Vierailu pääkaupungissa

En ollut pitkään aikaan ollut Helsingissä yötä, saatikka viettänyt kokonaisen vapaapäivän siellä. Nyt tuli tilaisuus, kun sain kutsun entisen työpaikkani eläkejuhlaan. Minun jälkeen tämä oli lyhyessä ajassa jo toinen eläkkeellejäänti. Ja eläkeläiset nuortuvat koko ajan! Mukavana yllätyksenä juhlassa olivat vierailevat Terttu ja Munamies. Ihan oikeesti Terttu, ei hänen siskonsa, joka Tertun mukaan on ihan hupakko. Onnea uudelle eläkeläiselle!
Yövyin poikani uudessa kodissa. Hänkin oli nukkunut siellä vasta kaksi yötä. Lauantai vastaisena yönä naapurit päättivät vastaanottaa meitä aamuyön juhlinnalla. Kaksi ja puolituntia kestäneen kovan musiikin ja huudon jälkeen juhla kääntyi isänmaalliseksi. Finlandian jälkeen vieraat poistuivat puoli seitsemältä. Toivottavasti tämä oli poikkeustapaus ! Toisaalta tällainen maalainen on tottunut hiljaisuuteen ja kaikki ylimääräiset äänet kuuluu (mutta ei häiritse), nyt oli silti kyse häirinnästä.
Vapaapäivä oli kylmä ja tuuli lisäsi silmien vuotamista. Mutta mukavaa oli kuljeskella tuttuja katuja ja poiketa kaupoissa, kirpputoreilla, kauppahallissa jne. Helsingin suurin tavaratalo on remontoinut ruokaosastonsa mannermaiseen tyyliin. Onneksi minun piti kantaa kaikki ostokseni, joten ihailin runsasta tarjontaa ja ostin vain ostoslistan mukaan. Vau mitkä liha-, kala- ja juustotiskit! Ihaninta oli tunne, että tänä päivänä saan tehdä mitä haluan, ilman aikataulua ja muita velvoitteita.
Vietimme mukavan illan poikani kanssa kahdestaan. Tehtiin kolmen ruokalajin päivällisen ja nautimme yhdessäolosta. Sellaista laatuaikaa minulle!
Kotimatkalla junassa oli sitten hiihtolomatunnelmaa. Suksia, rattaita, matkalaukkuja, perheitä, opiskelijoita ja juoksentelevia lapsia. Kyllä ne jaksoivat juosta 4,5 tuntia edestakaisin käytävällä. Useiden lomasuunnitelmat selvisivät kanssamatkustajille kännyköiden ansiosta. Ei siellä tarvinnut nukkua!
Nyt on taas ihanaa olla kotona. Borta bra, men hemma bäst.