Ajatuksia Obinitsan avustuksista

Viime viikon matkalla Kaakkois-Virossa tein itse havaintoja ja kävin keskustelua virolaisen ystäväni Riinan kanssa avustustoiminnastamme.
Riina kertoi useasta yleisesti tiedossa olevista väärinkäytöksista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi suuria avustuseriä vaatteita, taloustarvikkeita, leluja ym osoitettuna lastenkotiin vietiin Pietariin myyntiin johtajattaren toimesta. Tiedämme, että Isä Rafael teki paljon työtä meidän avustusten jakelussa. Mutta menivätkö avustukset todella tarvitseville?
Jakelu on työlästä ja vaativaa. Henkilökuntaa tähän tehtävään ei ole.
Veimme mukanamme hyvin lajiteltuna ja pakattuna liinavaatteita ja pyyhkeitä. Isä Viktor kertoi, ettei hänellä ole aikaa jaella niitä, mutta lupasi käyttää kirkon remontissa. Tuntui hieman pahalta. Mitä haluan siis sanoa.
Tiedän että me emme mielellään anna pois hyviä lastemme tai edesmenneitten läheisten vaatteita. Niissä on meille tunnearvoa ja haluaisimme että ne jatkaisivat jonkun toisen henkilön "palveluksessa". Mutta silti ehdotan, että järjestämme täällä kirpputoreja, missä myymme vaatteet ja lähetämme rahat avustuksena. Raha on helpompi jakaa.
Tapasin Riinan naapurin. Hän oli juuri sellainen mummo, jolle olisin halunnut antaa jotain. Hän kulki kahden pitkän puukepin avulla, hampaita ei ollut, vaatteet olivat vanhoja ja kuluneita.
Riina tarjosi hänelle porkkanoita, perunaa jne. Mummo vastasi ettei hänellä ole "vaja" eli ei tarvitse. Juuri tällaisia ne apua tarvitsevat mummelit ovat. Avustusta hakevat voivat osittain olla oman edun tavoittelijoita. Vaatteita saa halvalla Vörussa. Siellä on nyt enemmän second hand-kauppoja kuin uusia vaatteita myyviä kauppoja.
Huomasin myös että Setumaan maaseudulla on kauniisti ja hyvin restauroituja vanhoja taloja. Pellot on viljelty ja joitakin uusia traktoreitakin näkyi kylissä. Rakkaan Obinitsan keskusta on edelleen kurja, johtuen vanhoista venäläisistä kolhoositaloista.
Risto sai muuten Riinalta hänen edesmenneen isänsä villatakin. Näin Pohjois-Karjalaankin tuli Setomaalta humanitääristä apua. Ja sitten saimme niin paljon rakkautta ja ystävyyttä.
Vierailussa siellä on tärkein yhteinen rukous, yhdessäolo ja rakkaus.

Setovirus jyllää

Viisi päivää Virossa Setomaalla. Ai missä? Kaakkoisvirossa, ihan Venäjän rajalla, löytyy Setomaa.
Setot ovat virolaisia, mutta heillä on oma kielensä, oma laulu- ja tanssityylinsä, oma historiansa ja omat kirkolliset tradiitiot.
Setot ovat ahkeria, työteliäitä ja avuliaita. Mutta samalla ovat ylpeitä ja tietoisia omasta perinteestään.
Maaseudulla eletään vaatimattomasti. Siellä näkyy pienviljelytiloja, perunapelto, hevonen, kanoja ja sika. Sellaista mitä Suomessa ei enää ole nähnyt vuosiin.
Kaupoissa on jatkuvasti kasvavaa valikoimaa tuotteita. Silti hinnat ovat kohtuullisia varrattuna meidän hintoihin. Virossa ei ole niin paljon uusavuttomia kuin meillä. Valmisruokia on hyvin vähän tarjolla. Lihat myydään lihoina, ei puolivalmiina niinkuin meillä.
Mutta saa nähdä, mitä euron tulo tuo mukanaan. Pysyykö Seto- ja muilla "maalaisilla" pää kylmänä ja tavat hallussa. Tai lähtevätkö he mukaan kulutushysteriaan?

