Se on "Linnan tähdet". Tulee maanantaisin klo 20.00 kolmoselta.
Ohjelmassa kuusi kypsään ikään ehtineitä taiteilijoita, jotka viettävät aikaa Espanjan maaseudulla. Asuvat vanhassa linnassa. Mukana suomalainen kokki. Ja kuvaustiimi tietysti ( mutta he eivät esiinny ohjelmassa, tekevät hyvää työtä).
Taiteilijat ovat Arja, Anu ja Anna-Leena, Danny, Neumann ja Vexi. Kaikki esiintyviä taiteilijoita; laulajia, näyttelijöitä, kirjailijoita.
Yhteistä heillä on taiteilijaelämä, sananhallinta, spontaanius,syvällisyys, toiminnallisuus ja nautiskelu.
Jokaisella on ohjelmassa oma "päivänsä". Henkilö saa suunnitella päivän herätyksestä nukkumaanmenoon. Minua kiehtoo eniten keskustelut, joskus syvääluotaavat analyysit. Aitojen tunteiden näyttäminen, kiinnostus toisten kertomuksista. Avoimuus ja tunteet; naurua ja kyyneleitä.
Toisaalta minua kiehtoo päivän valittu teema ja siihen liittyvä illallinen. Kokin upea taito valita yhdessä päivän henkilön kanssa herkullista tarjottavaa.
Tästä ohjelmasta nautin. Voi kun saisin itse joskus osallistua samanlaiseen!
maanantai 28. helmikuuta 2011
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Ajatusten aamiainen
Tämänniminen ilmainen palvelu tuottaa positiivarit. Joka arkiaamu on sähköpostissa viesti, joka kantaa otsikon nimeä. Tarjottimelta löytyy nimipäivät, ajatuksia kolmella kielellä, ohjeita ja neuvoja vaikeiden tilanteiden selvittämiseksi (lyhyesti). Joskus viitteitä johonkin ajankohtaiseen kolumniin ja tärkeä aivonystyröiden herättäjä aamupähkinän kolme kysymystä.
Tämän torstain ajatukset:
Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin toistemme virheet,
olisimme pian kaikki varakkaita.
Ingenting är omöjligt,
det omöjliga tar bara
lite längre tid.
A healthy attitude
is contagious but
don ´t wait to catch
it from others
Positiivarit.fi sivustolla löytyy kohta aamiaistilaukset. Suosittelen.
Tämän torstain ajatukset:
Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet
yhtä nopeasti kuin toistemme virheet,
olisimme pian kaikki varakkaita.
Ingenting är omöjligt,
det omöjliga tar bara
lite längre tid.
A healthy attitude
is contagious but
don ´t wait to catch
it from others
Positiivarit.fi sivustolla löytyy kohta aamiaistilaukset. Suosittelen.
Rakas seurakuntani
Elämme paastoon valmistautumisaikaa. Hyvästelemme Isä Tuomasta. Muutoksia on tulossa. Epätietoisuutta on ilmassa. Huhuja liikkuu. Oikeaa tietoa ei ole tarjolla.
Miksi minä tästä kirjoitan? Olen luottamusvalittu, valtuuston jäsen. Mutta tiedän vain, ettei valtuuston tarvitse kokoontua kuin toukokuussa 2011.
Käteeni osui SWOT-analyysissä viime syksynä käytetty "työ"paperi otsikolla "työyhteisömme heikkoudet"-kysymykset. Siitä poimin seuraavat asiat:
1. Tiedottamisen ja tiedonkulun suurimmat heikkoudet ? Tiedottamista ei tapahdu ja tiedonkulku on huhujen varassa.
2.Onko nykyinen organisaatiomalli riittävän joustava muutostilanteissa? Miten 1 + 1 henkilö hoitaa 1+ 3/4 +1 työtehtävät? Varsinkin kun poislähtenyt on hoitanut myös kanslistin tehtävät? Huhu kertoo että ulkoistetaan toisen papin palvelut. Siis ostetaan tarvittaessa palvelusten suorittajaa.
