Famo

Kuukausi ja neljä päivää sitten syntyi pojalleni ja hänen kihlatulleen tyttövauva.
Minusta tuli FAMO (farmor= isän äiti).
Itselläni ei ollut äidin puolelta tiedossa olevia isoäiti ja isoisää. Mutta isän puolelta oli. Fafa Elis oli pitkä mies, jolla oli siilitukka ja famo oli lyhytkasvuinen, hiukset nutturalla ja aina ahkerasti työtä tehden.

Kun synnyin asuivat vanhempani famon ja fafan luona maatilla pohjois-Kirkkonummella. Kun lähtivät evakkoon Siuntiosta perustivat he kotiinsa Kauhalan kylään. He elivät maanviljelyksestä ja karjasta.

Ollessani vielä niin pieni, etten muista, tapahtui fafalle peltotöissä onnettomuus. Hevonen pillastui, heitti fafan kyydistä ja työkoneen piikit lävistivät ylävartaloa. Tämän jälkeen maanviljely oli vähäistä ja famo hoiti lehmät, lampaat, sian ja kanat. Minä olin famon hoidossa, kun äiti meni töihin. Olin hyvässä hoidossa ja sain paljon rakkautta ensimmäisten ikävuoteni aikana. Sain kuulemma myös päivittäin kahvipullamössöä, joka ei kuulu nykyään pikkulasten ruokavalikoimaan!

Muutimme isän ja äidin kanssa Lapinkylään, jossa meille rakennettiin omakotitalo (joka ei koskaan valmistunut). Kun täytin viisi, sain pikkuveljen.

Yhteydet famoon säilyivät koko ikäni hänen kuolemaansa saakka. Muistan erityisesti kesät, kun menin polkupyörällä famon luokse. He muuttivat takaisin Siuntioon, vanhaan kotiinsa, kun Porkkala alue palautettiin. Matkaa oli toistakymmentä kilometriä, mutta vierailu oli mieluinen. Siellä oltiin heinäpellolla, poimittiin viinimarjoja, nostettiin perunat ja autettiin kotitaloustöissä. Aikaa jäi kaivella venäläisiä kopeekkoja navetan edustalta maasta.

Famon ja fafan luona vietettiin aina jokainen vuosi syntymäpäivät, nimipäivät ja suuret juhlat. Fafan puolen suvun helluntalaiset tulivat kitaroineen ja iloisen kuuluinen laulu ja soitto kaikui. Tiedän että famo oli uskovainen, mutta en huomannut heidän käyvän kirkossa. Syntymäpäiviä varten leivottiin ja tehtiin voileipiä. Sellaisia leipiä, mitä ei meillä kotona koskaan tehty. Pullapitkoviipaleelle kananmunaviipaleita, päälle anjovissuikaleita ja tilliä (kesäisin), tummalle leivälle maksapasteijaa (kotitekoista) + maustekurkku tai punajuurisuikale. Lisäksi tavallisimpia makkaraleipiä.

Joulut olivat ihania famolla. Ruokaa oli paljon ja hyvää. Jälkiruoaksi rusinasoppaa (serkkuni Olof kutsui sitä "knallbandssoppan íksi"). Erikoisuus oli kotitekoinen marmelaadi (omenasosetta värjättiin vihreäksi ja punaiseksi ja hyydytettiin agar-agarilla). Myöhempinä vuosina tehtiin myös tryffeliä. Kaikki lapsenlapset saivat ikioman joulupussinsa, jossa oli omena, pipareita ja fazerin parhaita karkkeja.

Famossa oli parasta läheisyys ja rakkaus. Hän oli läsnä ja otti minut mukaan jokapäiväisiin askareihinsa.

Toivottavasti voin ja saan olla hyvä ja rakastava famo myös omalle lapsenlapselleni. Se olisi unelmieni täyttymys.

Kuvassa famo, serkkuni Rune ja minä vuonna 1948