Tallinnan suurissa marketeissa on sitten erilainen tarjonta. Vastaa meidän tasoa hyvin pitkälle.

Minä viihdyn hyvin Setomaalla. Käyn siellä mielelläni usein. Osallistun siellä juhlien valmisteluihin ja jumalanpalveluksiin. Kyläilen ja teen ostoksia mm. pellavakaupassa. Mutta arvostan silti meidän rakennustaitoa ja keittiöarkkitehtuuria niin paljon, etten haluaisi asua siellä pysyvästi. Ei ainakaan vielä tänä päivänä.

Kiehtova Intia

Suomen Kuvalehdessä oli artikkeli Intian kastittomista. He ,jotka käsin tyhjentävät viemäreitä ja tarvittaessa sukeltavat "paskaan". Kastijärjestelmä on virallisesti lopetettu, mutta käytännössä se on vahvasti elossa ja vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Vajaa vuosi sitten teimme ensimmäisen matkamme Intiaan. Kävimme Pohjois-Intian tärkeimmässä turistikohteissa kahden viikon aikana. Koimme Gangesin ja Varanasin, Delhin slummit ja TajMahalin koreuden mm. Oppaamme kertoi avoimesti maailman suurimman demokratian tilanteista, esimerkiksi näin. Kaikilla lapsilla on valtion päätöksellä mahdollisuus käydä koulua. Todellisuudessa useimmilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia edes koulupuku yhdellekään lapselle monilapsisessa perheessä.
Kouluissa on kaikille kouluruokaa. Jos keittäjä on alempikastinen kuin koululainen, niin koululainen ei voi syödä "likaista" ruokaa.
Sunnuntailehdissä perheet hakevat naimaikäisille pojilleen samankastisen puolison. Ilmoituksessa kerrotaan oman pojan kasti, koulutus ja harrastukset. Sen jälkeen tulee vaatimukset esim. näin: sama kasti, akateeminen loppututkinto, ahkera,ruoanlaittotaitoinen, nöyrä, hyvännäköinen ja kotona viihtyvä. Häitä juhlitaan kolme päivää. Seurasimme useita hääjuhlia yöpymisten yhteydessä hyvätasoisissa hotelleissa. Tässä yhteydessä on kerrottava, että harvoilla on WC ja viemäri tai ulkovessa (puucee) Intiassa. Suurissa kaupungeissa uusissa kerrostaloissa on. Mutta kun siellä asuu niin paljon väkeä jopa ulkosalla. Tarpeet tehdään jokapaikassa, missä hätä tulee, myös kaupungeissa. Siis saimme kokea Intercontinental hotellin WC:ssä häävieraiden tekevän tarpeensa kaikkialla muualla vessassa, muttei pyttyyn. Lattia lainehti, lakeerikengät ja rimpssuhelmat kastuivat tytöiltä. Vastaanottovirkailija kertoili, että tämä on heille jatkuva ongelma !
En ole missään nähnyt niin paljon kerjääjiä. Ei edes Afrikan maissa. Niin sairaita, niin vammaisia, niin aliravittuja. Sairaanhoitajalle teki spitaaliset märkivät sormettomat kädet tai puolikkaat jalat todella pahaa. Kerjääviä lapsia oli yhtä paljon kuin mäkäräisiä Lapissa !
Liikenne oli kaoottinen, polkupyöräriksakyydistä selvisi vain rukouksen voimin.
Meillä oli turvattu, suojattu ryhmä, asuimme hyvätasoisissa hotelleissa, liikuimme aina ryhmissä.
Intia on kiehtova, erilainen, yllättävä. Sen takia lähdemme sinne uudestaan. Tällä kertaa etelä-Intiaan. Here we come Chennai and Kerala !

