Valamoon kurssille

Olen kohta lähdössä Valamoon pariksi päiväksi. Osallistun "vapaaehtoistyön johtaminen" kurssille. En niin lähde hakemaan johtajuusoppia. En sellaista mitä ensin tulee mieleen "johtaja"-sanasta. Etsin mieluiten innostaja-oppia ja sitouttuja-oppia. Ei ole vaikeaa saada ihmisiä innostumaan ajatuksesta vapaaehtoistyöstä, mutta miten saada heitä toimimaan ja sitoutumaan siihen. Jos oppisin madaltamaan tuota kynnystä lähteä mukaan!
Eletään paaston valmistautumisviikkojen ensimmänen viikonloppu. Aiheena publikaani ja fariseus. Eilisessä vigiliassa sanoi Isä Tuomas viisaasti, että ottaisimme molemmilta heidän parhaat puolensa. Publikaanin toimintavalmius ja fariseuksen katumus ja nöyryys. Tämä oli nyt yksinkertaistettu ja ihan oma tulkintani. Tämä olkoon minun ensimmäinen mielessä pysyvä asia kurssin aikana.
Toinen muistettava asia löytyi "ajatusten aamiaiselta" (positiivarit). Kristiina Gerkman-Kemppainen kirjoitti aiheesta "rakastatko itseäsi". Itseään pitää rakastaa, jotta voi rakastaa muita. Miksi? Koska vain sitä voi antaa, mitä itsellä on. Mikäli kohtelee itseään rakkaudettomasti, on hyvin todennäköistä, että sama rakkaudettomuus välittyy myös lähimmäisiin. On siis tärkeätä olla hyvissä väleissä itsensä kanssa, mutta itserakas, omahyväinen ja itsekeskeinen ei kuitenkaan saisi olla!
Kaimani puhuu vaatimusmyllystä. Juuri niin. Työelämässä oli omat vaatimuksensa, mutta miksi annan ne jatkua nyt vapaaherrattarena. Sopimus tämän myllyn kanssa on sanottava irti. On aika hyväksyä itsensä ja lopetettava tuo vertaaminen muihin. Aina tulee olemaan rikkaampia, laihempia, viisaampia, menestyneimpiä ja .....
Taidan tarttua väitteeseen: Mutta jokainen meistä on ainutkertainen! Toista samanlaista ei ole-mikä rikkaus-olen maailman paras minä!