Tässä istun ja tuijotan ruutua. Ei yhtään järkevää ajatusta päässä. Suututtaa, väsyttää, harmittaa ja MASENTAA. No, mikä on?
Oikeastaan ei mitään oleellisen tärkeää, mutta paljon pientä....
On tilattava aika Gregoriukselle. Hän on yli 16 v. Sokea, kuulee huonosti, pissinpidätyskyky heikentynyt, munuaisten toimintavajaus. Häntä ei voi jättää yli kahden tunnin ajaksi yksin. Silti on niin vaikea päätös.
Söpöjä vauvoja vilisee jokapaikassa. Heini saa heinäkuussa vauvan, jolloin Ristolla on oma lapsenlapsensa. Minulla vaan ei ole. Risto oli Obinitsassa ja leikki babushkaa Riinan lapsenlapsen Kadrin kanssa. Tosi väärin!
Kevät on jo ja kesä tulossa. Miksen saa laihdutettua? Muut kyllä. Risto piikittelee ja syystä. Saamaton syöppö.
Aurinko paljastaa kaikki kodin pintojen pölyt ja liat. Meille ei vaan saa tilata ulkopuolista siivousapua. Kyllä me itse. Mutta minähän vuonna??
Mutta nyt riittää. Tässä on tartuttava toimeen. Tehtävä suunnitelmia ja listoja. Priorisoitava. Etusijalle oma kunto, terveys ja virkistys. Heti ensiviikolla Helsinkiin sukkahousu-ostoksille ja Stockmannin hulluille päiville. Varmaan voisi jo juoda latten Espan ulkoterassilla ! Samalla voi varata Berliiniin lennot, niin kauan kuin Nina vielä on siellä.
Tämä kirjoittelu auttoi !
Hyvä hyvä! Kirjoittaminen kannattaa, se helpottaa monesti. Eikä mamsi kannata olla kateellinen muille, asiat tapahtuvat niinkuin on tarkoitettu, ei niille mitään mahda. Joskus asiat vain kestävät, ja hyvätkin jutut antavat odottaa itseään!
VastaaPoistat. Jussi