Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiitollisuus. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. elokuuta 2011

Pertunpäivän jälkeen intiaanikesä

Luvassa on lämmin loppuviikko. Tänäänkin oli aurinkoista, vaikka säätiedotus lupasi pilvistä ja sadekuuroja. Nyt on jokainen päivä sienestyspäivä. Tatteja ja rouskuja säilötään talven varalle. Lauantaina olen kouluttajana diakoniatyöstä. Sunnuntaina on Viron metropoliitan Stefanoksen vierailun kahvitus. Ensi viikolla avautuu seurakunnan matalan kynnyksen kahvio keskiviikkona. Siitä lähtien on joka keskiviikko aamu varattuna kahviotyössä.
Kyllä eläkeläisellä riittää tekemistä.
Aikaa pitäisi järjestää kummilapsen kanssa olemiseen. Siihen on tartuttava, siis priorisointia!
Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että vielä jaksaa tehdä ja innostua uusista asioista.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Gregorius Leavenworth in memoriam

Gregorius 9.1.1994 - 26.7.2010
Cairn terrier
Isä Leavenworth Golden Rod ja äiti Penticharm Georgie Girl.
Kuvassa oikeanpuolinen, suussa luu-sikari.
Vasemmalla nyt 7-vuotias Basileios.
Gregorius syntyi Anja Puumalan kennelissä, Vihdissä. Hän oli 7 viikon ikäinen, kun ostimme hänet 4500 mk hintaan. Silloin asuin Kirkkonummella.
Ninalla oli silloin ensimmäinen cairnimme Brutus luonaan Loviisassa. Brutus tutustui pentuun nopeasti, mutta oli peloissaan ja murisi pöydän alla, kun riiviö halusi leikkiä. Pian tutustuivat toisiinsa. Kun Risto muutti taloon, he jo kilpaivat työlaukkujen merkkaamisessa.
Jo pienenä Gregi koki kauheaa, kun hän katseli vierestä, miten naapurin malemuutit kävivät Brutuksen kimppuun, seurauksena niin pahat vammat, että Brutus pääsi aivan liian nuorena koirien taivaaseen. Pian Gregis aloitti lomamatkailun Pohjois- Karjalaan. Täällä oli mukavaa tepastella vapaana ulkona. Olen varma, että Gregis oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin minä, kun muutimme pysyvästi Käsämään.
Täällä Gregi eli herrana talossa, kunnes hankimme Basileioksen, lyhennettynä Pasi ja Basis. Gregi oli boss kuolemaansa saakka, vaikka kaihi sokeutti silmät ja kuulo oli hyvin valikoivaa.
Useat oli metkut ja retket. Vaarallisin niistä oli kevätretki heikoilla jäillä Piiparisten mökille. Gregis oli talvella käynyt Riston kanssa jäitä pitkin useaan kertaan Liisan ja Ollin mökin pihalla. Gregis oli myös kovasti viihtynyt siellä edellisenä kesänä, kun hän sai olla hoidossa bedlareitten luona. Niin hän päätti lähteä katsomaan, ovatko he jo tulleet mökille. Mutta unohti kertoa meille aikeestaan. Ehdittiin jo ilmoittaa häntä kadonneeksi paikallisradioon, kun Ristolle välähdi ajaa Piiparisten mökille. Siellä hän istui lukitun talon portailla. Kun ajoimme pihalle ei tarvinnut houkutella häntä autoon. Oli ehtinyt tulla jo nälkäkin!
Hän oli myös kaikkiruokainen. Naapurin juuri käännetty avokomposti oli elämys! Mutta terveellisemmät porkkanatkin maistuivat. Hän oli erikoistunut nostamaan porkkanat maasta ja nauttimaan nämä naturel kasvimaan laidalla. Parina vuonna teimme hänelle oman penkkinsä.
Paljon on ollut iloa Gregoriuksen kanssa. Harvinaisen terve ja iloinen koira. Nyt hän on saanut lepopaikan, pellavaliinan käärittynä haudassaan, aitan takana. Vieressä kasvaa juhannusruusu.
Ollos iäti muistettu, rakas Gregorius!