keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Talvi ja suuri paasto

Yleisin smalltalk puheenaihe on pakkaset ja lumi täällä meillä, muualla maailmassa mahdollisesti tulvat, maanjäristys tai kuivuus.
Tänä aamuna entinen kolleega kyseli kuulumisia. Vastasin että hyvää kuuluu kun saa eläkeläisenä touhuta vapaaehtoistyössä ja asua lämpimässä mökissä. Sen lisäksi ukkokulta koluaa lumet pihalta.
Me suomalaiset saamme olla kiitollisia neljästä vuodenajasta. Vuodenaikoja osaa arvostaa kun on asunut maassa, jossa oli sadekausia ja kuivakausia.Minulta on usein kysytty minkä vuodenajan ihminen olen. Mielestäni kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä. Nytkin on aivan upea talvi. Ajatella että Helsingissäkin oli valkea joulu. Niin kauniita talvimaisemia en muista olleen vuosikausiin, -kymmeniin. Päivät pitenevät ja kohta pajunkissat pyöristyvät odotellen kevätauringon lämpimiä säteitä.
Talven edetessä me ortodoksit kuljemme paaston tietä kohti suurta ja ihanaa pääsiäistä. Jokainen meistä paastoaa omalla tavallaan. Jotkut ihan kirkonisien opetusten mukaan jättämällä ruoasta pois maitotuotteet, munat ja liha. Sallittuja ovat viljatuotteet ja vihannekset päivittäin ja tiettyinä viikonpäivinä öljy ja kala. Meillä syödään yksinkertaisemmin ja lihan jätämme kokonaan pois. Mutta ruokapaasto ei olekaan tärkein. Tärkeämpi ja paljon vaikeampi on paaston aikana hiljentyä ja tutkiskella itseään, auttaa hädänalaisia ja osoittaa rakkautta lähimmäisilleen. Rukoukset ja pyhien tekstien lukeminen, sekä kirkossa käyminen auttaa.
Paaston aikana käymme myös synninkatumuksessa tai synnintunnustuksella. Tämä on meille suotu, jotta katumuksen kautta saisimme syntiemme anteeksi. Ja syntiä teemme jatkuvasti. Eräs munkki kuvaili elämäänsä sanomalla "me lankeamme ja me nousemme", niin se on meillä tavan "palvelijoillakin".
Pääsiäistä on ihanaa odottaa - ylösnousemusjuhlaa - suuri pääsiäinen. Mikä riemu, mikä lupaus meille on annettu. Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Yksi opetusisistäni sanoi kerra miettineeksi minkäikäisiä ihmisiä siellä taivaan valtakunnassa ovat. Ja hän mietti että siellä mahtaa olla vain tosi vanhoja. Sen jälkeen hän nauroi makeasti ja silloin kuulijat ymmärsivät ettei kaikkea pidä uskoa! Eihän me tiedetä ja näin onkin parasta.
Meidän tehtävämme on elää tätä meille annettua elämää, jokaista päivää, koska eiliselle emme enää voi mitään ja huomista ei voi tänään käyttää. Joten elä hyvin tämä päivä - kyllä talo valmistuu aikonaan.

1 kommentti:

  1. Hyvä teksti mams! Vaikka en noihin uskonasioihin olekaan perehtynyt samalla syvyydellä, niin etenkin tuohon viimeiseen kappaleeseen on helppo yhtyä! Ei eletä sitku-elämää, siihen sortuu itsekin liian usein!

    VastaaPoista