Ortodoksien suurin juhla. Juhlaa edeltää paasto ja suuri viikko (piinaviikko). Kirkoissa on torstaiaamusta alkaen useita palveluksia päivittäin, joissa seurataan ja kerrotaan Kristuksen viimeisistä päivistä päättyen ylösnousemukseen.
Pääsiäisyöpalveluksesta ei pysty kertomaan, se on koettava. Joka vuosi se koskettaa ja antaa toivoa uudelleen ja uudelleen.
Suurena torstaina käymme synnintunnustuksella rippipappimme luona. Hän on jo kauan ollut eläkkeellä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen huolehtia "omistaan". Toisesta välittäminen ja rakkaus on kirkkomme peruspilareita.
Pääsiäinen on myös valon ja kevään juhla. Koristelen kotia keltaisilla/oransseilla/vihreillä kukilla, kukka-virpovitsoilla, tipuilla, ikonimunilla ja kynttilöillä. Parhaat liinat ja pöytähopeat otetaan käyttöön. Ruokapöytä notkuu herkuista. Alkupalat "cross-kitchen" (slaavilaista, skandinaavista, välimerellistä ja karjalaista), lämpimänä ruokana lammasta ja jälkiruoaksi pashaa, kulitsaa, babaa, juustotorttua....
Tänä vuonna on meillä kaksi rakasta ihmistä ja yksi dalmatialainen luonamme. Toivottavasti saamme joskus kokoon kaikki rakkaat läheisemme pääsiäisen viettoon!
Kaikille sukulaisille, ystäville, seurakuntalaisille, kerholaisille ja kaikille, jotka eivät meistä pidä Hyvää Pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti