Huono omatunto

Kiitos Arvolle, joka viime perjantaina kyseli minulta, olenko lopettanut blogikirjoitukseni. En todellakaan aio lopettaa. Aion opetella lisäämään kuvia ja muokkaamaan tekstiä jne.
Kirjoittaminen on mukavaa, rentouttavaa, selkiyttää ajatuksia ja asioita.

Viimeisestä tekstistä on kulunut melkein kaksi kuukautta. Paljon on tapahtunut.

Voisin kirjoittaa, että on ollut kiirettä, mutta en halua sanoa niin. Olen harvakseltaan käyttänyt EI-sanaa ja sen takia on kerääntynyt paljon mielenkiintoista tehtävää. Olen ihan vapaa-ehtoisesti luvannut osallistua monenlaiseen. Samanaikaisesti on ollut talousihmisen hamsterikausi. Talvenvaralle on kerättävä ja säilöttävä kesän vähäinen sato talteen kellariin ja pakastimiin.

Kahvion toiminta, vesijumppa, Hopeatähtikerho, martat, diakoniatyö jne ovat kaikki pyörähtäneet vauhtiin syyskuun aikana.

Ai, että pitäisi priorisoida? Mutta kun on niin paljon mukavaa, eikä mistään haluaisi olla poissa. Siitä seuraa tietynlainen ajanpuute. Vanhemmiten, kun tuo nukkuminenkin on niin makoisaa!

Mutta talven tultua... aion taas kirjoitella ja lukea....

Progoff-kurssi Valamossa

Neljäs kurssipäivä alkamassa.
Seminaarissa hiljennytään omaan sisäiseen maailmaan lyhyiden tehtävien muodossa. Tehtävät auttavat kokemaan paremmin omia alitajuisia, usein tukahdutettujakin tunteita, sekä vapauttamaan patoutuneita energioitaan. Seminaari lisää itsetuntemusta ja vastuuta omasta elämästä. Jokainen "sukeltaa" niin syvään, kuin itse haluaa.
Ensimmäisenä päivänä tunsin pettymystä. Olin odottanut jotain muuta, mutta en kuitenkaan tiennyt mitä se oli. Päätin heittäytyä mukaan tähän. Realistisena, jalat maassa olevana, saan aina välillä ponnistella. On heitettävä sisäisen aikuisen vaativat äänet ulos ja on otettava omaa aikaa, omille ajatuksille. Kyllä se onnistuu.

Päivä alkaa aina puolen tunnin kehon venyttelyllä. Sen jälkeen seuraa meditaatio runon tekstein ja seuraavaksi kirjoitetaan edellisen päivän päiväkirjaosuus. Sitten jatketaan tehtäviä. Tähän mennessä olen tehnyt nykyhetken määrittelyä, askelmat elämän merkittävistä tapahtumista ja käännekohdista sekä elämän tienhaaroja.
Haastavinta on hakea unen ja valveen raja-alueiden mielikuvia ja tehdä vertauksia sisäisten ja ulkoisten kokemuksista.

Keskustelujaksot ovat mielenkiintoisia. Käydään dialogia henkilöiden, mutta myös työn ja tehtävien, yhteisön, tapahtumien, oman kehon ja sisäisen viisauden kanssa.

Edessäpäin on paljon mielenkiintoista, mm. paneutuminen meditaatioon, hengellisiin askelmiin, muistoihin ja tienhaaroihin.

Hengellistä ravintoa tarjoaa luostarin palvelut, rauhallisuutta luostarimiljöö ja trapesan notkuvat pöydät ruumillista nautintoa.

Tässä seminaarissa ei toimita ryhmänä. Esittelykierrostakaan ei pidetty. On henkilöitä, joiden kanssa ei ole vaihtanut sanaakaan vielä. Sitten valikoituu tiettyjä ihmisiä, joiden kanssa istuu samassa pöydässä ja joiden kanssa vaihdetaan kokemuksia tauoilla. Kuitenkin kaikki seminaarissa käsitelty ja siellä ääneen luettu materiaali on täysin luottamuksellista. Voin vain kertoa että kurssilla on taitavia tekstin tekijöitä, joita yltävät metafoorissa huippusaavutuksiin. Mutta minä en kilpaile kenenkään kanssa. Kirjoitan omia tekstejä, omista tarpeistaan kumpuvista asioista.

Olkoon Jumala armollinen ja Jumalanäiti suojelemassa Ristoa tänään uusintaleikkauksessa ja anna hänelle näkökyky takaisin silmään.