"Noitaleirit" satojen kohtalo

Karjalainen 4.6.2012 kertoo asiasta. Noitavainojen aika jatkuu monissa Afrikan maissa. Ghanassa, Nigeriassa ja Tansaniassa tuhansia tapauksia.
Noitatuomion voi saada punasilmäiset naiset, mutta myös lapsia tuomitaan. Usein noitaleirille joutuneet pidetään siellä loppuelämän. Tunnistamisen tekevät paikalliset poppamiehet eli noitatohtorit.
Tansanian johtava ihmisoikeusjärjestö väittää, että maassa olisi tapettu yli 3000 ihmistä noitana vuosina 2005 - 2011. Yksinomaan viime vuonna uhreja tuli 642, kertovat Tansanian poliisin tilastot Legal and Human Rights Center- järjestön mukaan.
Tyypillinen noitasurman tekijä on naapuri tai lähisukulainen. Noituutta pelätään, koska  uskotaan että noita voi aiheuttaa köyhyyttä, saiarutta, lapsettomuutta, onnettomuuksia ja jopa maanjäristyksiä.
Nigerian yhdessä osavaltiossa on dokumentoitu lyhyen ajan sisällä 250 lapsiin kohdistuvaa noitavainotapausta. Vanhemmat hylkäävät lapsen noin 80 %. Iso osa lapsista on lopulta tapettu, surmien järkyttävät yksityiskohdat voi lukea Stepping Stones-järjestön raportista.
Ghanasta on raportoitu vastikään 17-vuotiaasta tytöstä, joka joutui noitaleiriin, koska hän oli koulussa menestyvä ja katsottiin että hän oli varastanut älykkyyden muilta oppilailta. Tässä tapauksessa huippulahjakas tyttö pelastui, kun Ghanan naisten- ja lastenasiain ministeriö puuttui asiaan.
Nigeriassa noitajahti kytkeytyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kodista karkotettu lapsi päätty kadulle ja pedofiilien kynsiin.
Järkyttävää. Ajatelkaa miten lähellä Afrikka on!

Kevät saapui viikossa

Lomailin neljä päivää Berliinissä. Siellä oli niin vihreää; pensaat, puut ja kevätkukat loistivat. Asuin hotellissa, koska minulla oli ystäväni Kirsti matkaseurana. Tapasimme Ninan kahtena iltana illallisten merkeissä. Ensimmäinen ilta vietettiin 1864 (?) perustetussa ravintolassa valtavan (maailman isoimmaksi valitun) wienerleikkeen kimpussa. Olipa perinteinen, mutta melko mauton, korppujauhotettu mankeloitu possunliha. Lisäksi kallis, mutta miljööstä täytyy maksaa. Sijainti upea Gendarmermarkt ´illa. Toisena iltana oltiin ihan erilaisissa tunnelmissa Rathaus-Neukölln ´issa, pienessä boheemissa Mariamotala tapas-ravintolassa. WAU- mitkä makuja maisteltiin ! Loppuilta sujui pienessä baarissa. Tässä olen vieraillut aiemminkin Berliinissä ollessani. Tässä paikassa on sitä jotakin aitoa taiteilija-fiilistä. Jokainen tuoli erilainen, vaihtuvaa taidetta seinillä ja pieni näyttelyhuone!

Tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin perusteellisesti mm. opastetulla kiertoajelulla. Lippu oli voimassa kaksi päivää ja me todella käytimme lippumme (hop on, hop off) molempina päivinä. Berliinin top 20 nähtävyyttä on nyt "hanskassa". Koskaan ei ole liikaa aikaa ostoksia varten. Suurin kirpputori Mauerpark oli niin täynnä ihmisiä, ettei voinut nauttia siitä ollenkaan, mutta Gerry Weberilla ja KaDeWe ´ssa oli väljää!
Oikein miun maun mukainen reissu! Näitä lisää.