3.Herättääkö toiminta seurakuntalaisten ym luottamusta? Miten "ulkopuolinen" pappi saa laumansa luottamuksen? Riittääkö yksi rippi-isä kaikille? Kuka hoitaa monet toimintapiirit, laitos-ja sairauskäynnit?
4.Kykeneekö työyhteisömme tuomaan uusia palveluita? Uusien alueiden valtaaminen vaatii ensisijaisesti resursseja, joten säästöliekkikäyntiä tulee välttää. Muuten olemme turhaan laatineet strategia- ja visio-ohjelmaa.
5.Voidaanko sisäistä dynamiikkaa, ihmisten välisiä suhteita ja ilmapiiriä parantaa? Kyllä voi, jos siihen löytyy tahtoa. Avainsanat ovat priorisointi, delegointi ja LUOTTAMUS. Jotain pitää tehdä ja pian, jotta palkatut ja vapaaehtoiset pysyvät tehtävissään !
6. Ketkä ovat työyhteisömme "kilpailijat"? Toiset seurakunnat tarjoavat parempia paikkoja. Hyvää ei saa "alennetulla hinnalla". Vapaaehtoisjärjestöjä riittää ja kaikki ottavat avosylin vastaan tekijöitä. Useimmissa tuetaan ja palkitaan.
Ortodoksinen seurakunta on minulle hengellinen koti. Rukoilen että saamme hallintomme ja käytännön työt järjestymään, että saamme luottamukselliset, avoimet välit, että saamme ilolla ja kiitollisuudella palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme.
Miksi minä tästä kirjoitan? Olen luottamusvalittu, valtuuston jäsen. Mutta tiedän vain, ettei valtuuston tarvitse kokoontua kuin toukokuussa 2011.
Käteeni osui SWOT-analyysissä viime syksynä käytetty "työ"paperi otsikolla "työyhteisömme heikkoudet"-kysymykset. Siitä poimin seuraavat asiat:
1. Tiedottamisen ja tiedonkulun suurimmat heikkoudet ? Tiedottamista ei tapahdu ja tiedonkulku on huhujen varassa.
2.Onko nykyinen organisaatiomalli riittävän joustava muutostilanteissa? Miten 1 + 1 henkilö hoitaa 1+ 3/4 +1 työtehtävät? Varsinkin kun poislähtenyt on hoitanut myös kanslistin tehtävät? Huhu kertoo että ulkoistetaan toisen papin palvelut. Siis ostetaan tarvittaessa palvelusten suorittajaa.
3.Herättääkö toiminta seurakuntalaisten ym luottamusta? Miten "ulkopuolinen" pappi saa laumansa luottamuksen? Riittääkö yksi rippi-isä kaikille? Kuka hoitaa monet toimintapiirit, laitos-ja sairauskäynnit?
4.Kykeneekö työyhteisömme tuomaan uusia palveluita? Uusien alueiden valtaaminen vaatii ensisijaisesti resursseja, joten säästöliekkikäyntiä tulee välttää. Muuten olemme turhaan laatineet strategia- ja visio-ohjelmaa.
5.Voidaanko sisäistä dynamiikkaa, ihmisten välisiä suhteita ja ilmapiiriä parantaa? Kyllä voi, jos siihen löytyy tahtoa. Avainsanat ovat priorisointi, delegointi ja LUOTTAMUS. Jotain pitää tehdä ja pian, jotta palkatut ja vapaaehtoiset pysyvät tehtävissään !
6. Ketkä ovat työyhteisömme "kilpailijat"? Toiset seurakunnat tarjoavat parempia paikkoja. Hyvää ei saa "alennetulla hinnalla". Vapaaehtoisjärjestöjä riittää ja kaikki ottavat avosylin vastaan tekijöitä. Useimmissa tuetaan ja palkitaan.
