Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaapäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vapaapäivä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Vapaa viikonloppu

Kuulun niihin eläkeläisiin, joilla ei ole kalenterissa pidempiä aikoja täysin vapaina. Koska mieheni oli menossa viikonlopuksi Valamoon, olin varannut viikonlopun vapaaksi. Pysyin päätöksessäni, vaikka tuli monia mielenkiintoisia pyyntöjä osallistua erilaisiin tilaisuuksiin. Miehenikään ei ollut Valamossa kuin sunnuntaipäivän.
Silti toteutin lauantaiksi suunnittelemani ohjelman. Lähdin "vapaalle" yksin. Nautin usein yksin liikkumisesta, jopa ulkomailla. Siihen liittyy vielä jonkinasteinen jännitys ja pärjäämisen tuoma tunne.
Nyt en tarvinnut muita kieliä kuin tuttu suomi, äidinkieltäni täällä ei puhuta. Tänään ei uskaltaisi puhuakaan sitä, kun tuo huuma Ruotsin voittamisesta on kuumimmillaan.
Ajoin ensin Liperiin, tuttuun Kesätarhapuutarhaan. Ostin tomaatintaimia. Sitten oli tarkoitus käydä taimien vaihtotorilla, mutta tilaisuus oli kai kuivunut kasaan. Sitten vaan kokka kohti tapahtumien suma Joensuussa.
Oli villisikagrillifestivaalit, kalamarkkinat ja mahdollisuuksien tori. Kiersin koko alueen. Molemmissa "ruoka"tapahtumissa oli paikoittain sankka savu grilleistä. Jos näissä viihtyisin ja haluaisin NAUTTIA ruoasta, niin vaatisin paljon muutosta. Tarjoilupisteet voisivat sijaita hieman väljemmin. Kalusteet voisivat olla mukavammat ja tila väljempi ja viihtyisempi. Jos ruokailuastiat ja -välineet olisivat muuta kuin pahvia ja muovia ja kaiken lisäksi ruoanvalmistukseen kiinnitettäisiin enemmän huomioita. Kauheat rasvassa lilluvat perunat ja läpikypsyneet lötköt vok-vihannekset yhdistettynä kuivahkoon lohimedaljonkiin. Kun ainekset ovat hyvät, niin voisi tehdä NIIIN hyvää. Olihan siellä yritystä; esimerkiksi Teatteriravintolan leipä. Viinintarjoilu istuisi hyvin tähän tapahtumaan. Voisi kuvitella olevansa eurooppalainen.

Kotiin tultua paistoi aurinko lämpimästi. Loimulohi ja muut herkut maistuivat kylmän valkoviinin kera omalla pihalla. Kun Oscar oli laulanut lensin "höyhensaarille".

Sunnuntaina oli hiljaista, kun olimme koiran kanssa kahdestaan. Radiokin petti, kun oli peruuttanut ortodoksisen liturgialähetyksen. Kuljin ympäri suunnittelemassa, en osannut levätä, lukea ja nauttia. En osaa muuttua. Aina on touhuttava. Olipa ihanaa leipoa ensimmäistä raparperipiirakkaa tänä keväänä.

Sainpahan viettää ihan omaa viikonloppua!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vierailu pääkaupungissa

En ollut pitkään aikaan ollut Helsingissä yötä, saatikka viettänyt kokonaisen vapaapäivän siellä. Nyt tuli tilaisuus, kun sain kutsun entisen työpaikkani eläkejuhlaan. Minun jälkeen tämä oli lyhyessä ajassa jo toinen eläkkeellejäänti. Ja eläkeläiset nuortuvat koko ajan! Mukavana yllätyksenä juhlassa olivat vierailevat Terttu ja Munamies. Ihan oikeesti Terttu, ei hänen siskonsa, joka Tertun mukaan on ihan hupakko. Onnea uudelle eläkeläiselle!
Yövyin poikani uudessa kodissa. Hänkin oli nukkunut siellä vasta kaksi yötä. Lauantai vastaisena yönä naapurit päättivät vastaanottaa meitä aamuyön juhlinnalla. Kaksi ja puolituntia kestäneen kovan musiikin ja huudon jälkeen juhla kääntyi isänmaalliseksi. Finlandian jälkeen vieraat poistuivat puoli seitsemältä. Toivottavasti tämä oli poikkeustapaus ! Toisaalta tällainen maalainen on tottunut hiljaisuuteen ja kaikki ylimääräiset äänet kuuluu (mutta ei häiritse), nyt oli silti kyse häirinnästä.
Vapaapäivä oli kylmä ja tuuli lisäsi silmien vuotamista. Mutta mukavaa oli kuljeskella tuttuja katuja ja poiketa kaupoissa, kirpputoreilla, kauppahallissa jne. Helsingin suurin tavaratalo on remontoinut ruokaosastonsa mannermaiseen tyyliin. Onneksi minun piti kantaa kaikki ostokseni, joten ihailin runsasta tarjontaa ja ostin vain ostoslistan mukaan. Vau mitkä liha-, kala- ja juustotiskit! Ihaninta oli tunne, että tänä päivänä saan tehdä mitä haluan, ilman aikataulua ja muita velvoitteita.
Vietimme mukavan illan poikani kanssa kahdestaan. Tehtiin kolmen ruokalajin päivällisen ja nautimme yhdessäolosta. Sellaista laatuaikaa minulle!
Kotimatkalla junassa oli sitten hiihtolomatunnelmaa. Suksia, rattaita, matkalaukkuja, perheitä, opiskelijoita ja juoksentelevia lapsia. Kyllä ne jaksoivat juosta 4,5 tuntia edestakaisin käytävällä. Useiden lomasuunnitelmat selvisivät kanssamatkustajille kännyköiden ansiosta. Ei siellä tarvinnut nukkua!
Nyt on taas ihanaa olla kotona. Borta bra, men hemma bäst.