Lähtiessä kotoa oli paljon lunta maassa. Palatessa oli lumi sulanut, kelirikko kotitiellä pahentunut ja kevätkukat työntyneet mullan läpi. Joutsenet ovat saapuneet, myös västäräkki ja eilen sain mieheltäni ensimmät sinivuokot!
Terassikauden avasimme Berliinissä ja grillauskauden eilen illansuussa omalla kuistillamme.
Kevättyöt kutsuvat... Kuulen että mieheni on käynnistänyt ruohonleikkurin (siistii oksia nurmikolta ym sillä). Aurinko paistaa ja vapuksi luvattu lämmintä!! (Berliinissä oli eilen +30,huh hellettä).

Vanhakin oppii

Olen työelämässäni käyttänyt vuosikymmenten ajat termiä elämänhallintaa. Termiä käytetään paljon kuntoutuksen yhteydessä, silloin kun vaikeat sairaudet pysäyttävät. Tilanteessa kun on arvioitava, mitä on vielä jäljellä, mitkä ovat elämän arvot. On opittava elämään monien menetysten kanssa. Tällaisen elämäntilanteen yhteydessä olen puhunut elämänhallinnasta.

Tommy Hellsten puhuu kirjassaan "Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit", erittäin mielenkiintoisesti juuri elämänhallinnasta. Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Elämää ei voi hallita, ja todellisen turvan löytää vain suostuessaan turvattomuuteen. Se joka tahtoo elää ikuisesti, eläköön tässä ja nyt.

Kriisitilanteessa ihmisellä ei ole valinnanvaraa. Hänen on kriisiprosessinsa tietyssä vaiheessa tartuttava oman psyykkisen tilanteen selvittämiseen ja "rakentamiseen".
Mietityttää mitkä oikeat termit ovat??

Kirja on vielä kesken. Tähän palaan vielä!! Ihanaa lukea sellainen kirja, joka on kirjoitettu, niin selkeästi ja rehellisesti, avoimesti.

Kirkas viikko

Pääsiäisaika jatkuu 16 toukokuuta saakka. Meillä pidetään vielä kirkkaan viikon aikana pääsiäiskoristeet ja -liinat. Kirkoissa tekstiilit, virpovitsat ja pääsiäismunat pidetään koko ajan esillä.
Kotona on tehtävä jääkaapin inventaario. Pääsiäisen herkuista on tehtävä paistoksia ja piiraita ym. Lapsuudesta on jäänyt tapa säästää ja käyttää kaiken ruoan. Harvoin heitän mitään pois.
Mutta tämä on minulle mieluisaa puuhaa.
Tänään on taas vesijumppaa, huomenna kahvio ja kerho. Ja sokerina pohjalla on jo hyvinkin lähellä Berliinin matka Kirstin kanssa.
Kevään odotusta!!

Pääsiäinen

Ortodoksien suurin juhla. Juhlaa edeltää paasto ja suuri viikko (piinaviikko). Kirkoissa on torstaiaamusta alkaen useita palveluksia päivittäin, joissa seurataan ja kerrotaan Kristuksen viimeisistä päivistä päättyen ylösnousemukseen.
Pääsiäisyöpalveluksesta ei pysty kertomaan, se on koettava. Joka vuosi se koskettaa ja antaa toivoa uudelleen ja uudelleen.
Suurena torstaina käymme synnintunnustuksella rippipappimme luona. Hän on jo kauan ollut eläkkeellä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen huolehtia "omistaan". Toisesta välittäminen ja rakkaus on kirkkomme peruspilareita.

Pääsiäinen on myös valon ja kevään juhla. Koristelen kotia keltaisilla/oransseilla/vihreillä kukilla, kukka-virpovitsoilla, tipuilla, ikonimunilla ja kynttilöillä. Parhaat liinat ja pöytähopeat otetaan käyttöön. Ruokapöytä notkuu herkuista. Alkupalat "cross-kitchen" (slaavilaista, skandinaavista, välimerellistä ja karjalaista), lämpimänä ruokana lammasta ja jälkiruoaksi pashaa, kulitsaa, babaa, juustotorttua....
Tänä vuonna on meillä kaksi rakasta ihmistä ja yksi dalmatialainen luonamme. Toivottavasti saamme joskus kokoon kaikki rakkaat läheisemme pääsiäisen viettoon!
Kaikille sukulaisille, ystäville, seurakuntalaisille, kerholaisille ja kaikille, jotka eivät meistä pidä Hyvää Pääsiäistä! Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!

Kahvion ja kerhon kuulumisia

Eilen oli viimeinen kerho ennen pääsiäistä. Alustajaksi tuli seurakunnan vapaaehtoinen diakoni Isä Mauri. Aiheena "Lasarus". Ylämyllyn koulusta tuli 3-4 luokkien ortodoksioppilaat opettajansa Eijan kanssa virpomaan meitä. Isä Mauri oli jo pitänyt rukouspalveluksen, joten yksi oppilaista
luki uskonnon oppikirjasta luvun Lasaruksesta. Hyvin olivat läksynsä oppineet. Laulettiin tropari ja lopuksi Jumalanäidille.
Taimi oli tehnyt pääsiäismuna- ja käspaikkanäyttelyn ja arvonnan isossa lasipurkissa olevien maalattujen kananmunien määrästä.
Yllätyvieraaksi saimme Wilson Kirvan, joka oli esiintymiskiertueella terveystoimen kanssa Liperissä. Wilson tervehti kaikkia kädestä ja jutteli mukavia.
Meillä kävi pari uuttakin asiakasta, joka on meille aina suuri ilonaihe. Tietysti olemme iloisia jokaisesta asiakkaista ja vakioasiakkaathan pitävät toimintamme pystyssä, mutta uusiakin mahtuu ja ovat tervetulleita!
Nyt me vapaaehtoiset Taimi, Riitta, Risto ja minä saamme aloittaa omat pääsiäisen valmistelut ja elää suuren viikon tapahtumat odotellen riemukasta ylösnousemisjuhlaa.

Kiirettä pitää. Vanha totuus eläkeläisen kiireistä on osoittautunut oikeaksi myös minun kohdallani. Tiedän että vain minä itse voin hallita ajankäyttöni. Mutta kun ikä tulee lisää ja ympärillä näkee ikäisiään ja hieman vanhempia vaipuvan dementiaan tai muihin sairauksiin, jotka vievät elämästä hallintakyvyn, niin tulee jonkinlainen kiire ehtiä ELÄÄ ja kokea kaikenlaista ennenkuin omaan elämään tulee viimeinen vaihe, jolloin ei itse enää saa päättää.

Meillä on pitkästä aikaa ollut "vieraita". He eivät olleet vieraita. Nina tyttäreni viipyi meillä viisi päivää. Ninan aika kului pitkälti edesmenneen äitini sukuselvityksen parissa. Saimme selvitettyä melko hyvin neljä sukupolvea, mutta vain osittain. Varmistui että minulla on serkku, jonka kanssa olen jo nyt ollut yhteydessä.
Ninan jälkeen tuli prinsessamme mummi Nummelasta. Hänen kanssaan nautittiin mm. kulttuuripläjäyksestä. Joensuun Kaupunginteatterin Sound of Music esitys oli niin nostalginen ja elokuva Rautarouva taas niiin koskettava. Tavattiin myös sukulaisia ja kolusimme kirpputoreja sekä paremman puoleisia tavarataloja ja putiikkeja. Mummi kävi myös vesijumpassa ensimmäistä kertaa elämässään... Suunniteltiin tulevia tapaamisia ja matkoja!

Suunnitelmat, haaveet ja unelmat ovat arkipäivän ilonaiheita! Jonakin päivänä niistä tulee totta.