Sattuma vai johdatus

Yritän kovasti opetella ajattelemaan tapahtumat johdatuksena. Kaikki mitä minulle tapahtuu on minulle tarkoitettua. Tietysti voin itse tehdä vääriä valintoja, mutta se ei taas liity tähän.
En ollut huomannut kurssiohjelmasta Valamon vapaaehtoistyönkurssia. Sain tiedon siitä sähköpostissa ja päätin siitä istuimelta osallistua siihen. Kurssi oli antoisa ja työskentely osallistujien ja luennoitsijoiden kesken hedelmällistä. Syntyi jatkoajatusta. Huomenna on ensimmäinen palaveri. Toivon että voimme kehittää vapaaehtoistyötä seurakunnassamme projektin tai työryhmän toimesta tavoitteena "vapaaehtoistyö seurakunnan voimavarana".

"Tämä kansa osasi kerran kantaa vastuutaan vähäeleisesti.
Katsoi aamulla naapurin mökin suuntaan,
nouseeko yksineläjämummon piisistä kahvinkeittosavut,
että vieläkö siellä hengissä.
Asteli lämpimäisleipä kainalossa oikopolkua pellontorppaan
kertomaan omat kolottamiset ja kyselemään
naapurin hengenahdistukset.
Niitti kesällä lesken lampaille heinät ja syksyllä
nosti sokean mummon potaatit.
Eli todeksi arkipäivän toveruutta, tietämättä, että sillä
kaikella on niin hieno nimi kuin ystäväpalvelu."
Maaria Leinonen
SPR on rekisteröinyt ystäväpalvelu-sanan.

Valamoon kurssille

Olen kohta lähdössä Valamoon pariksi päiväksi. Osallistun "vapaaehtoistyön johtaminen" kurssille. En niin lähde hakemaan johtajuusoppia. En sellaista mitä ensin tulee mieleen "johtaja"-sanasta. Etsin mieluiten innostaja-oppia ja sitouttuja-oppia. Ei ole vaikeaa saada ihmisiä innostumaan ajatuksesta vapaaehtoistyöstä, mutta miten saada heitä toimimaan ja sitoutumaan siihen. Jos oppisin madaltamaan tuota kynnystä lähteä mukaan!
Eletään paaston valmistautumisviikkojen ensimmänen viikonloppu. Aiheena publikaani ja fariseus. Eilisessä vigiliassa sanoi Isä Tuomas viisaasti, että ottaisimme molemmilta heidän parhaat puolensa. Publikaanin toimintavalmius ja fariseuksen katumus ja nöyryys. Tämä oli nyt yksinkertaistettu ja ihan oma tulkintani. Tämä olkoon minun ensimmäinen mielessä pysyvä asia kurssin aikana.
Toinen muistettava asia löytyi "ajatusten aamiaiselta" (positiivarit). Kristiina Gerkman-Kemppainen kirjoitti aiheesta "rakastatko itseäsi". Itseään pitää rakastaa, jotta voi rakastaa muita. Miksi? Koska vain sitä voi antaa, mitä itsellä on. Mikäli kohtelee itseään rakkaudettomasti, on hyvin todennäköistä, että sama rakkaudettomuus välittyy myös lähimmäisiin. On siis tärkeätä olla hyvissä väleissä itsensä kanssa, mutta itserakas, omahyväinen ja itsekeskeinen ei kuitenkaan saisi olla!
Kaimani puhuu vaatimusmyllystä. Juuri niin. Työelämässä oli omat vaatimuksensa, mutta miksi annan ne jatkua nyt vapaaherrattarena. Sopimus tämän myllyn kanssa on sanottava irti. On aika hyväksyä itsensä ja lopetettava tuo vertaaminen muihin. Aina tulee olemaan rikkaampia, laihempia, viisaampia, menestyneimpiä ja .....
Taidan tarttua väitteeseen: Mutta jokainen meistä on ainutkertainen! Toista samanlaista ei ole-mikä rikkaus-olen maailman paras minä!

Pertunpäivän jälkeen intiaanikesä

Luvassa on lämmin loppuviikko. Tänäänkin oli aurinkoista, vaikka säätiedotus lupasi pilvistä ja sadekuuroja. Nyt on jokainen päivä sienestyspäivä. Tatteja ja rouskuja säilötään talven varalle. Lauantaina olen kouluttajana diakoniatyöstä. Sunnuntaina on Viron metropoliitan Stefanoksen vierailun kahvitus. Ensi viikolla avautuu seurakunnan matalan kynnyksen kahvio keskiviikkona. Siitä lähtien on joka keskiviikko aamu varattuna kahviotyössä.
Kyllä eläkeläisellä riittää tekemistä.
Aikaa pitäisi järjestää kummilapsen kanssa olemiseen. Siihen on tartuttava, siis priorisointia!
Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että vielä jaksaa tehdä ja innostua uusista asioista.