En nyt puhu uudenvuodenaatosta ja raketeista. En muista milloin olisin valveilla ottanut vastaan uuden vuoden viimeksi, taisi olla 11v. sitten.
Vuodenvaihteessa usein tehdään "tiliä" menneestä vuodesta, saavutuksista ja menetyksistä. Varsinkin uudelle vuodelle suunnitellaan muutoksia ja tehdään kovastikin lupauksia.
Olisiko tämä lievä alivireisyys vuoden ensimmäisen viikon aikana johtunut tästä? En tehnyt lupauksia. Kunhan selviän nykyistä mallia, niin hyvä on. Voisin kysyä laulun sanoin (viitaten joulumatkaan) "onko pakko,pakko,pakko, jos ei taho". Mutta kun kaikki muut!!
Tässä kokoan nyt joitakin tärkeitä asioita, mitä aion jatkaa.
Viime vuoden lopulla tartuin elämänlaatumuutokseen eli aloitin vähähiilihydraattisen elämän. Se jatkuu. Jatkan, koska pidän siitä ja uskon siihen.
Vesijumppa alkoi joulutauon jälkeen. Sekin oli aivan ihanaa. Vesijuoksussa aion käydä säännöllisen epäsäännöllisesti. En ota paineita, vaan nauttien.
Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa ja tiistaiseurassa jatkuu. Aion hankkia lisäapua meille kahvioon, jotta saisimme kevätkauden aikana joitakin vapaaviikkoja. Aion sanoa EI muulle vapaaehtoistyölle. Onneksi kieltäydyin kokoomuksen tarjouksesta ryhtyä kunnallispolitiikkaan. HUHHUH mihin olisi itsensä pistänyt. Sellaista riitapesää, kun tämä meidän kuntamme, saa etsiä!
Aion matkustella, vaikka puolisoni ei ole enää kiinnostunut. Nyt menen loppukuusta Helsinkiin minilomalle (matkamessuille, poikani synttäreille, kummityttöni luokse). Matkamessuilta saa taas erinäisiä "tartuntoja", kun kulkee aistit valppaana. Sitten tarttee tietty käydä Berliinissä, Virossa jne.
Kiva on myös osallistua kursseille Valamossa ja samalla osallistua jumalanpalveluksiin ja kokea luostarin rauhaa. Mielenkiintoinen kurssi liittyen vapaaehtoistyöhön kutsuu jo piankin Valamoon.
Olen nyt asunut runsaat kymmenen vuotta samalla paikkakunnalla Pohjois-Karjalassa. Tunnen melko paljon ihmisiä, mutta varsinaista lähiystävää minulla ei ole. Olen miettinyt syytä. Olenko niin erakko, etten tarvitse? Sen tiedän, etten päästä ketään kovin lähelle minua. Mutta en ole varma, olisiko kukaan edes halunnut?? Aikuisiässä ihmisillä on omat "piirinsä". Ei siihen tarvita ulkopuolista "säheltäjää". Näin selitän asian. Jääköön tämä mietintämyssyyn täksi vuodeksi.
Toivon lapsilleni onnea niin työssään kuin yksityiselämässään. Toivon pysyviä ihmissuhteita ja mummoksi tuloa. En painosta, enhän?
Haluan hoitaa kummivelvollisuuksiani, vaikka välimatka on pitkä. Itselläni ei ollut kummia, joka olisi muistanut tai ollut tukena.
Haluan olla tukena miehelleni ja hoitaa yhteistä kotiani rakkaudella, olla kiitollinen kaikesta hyvästä mikä meillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti