Muutosten myllerryksessä

Viime aikoina olemme tehneet useita isoja päätöksiä ja monet niistä erinäisten johdatusten ansiosta. Tällä hetkellä tehdyt päätökset tulevat aiheuttamaan muutoksia elämäämme. Ne vaativat taas uudestaan priorisointia ja myöskin kipeitä luopumista rakkaista vapaaehtoistehtävistä.
Miten käy, on edelleen edessäpäin. Luotan siihen, että saamme taas johdatusta oikeiden ratkaisujen tekemiseen.
Viime vuoden puolella vuokralaisemme sanoivat Joensuun asuntomme irti ja päätimme myydä asunnon. Se myytiinkin hyvin nopeasti. Vuodenvaihteessa sain tietää, että rukouksiini lapsenlapsesta on vastattu. Nyt saa jo asiasta puhua ja pikkuhiljaa alan uskoa tähän ihmeelliseen tapahtumaan ja mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Ennestään meillä on etelä-Suomessa ihana pikku kummityttöni (mieheni lapsenlapsi). Lisäksi tietysti molempien lapsiemme perheet ja paras ystäväni asuvat pääkaupunkiseudulla.
Helmikuussa lomailin tyttäreni luona Brysselin lähellä (siitä voisi kirjoittaa oman kertomuksensa). Sen aikana suojelusenkeli vieraili kotonamme ja selvittiin säikähdyksellä. Mutta sukulaisten ja minun toivomukseni ostaa Vihdistä kakkosasunto muuttui todellisuudeksi. Nyt on asunto löydetty ja odotellaan kaupantekoa.

Tietoisesti ja tietämättäni pyörivät ajatukset päässäni. Miten paljon tulemme olemaan missäkin? Voinko jatkaa vapaaehtoistöitäni täällä? Miten järjestän kaiken parhain päin?
Samalla pyörii mitättömät, mutta käytännön asiat mielessä, kuten miten sisustan, mitä otan täältä mukaan?
Seuraava käyntimme siellä on heti pääsiäisen jälkeen ja silloin on arvioitava remontin tarve ja tehtävä siitä aikataulu.
Tällä hetkellä on selvää että vietämme kesän täällä Kuoringan rannalla. Kesän lopussa minusta tulee kai höperömummi ja haluan viettää aikaa puu-Käpylässä ja Nummelassa jo silloin kolmivuotiaan Hillan seurassa.

Nyt valmistaudutaan suureen pääsiäisjuhlaan luottaen, että terveyttä riittää sen verran, että voimme jatkossakin osallistua sekä perheemme että seurakunnan aktiviteetteihin, jakaen yhteistä iloa ja toivoa!

Miniloma pääkaupunkiseudulla

Loma kesti perjantai-aamusta maanantai puoleenpäivään. Paljonhan ehti tehdä ja kokea, kun jätti yöunet vähemmälle kuin kotona. Paljon mitä olin suunnitellut (esim. tietokoneen käyttöopastusta ym) jäi tekemättä, mutta ehtii myöhemminkin. Tapasin kuitenkin Jussin (saa kuulemma käyttää hänen nimeään), siis esikoiseni ja hänen tyttöystävänsä. Jussin luona asustelin pe-su. Vierailtiin matkamessuilla. Minun afrikkavirukseni lemahti taas täyteen tautiin, kun tapasin aidon kenialaisen matkatoimistovirkailijan. Se oli sitten jambo ja sähköpostissa on tulossa tarjous. Toiselta tutulta matkatoimistolta sain tarjouksen koota ryhmiä ( heidän kohteisiinsa) ja sillä tavalla saada itselleni ilmaisen matkan ja ryhmänjohtajan hommat ajankuluksi. Kilpailuihin osallistuttiin, mutta ei sieltä ole mitään kuulunut! Ennenvanhaan kävin aina ammattilaiskortilla messuilla. Paremmat palkinnot ja upeat tarjoilut ammattilaisille!

Lauantaina kävin Hakaniemessä etnisessä kaupassa (kookosöljyä karppaukseen), kirpputorilta haarukoita ja veitsiä kahvioomme (0,20 - 0,40 kpl), iltakäyttöön käsilaukku (niin edullinen etten kerro hintaa) ja kauppahallista lohta. Taivaalta tuli räntää ja tuuli piiskasi kasvoja. Keskustan kaupat jäi käymättä, kun kuutosratikka vei kotinurkille. Lounaan ja kampaajan jälkeen päikkärit ja sitten valmistauduin synttärijuhlaa varten. Synttäreille menin tuttujeni kautta. Sain ihastella heidän uutta kotiansa, joka oli yhtä viihtyisä ja tyylikäs kuin edellinen koti. Tässä ei tarvinnut kiivetä portaita, vaan pääsi koneen voimalla ylös ja alas.

Juhlat oli ravintola Fannyssa. Kiva pikkuinen "lasi"ravintola. Rento meininki. Eki & kumppanit olivat rakentaneet orkestereille stagen ja siihen kuuluva tekniikka (ääni, valo...) Korkeatasoista. Itse olin paikalla kahden ensimmäisen setin aikana. Kolmas aloitti, kun lähdin. Jussi oli itse soittamassa kaikissa. Edelleen ihmettelin mistä nämä musiikkigeenit ovat tulleet! Mutta todella ihanaa, nautin suuresti. Eka setti tuntui korvissa, sitten kai jo tottui?!
Ei ollut monta tuttua, mutta joitakin kyllä: oi voi kun olivat kasvaneet!!

Sunnuntaina oli aika lähteä maaseudulle Nummelaan. Kummityttöni on kuukaudessa taas kasvanut ja kehittynyt valtavasti. Mutta onhan hän jo päiväkodissa ollut vuoden alusta. Kuulin että siellä on kivannäköisiä kavereita! Niin on hän itsekin sellainen söpöliini! Oli mukava, rento päivä. Ilta meni telkkarin ääressä. Maanantaina FlyBe toi kotiin Joensuun kentälle.