välittäminen

Olin lauantaina 20.2. Mikkelissä PSHV:n hiippakunnallisella tiistaiseurapäivällä. Niin että mitä se on? Ensinnä tämä on ortodoksisuutta. PSHV= Pyhäin Sergein ja Hermannin Veljeskunta, joka toimii kattojärjestönä monille (noin 91) ala-osastolle. Mm. tiistaiseurat ovat ala-osastoja. Tiistaiseuratoiminta on alkanut jo ennen sotia entisen Karjalan alueella, Sortavalassa, Pitkärannassa jne. Tiistaiseuroissa toimittiin ja toimitaan edelleenkin ortodoksisen uskon vahvistamiseksi ja yhteisöllisyyden tukemiseksi.
Tiistaiseurat ei ole seurakuntien alaisuudessa, mutta toimivat tiiviisti yhteistyössä seurakunnan kanssa. Usein kuullaan että tiistaiseurat kutsutaan mummokerhoiksi. Enemmistö jäsenistä ovatkin naisia, mutta miehet ovat hyvunkin tervetulleita mukaan toimintaan.
Tänä päivänä kun elämme yhteiskunnassa, jossa välittäminen ja auttaminen ei ole korkealla priorisointilistalla, vaan ihan muut arvot hallitsevat ihmisten elämää, niin nyt todella tarvitaan kolmannen/neljännen sektorin (miksi ei voida puhua suoraan järjestöistä ja seurakunnista) panosta. Ortodoksikirkossa on tietoni mukaan palkattuja diakoniatyöntekijöitä koko Suomessa alta kymmenen. Tämän takia on kaikki tiistaiseurojen lähimmäistyö hyvinkin arvokasta. Joskus me vapaaehtoiset eivät osaa edes tunnistaa työtämme diakoniatyöksi.
Tärkeää, hyvinkin tärkeää olisi, että seurakunnan diakoniatoimikunta olisi tiiviissä yhteistyössä tiistaiseurojen kanssa. Näinollen vapaaehtoiset saisivat vakuutusturvan ja "työyhteisön", jossa saisi työnohjausta, jatkokoulutusta sekä virikepäiviä.
Valitettavan usein vaan törmää siihen, että tiistaiseurat tuntevat, että heiltä otetaan pois jotain tai että heille sysätään lisätehtäviä/byrokratiaa tai että heidän tekemää työtä ei arvosteta, kun seurakunnan diakoniatoimikunta ottaa yhteyttä tiistaiseuroihin. Tämän uskallan sanoa todeksi, koska istun niin sanotusti "kahdella pallilla".
Taas eilen Mikkelissä sain vahvistusta ajatuksilleni että tiistaiseurat ja seurakunta on toimittava tiiviissä yhteistyössä. Nukkuvat tiistaiseurat ovat haaste ja pienet tiistaiseurat yhtykööt hallinnollisesti. Jos toimijoita riittää, voihan kokoontumisia olla sitten vaikka joka kylässä ja isommat "ponnistukset" yhteistyönä.