 19.00 - 20.00 olin lumoissani. Mikään ei saanut minua pois katselupaikaltani. Elokuva oli kuvattu Kreetalla, kreikkalaisilla näyttelijöillä kreikan kielellä.
Tapahtumapaikat olivat Plakan kylä ja Spinalongan saari. Seurattiin yhden perheen kohtaloa syvällisemmin ja samalla koko kylän ja saaren suruja ja iloja. Spinalongassa oli oma suljettu yhteisönsä, jossa hoidettiin leprasairaat.
Haluan päästä Spinalongan saarelle. Sinne tehdään retkiä. En vaan aiemmilla matkoilla ollut kiinnostunut menemään sinne.
Otin vihdoin jo jouluna 2011 saamani lahjakirja "En ung naken kvinna - möter Mikis Theodorakis" käteeni. Kirjan on kirjoittanut Arja Saijonmaa. Luen kirjaa äidinkielelläni ruotsiksi, joka lisää nautintoa. Mahtavaa, kiehtovaa kertomusta Arjan maailman kiertueesta Mikiksen kanssa. Mikiksen persoona on hienotunteisesti maalattu mahtavin vedoin kirjan sivuille. Mitä kaikkea hän on käynyt läpi, lapsuudesta vuoteen 1972 saakka.
Samalla ihailen Arjan taitoa kirjoittaa, niin ettei kirjaa meinaa saada pois käsistä. Miten vahvasti ja avoimesti hän kertoo omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Suosittelen.
Olen aina pitänyt Kreikasta, niin mantereesta kuin saaristakin. Olen varmaan ollut yli kymmenen kertaa Kreetalla, koska siellä on yksi Välimeren parhaista lomadialyysikeskuksista. Vein sinne potilaita lomalle 20 vuoden ajan.
Tietysti voi ajatella, että olen jo kaiken nähnyt.
Haluan käydä vielä kerran Arjan salaisella rannalla ja kulkea Spinalongan kapeita kujia, istua Plakan kylän tavernassa rannalla ja katsoa saaren silhuettia, niinkuin plakalaiset, joitten rakkaat olivat saarella ja monet jäi sinne hautausmaalle.
Kleftiko-lammas ja aito fetajuusto täyteläisen punaviinin kanssa lämpimässä, pimenevässä kreikan yössä.....
Kirkkoja - ortodoksisuutta. Paikallisbussissa ristinmerkkiä tekeviä ihmisiä kirkkojen kohdalla. Mustiin pukeutuneet vanhat naiset ruokakasseineen ja miehet pelaamassa peliä puuun alla, samalla siemaillen pienestä rakilasista.
Unelmia, jotka toivottavasti muuttuvat todeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti