perjantai 4. maaliskuuta 2011

Närhet ja närhet

Lauantai aamun ratoksi kirjoitan. Kaksikielisyys on rikkauteni.
Otsikko tarkoittaa suomeksi närhet ja läheisyys. På svenska nötskrikor och närhet. Viime viikolla lämpimänä päivänä meillä vieraili närhi lintulaudalla. Kaunis, värikäs iso lintu. Haki pähkinöitä, niinkuin ruotsinkielinen nimi kertoo. Nöt = pähkinä. Apteekin kanta-asiakas lehdessä oli ruotsinkielinen osio, jossa otsikko oli närhet. Mieheni ihmetteli, miksi apteekki kirjoittaa närhistä!

Mieleeni tulee monet tilanteet esimerkiksi kahvilassa ja kauppahallissa Ruotsissa. Kun minä Ruotsissa pyydän broileria, niin eivät ymmärrä. Siellä ostetaan kyckling (eli kananpoikaa). Broilerit löytyvät politiikasta. Kunnon juustosämpylää (ostsemla) on myös ihmetyksen aihe. Semla on makea leivonnainen, siis pulla. Ajankohtaiset ovat esimerkiksi fastlagssemla, jossa on kermavaahtoa ja mantelimassaa. Suolainen on taas fralla. Mielestäni jauheliha, suoraan käännettynä malet kött kertoo paremmin tuotteesta, kuin ruotsalaisten käyttämä färs. Meillä jauheliha muuttuu färsiksi, kun lihapullataikina on valmis.
Näitä on siis runsaasti. Useasti ollaan puhuttu näistä ja naurettu yhdessä tyttäreni kanssa. Hän hallitsee molemmat ruotsit, kun on asunut lähes 10 vuotta Göteborgissa. Nyt hän teho opiskelee saksaa, koska aikoo jäädä Berliiniin.

Afrikan ajoilta tulee mieleen sana phiri-phiri. Chilipohjainen tummanpunainen mauste. Afrikkalaiset ja intialaiset kauppiaat eivät osanneet sanoa r-kirjainta sanan keskellä. Mauste oli heillä nimeltään pili-pili. Meillä oli suosittu ruoka pili-pili pyttipannu. Tämähän nauratti lapsia. Olihan moni pojista juuri siinä iässä, että olivat juuri löytäneet itsestään uuden ulokkeen, joka kutsuttiin piliksi. Ihan kiva nimi. Miksi se muuttu aikuisilla miehillä (usein) rumannimiseksi. Mutta se on psykologiaa!

Täällä pohjoiskarjalassa olen oppinut paljon uusia sanoja. Tullessani tänne en ymmärtänyt sana ettonen. Siitä kerrotaan seuraavanlainen juttu. Sulhaskandidaatti etelä-Suomesta oli ensimmäistä kertaa vierailulla. Pohjois-Karjalan vieraanvaraisuus oli huipussaan ja sulhanen söi ja söi ja kehui ruokia. Varmaan vilpittömästi. Kun emäntä sitten sanoi, että nyt otetaan aterian päätteeksi ettoset, niin vieraan oli sanottava, että nyt ei sitten millään enää... Onneksi hän pääsikin ruokalevolle!

Että sen pituinen se.

4 kommenttia:

  1. Minä en oikein ymmärrä tätä systeemiä, yksinkertaisuus...se on minulle niin luonnollista..kai tähän kuitenkin voi kirjoittaa...minne tämä menee kun painan tuon "lähetä kommentti" on minulle täysin outo asia..Mutta kuitenkin Kristiina kiva lukea näitä sun juttuja...Terveisiä Risto-serkulle...:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se perille tulee. Kiitos kommentistasi rakas mieheni serkku. Ja hyvää naistenpäivää meille molemmille. Onneksi emme asu Venäjällä, silloin olisimme joutuneet ottamaan vastaan jalokiviä. Sen verran hyviä muijia ollaan!

    VastaaPoista
  3. fantastico! ihanaa kielinäppäryyttä!

    joo, nyt kun yrittää tätä saksaa niin usein luulee että voi käyttää ruotsia niinkun vähän väännettynä ja vice versa.haha. kielisekopää musta tulee mutta ei se mitään - on ihana oppia uusia sanoja ja vielä päästä kokeilemaan niitä tonne ihmisten ilmoille. Ja ai et on ihanaa kun saa hymyn takaisin! Muuten olen ihmetelleyt kun monet ihmiset ovat valittaneet Pariisilaisten nyrpeydestä - minusta se nyt ei ollenkaan pitänyt paikkaansa kun siellä ollessani yritin jotain ranskaa sopertaa. Olivat useimmiten yhtä hymyä ja myhähtelyä...haha. Aaah vous etes Finladese...ah bon oui.

    Sprechen ist immer schön!

    saisko sitä pilipili pannua kun seuraavan kerran käväsen?

    ja nyt ettosille

    VastaaPoista
  4. Sopii. Minulla on vielä 70-luvun stydiä pili-piliä jäljellä. Ei se mee huonoksi, jos siinä on tarpeeksi piliä!

    VastaaPoista