Ryhmä voimaannuttaa

Ryhmään kuuluminen on voimaannuttava asia. Kun ryhmässä on tasaarvoisuutta, luottamusta ja jakamista, puhumattakaan innostuksesta, niin toiminta on mielekästä ja tuottaa tulosta. Silloin myös hitaasti etenevät asiat tuntuvat edistyvän oikeaan suuntaan.
Tekevälle sattuu- sanoo sanonta. Kun on hyvä yhteistyö voidaan vastaanottaa kritiikkiä ja jatkaa siitä eteenpäin, ottaen oppia.
Avoin, keskusteleva ilmapiiri ja yhteinen kirkollinen näkemys kantaa. Tärkein on aina tässä työssämme muistaa pastoraalinen osuus; ihmisen kuuleminen ja kuulluksituleminen. Leipää on helppo pyytää, mutta taustalla voi olla muutakin mielipahaa. Tämä on meidän tehtävämme muistaa.
Tehtäväämme kuuluu myös tiedottaa toiminnastamme ja vieläpä kerätä varoja siihen. Silloin on huomioitava nykyyhteiskunnan "porkkanat", kuten kahviot ja kirpputorit.
KIITOS isä Tuomakselle, Leenoille ja isä Maurille.

Potilasmatkoja vuodesta 1982

Huomenna lähden viimeiselle ryhmämatkalle munuaispotilaiden kanssa. Matkan kesto on kaksi viikkoa ja lomakohde on Rodos. Dialyysiklinikka on uusi. Yksityissairaala on avannut tänä vuonna. Mukaani lähtee 7 hemodialyysi- ja yksi peritoneaalidialyysi asiakas ja 5 läheistä. Kolme dialyysiasiakasta on tuttuja aiemmilta matkoilta, muut ovat tuntemattomia. En tiedä matkustajista muuta kuin nimen,kotiosoitteen, hoitomuodon ja hoitavan sairaalan.

Ensimmäisen matkani tein vuonna 1982 Munuaistautiliitolle. Silloin matka oli Ateenaan, jossa pidettiin ensimmäiset munuaisensiirron saaneiden olympialaiset. Joukkueessa oli kymmenkunta urheilijaa. Heistä yksi oli saanut siirron pari kuukautta sitten. Hän oli sokea diabeetikko, joka käytti insuliinipumppua. Hänellä ei ollut saattajaa matkalla. Kilpailijoiden lisäksi oli mukana kaksi hemodialyysipotilasta ja pari peritoneaalidialyysipotilasta sekä joukko siirronsaaneita kannustajia, läheisiä ja pieni vauva. Minun lisäksi matkalla oli mukana lääkäri, joka oli joukkueen johtaja. En silloinkaan tiennyt mitään lähtijöistä etukäteen.

Munuais- ja maksaliiton aikana tehtiin yksi matka vuodessa. Ryhmän koko oli suuri, jopa 50 henkilöä, joista jopa 18 saattoi olla dialyysihoidossa. Henkilökuntaa oli kolme sairaanhoitajaa.

Travenolin aikaan tein matkoja peritoneaalidialyysipotilaille ja läheisille. Niillä matkoilla oli aina mukana lääkäri ja myös firman henkilökuntaa. Nämäkin ryhmät olivat suuria.
Ryhmien kanssa on käyty Välimeren maissa, Espanjassa, Kanarian saarilla (kolmella saarella), Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksella, Kreetalla kolmessa eri paikassa, Turkissa ja Ruotsissa.
Paljon on matkoilla tapahtunut ja sattunut. Paras palkka on ollut tyytyväinen ja onnellinen lomailija.

Haikeaa on lopettaa tällainen haasteellinen ja vaativa harrastus. Mutta matkoille lähtee nykyään monisairaita, iäkkäitä, paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja yksin vastuuhenkilönä koen riittämättömyyttä ja väsymystä pitkistä työpäivistä ja valvotuista öistä. Kun matkanjohtaja lähtee päivystykseen yhden potilaan kanssa, jää koko muu ryhmä ilman päivystäjää.
Seuraajalleni toivotan antoisia matkoja ja tälle viimeiselle matkalle esirukouksia, jotta matka onnistuisi.

Hilla-reservaatissa

Pidennetty viikonloppu, perjantai -maanantai, vietettiin vauva-merkeissä. Yhdeksänviikkoinen Hilla-tyttö vieraili ukkinsa ja kummimumminsa luona ensimmäistä kertaa. Mukana äiti, isä, mummi ja Saimi-bedlari.
Sunnuntaina oli Hillan ja hänen äitinsä kirkottaminen Sotkuman rukoushuoneessa. Isä Paavo toimitti ja Kaisu oli kanttorina. Minulle tuntemattomia rukouksia luettiin. Vanhan perinteen mukaisia. Perinteen mukaan äiti saa tulla kirkkoon vasta 40 päivää synnytyksestä. Silloin rukoillaan hänen puhdistumisensa puolesta ja samalla rukoillaan syntyneen vauvan puolesta. Vein Hillan ensimmäiselle ehtoolliselle. Pikku kieli lipoi lusikasta ja huulilta Isä Paavon antaman viinitilkan. Hyvää oli. Ei yhtään irvistellyt. Katseli Isä Paavoa hyvin kirkkailla, suurilla silmillä.

Muuten päivisin aikataulumme seurasi vauvan aikataulua. Yöt nukuttiin eri tiloissa, joten "yöelämästä"emme tienneet mitään.
Hilla oli keskipisteenä, hereillä sylissä, hyrinätuolissa tai lattialla, syömässä tai nukkumassa.

Kaikkien ruokailu yhtäaikaisesti oli mahdotonta. Siinä vuoroteltiin. Usein oli "nouto"ruokailu ja otettiin sopivaan ajankohtaan. Sunnuntai-ilta oli poikkeus. Hilla kävikin nukkumaan ja kaikki istuimme jonkin aikaa iltapalan merkeissä keittiössä.
Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Basis ei ollut dominoivaa, joten Saimi kyllä kokeili rajojaan. Häntä kiinnosti keittiön pöytä ja siellä olevat tavarat kovasti. Sunnuntailounaan jälkeen hän esipesi silliastian ja kalavadit. Maanantai-aamuna hän löytyi nukkumasta pöydän päältä. Ei ollut uskaltanut tulla alas. Syömistä ei ollut kuin paperiservetteja.

Nyt on vilkutettu takavaloille. Olohuone on ihan tyhjä (huh kuinka paljon tavaraa nykyajan vauvat tarvitsevat). Tarttis järjestää vuodevaatteet ja muut tavarat paikoilleen. Muuttaa takaisin sisään aitan alakerrasta ja palata normaaliin päivärytmiin.

Ihanaa saada olla edes vähän aikaa osallisena vauvareservaatissa. Mutta kokoaikaiseksi en ryhtyisi ! Siihen tarvitaan nuorempia ihmisiä

Neitsyeen aika

Olen toistakymmentä vuotta sitten saanut syntymäpäiväkirjan lahjaksi. Siihen olen kirjoittanut sukulaisten syntymäpäiviä.

Kirjassa on eniten merkintöjä neitsyeen horoskoopin aikana elokuun lopusta syyskuun loppupuolelle. Minun elämässäni nyt ja aiemmin olleita tärkeitä ihmisiä, kuten äitini, ensimmäinen aviomieheni, nykyinen aviomieheni ja siinä välissä ollut avomies ovat kaikki neitsyeitä.
Neitsyeitä ovat myös aviomieheni vanhin sisko ja vanhempi veli. Mieheni sisarusparven lapsista kolme ovat syntyneet neitsyeen merkeissä.

Neitsyt kuvataan usein järkeväksi, jalat maassa-tyypiksi, mutta samalla hän on sosiaalinen ja auttavainen. Usein hänellä on vain jokunen hyvä ystävä, muttei laajaa seurustelupiiriä. Jossain olen lukenut että neitsyeet sopivat avioliitossa hyvin yhteen, koska suhteellisen haastavan luonteensa takia neitsyt voi riitaantua toisten tähtimerkkien kanssa.

Itse en USKO tähän, mutta on kai tässä jotain perää. Horoskooppeihin en usko, enkä ennustajiin, mutta itselleni tehty tarkan syntymäajan mukainen "horoskooppi" pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Siihen palaan.

Kaikille neitsyeille MONIA ARMORIKKAITA VUOSIA!
Rukoile neitsyt Jumalanäiti meidän kaikkien puolestamme!