torstai 22. maaliskuuta 2012

Kiirettä pitää. Vanha totuus eläkeläisen kiireistä on osoittautunut oikeaksi myös minun kohdallani. Tiedän että vain minä itse voin hallita ajankäyttöni. Mutta kun ikä tulee lisää ja ympärillä näkee ikäisiään ja hieman vanhempia vaipuvan dementiaan tai muihin sairauksiin, jotka vievät elämästä hallintakyvyn, niin tulee jonkinlainen kiire ehtiä ELÄÄ ja kokea kaikenlaista ennenkuin omaan elämään tulee viimeinen vaihe, jolloin ei itse enää saa päättää.

Meillä on pitkästä aikaa ollut "vieraita". He eivät olleet vieraita. Nina tyttäreni viipyi meillä viisi päivää. Ninan aika kului pitkälti edesmenneen äitini sukuselvityksen parissa. Saimme selvitettyä melko hyvin neljä sukupolvea, mutta vain osittain. Varmistui että minulla on serkku, jonka kanssa olen jo nyt ollut yhteydessä.
Ninan jälkeen tuli prinsessamme mummi Nummelasta. Hänen kanssaan nautittiin mm. kulttuuripläjäyksestä. Joensuun Kaupunginteatterin Sound of Music esitys oli niin nostalginen ja elokuva Rautarouva taas niiin koskettava. Tavattiin myös sukulaisia ja kolusimme kirpputoreja sekä paremman puoleisia tavarataloja ja putiikkeja. Mummi kävi myös vesijumpassa ensimmäistä kertaa elämässään... Suunniteltiin tulevia tapaamisia ja matkoja!

Suunnitelmat, haaveet ja unelmat ovat arkipäivän ilonaiheita! Jonakin päivänä niistä tulee totta.

1 kommentti:

  1. Nyt täytyy itse kommentoida, koska moni on kysynyt miksi kirjoitan niin erikoisina aikoina. Tämä minun rakkine siis tietokoneeni antaa mitä kummallisimpiä aikoja. Nyt on kello 11.20 ja se taas laittoi 2.04. Että tiedoksi

    VastaaPoista