keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Svinolängorna - Sovinto

Tänään oli Hopeatähti-kerhon elokuvapäivä. Yli 200 varttunutta joensuulaista ja lähiseudun asukasta oli kansoittanut kaksi salia jo klo 10 aamulla. Varis lensi paikalle ja lausui esisanat. En muista , että hän olisi sanonut mitään erityistä. Muistan että hän ei tiennyt mitä bagge tarkoittaa.
Katsoimme elokuvan Sovinto, jolla on ensi-ilta vasta perjantaina. Elokuvan on ohjannut Pernilla Austen Susanna Alakosken romaanin pohjalta. Elokuva sijoittuu 70-luvulle Y-stadin kaupunkiin. Elokuvan pääosassa on Noomi Rapace. Hän elää miehensä ja kahden tyttärensä kanssa onnellista perhe-elämää. Lucian-päivänä hän saa puhelinsoiton Y-stadin sairaalasta, jossa hänen äitinsä on kuolemaisillaan. Tästä alkaa hänen traumaattisen elämänsä läpikäynti, jota seurataan elokuvassa.
Hänen vanhempansa olivat suomalaisia. Isä hitsari, joka unelmoi onnellisesta elämästä Ruotsissa ja realistisempi äiti, joka ajoittain selvänä ollessaan yritti jaksaa lastensa kanssa. Lasten elämä oli yhtä helvettiä. Juopottelua, juhlia, pahoinpitelyä, järkyttävää kielenkäyttöä.. Perheen esikoiselle noin 10-vuotiaalle tytölle lankesi vastuu veljestään ja usein myös vanhemmistaan. Sen lisäksi hänelle kohdistettiin uintikilpailun menstymisen paineet. Vain onnistumalla hän sai kiitoksia. Pikkuveli ei kestänyt. Hän oli mykkä, laiha ja syömätön ennen huostaanottoa. Myöhemmin lastenkotiaikojen jälkeen hän lopetti elämänsä.
Koko perhe matkustaa Y-stadiin. Saamme seurata tyttären ja äidin kohtaamiset sairaalassa. Mitään varsinaista avautumista ei tapahdu heidän välisissä suhteissa. Äiti on loppumaisillaan oleva alkoholisti, joka vielä rakastaa julmaa ja hakkaavaa kuollutta alkoholistimiestään ja muistelee heidän kotiaan kullanhohtoisten lasien läpi. Tässä tilanteessa tytär sanoo suoraan mielipiteensä, miten hirveää se oli lapsille. Samalla hän syyttää vanhempiaan pikkuveljen traagisesta kohtalosta. Äiti kuolee ilman varsinaista välienselvitystä. Sen takia suomenkielinen nimi tuntuu oudolta.
Hyvin tehty elokuva. Suosittelen.

3 kommenttia:

  1. Minä en jostain syystä jaksa katsoa elokuvia,luen kyllä paljon ja monenlaista kirjallisuutta!!
    Ehkä minun elämä on niin tapahtumarikasta ja vaihtelevaa....(ikäänkuin ei hyvä elokuva):
    On monta elämän osiota ..Terveys-Sairaus..Rakkaus -Viha..Kärsivällisyys-Kärsimättömyys..
    Ahkeruus-Laiskuus...!!! Kaikesta huolimatta erittäin ILOINEN elämän asenne on tallella..
    Terveisiä

    VastaaPoista
  2. Minäkin katson vähän elokuvia televisiosta. Aiemmin olen käynyt harvoin elokuvateatterissa. Tämä on nyt uusi harrastukseni. Hopeatähtikerhon esitykset ovat noin kolmen viikon välein. Menen sinne ystäväni kanssa. Juomme kahvit jossain elokuvan jälkeen ja tarvittaessa käymme ostoksilla. Tämä aamupäivä on "meidän yhteinen aikamme". Ainakin minulle "laatuaikaa".

    VastaaPoista
  3. hm. vill se filmen. minns bara att jag var så sur på dendär Svinalängorna boken när den kom ut ett ex antal år senn. Eller främst sur för att det ALLTID är något tråkigt och våldsamt som kommer upp om man talar om Finland i Sverige. Att det alltid var alkohol inblandat. Knivar, tysthet och hårt arbete. ok, dom som kommit till Sverige kom ju inte direkt från Westend eller Karis så det kanske förklarar saken. Det var ju ett helvete för dom...och jag lovar att vi kommer att se ännu mer böcker, film mm om dom som kommit efter.
    Minns då jag hade min examens utställning i Göteborg 2002, från Fotohögskolan. Då ringde en reporter från nån Suomi tidning och ville göra en intervju med mig. Skitroligt tänkte jag. Berättade litegrann om mig och mina konstverk. Hörde senn aldrig av dom igen, kom på att det var för att jag inte var sverigefinne...inte en fantastisk framgångs story om arbetarbarnet som blir konstmagister...nää, skit, en hurri från Helsingfors...hahaha

    jaja, nu tjatar jag på. hur som helst, boken var ju tydligen bra för att jag tänkte till.

    kram

    VastaaPoista