Ortodoksinen seurakunta on minulle hengellinen koti. Rukoilen että saamme hallintomme ja käytännön työt järjestymään, että saamme luottamukselliset, avoimet välit, että saamme ilolla ja kiitollisuudella palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme.
Tunnisteet:
muutostilanne,
seurakunta,
strategia,
visio
tiistai 22. helmikuuta 2011
Television ruokaohjelmat
ENNEN oli hyviä ruokaohjelmia. Oli ohjelmia, joita odotti innolla, koska ne olivat asiallisia, mutta hauskoja. Niistä sai vihjeitä. Etten olisi liian negatiivinen, niin aloitan kehumalla TV5 Strömsön ohjelmaa ja tällä kertaa ruoka-osuutta. Siellä tehdään yhtä tai korkeintaan kahta ruokalajia. Ohjeet, siis ruoanlaitto tapahtuu oikeesti ja niistä saa vihjeitä. Viime viikolla valmistettiin sinisimpukoita. Samalla tavalla valmistin itse sinisimpukat perjantai-iltana. Juuri näin haluaisin että ruoka ohjelmat toimisi.
Mutta kuulkaapa tätä: Annan mehukas keittiö tänä aamuna nelosella, kesto 25 min. Ricotta-täytteisiä kesäkurpitsankukkia, lohta basilika-mousselinekastikkeella ja kauden marjoja Eiswein-viinivaahtokastikkeella. En katsonut. Meillä ei katsota TV:tä aamuisin.
Mutta kuka voisi tehdä ruokaa vaikka ensiviikonlopuksi tämän menyn mukaan? Kesäkurpitsankukkia? Kauden marjoja? Mikä on Eiswein? Mousseline?
Kyllä tiedän. Nyt paljastin tyhmyyteni. So what, sanoi Lipponen.
Siis tiedän mikä on mousse ja jopa viinivaahto. No, ehkä joku tykkää tällaisista ohjeista. Minä en saisi tällainen tehty 25 minuutissa!
Sitten tulee näitä Chef-ohjelmia. Olen katsonut ensimmäisen jakson Master Chef Suomi kilpailusta.Hirveää. Sipulinleikkaus, jossa useampi osallistuja kilpailun tiimellyksessä sai ihmisverellä marinoituja sipuleita tulokseksi. En katso enää. Subilla tulee toinen Chef-ohjelma, mutta minun nukkumaanmenon jälkeen. En ole katsonut.
Ulkolaisia kokki-ohjelmia on tullut, kuten Jamie tai tämä vanhempi britti-seikkailija tekemässä ruokaa ulkomailla (nimimuisti!?) ovat piristäviä vaihteluja tähän suomalaiseen tarjontaan.
Miksi vaivaudun kirjoittamaan tästä? Sen takia, että itse olen ruoanlaiton harrastaja ja pidän perusruoista, mutta myös erikoisuuksista ja uusista ideoista. Minulla on itselläni kokemusta.
Toivoisin että ruoanlaitto nuorissa perheissä, sinkkutalouksissa ja vanhusten keittiöissä nousisi arvoonsa. Siihen voisi hyvät ruokaohjelmat televisiossa olla virikkeenä. Vähemmän lisä-aineita valmisruoista ja enemmän yhteistä aikaa ruoanlaitonmerkeissä ja sen nauttimisessa.
Bon appetit !
Mutta kuulkaapa tätä: Annan mehukas keittiö tänä aamuna nelosella, kesto 25 min. Ricotta-täytteisiä kesäkurpitsankukkia, lohta basilika-mousselinekastikkeella ja kauden marjoja Eiswein-viinivaahtokastikkeella. En katsonut. Meillä ei katsota TV:tä aamuisin.
Mutta kuka voisi tehdä ruokaa vaikka ensiviikonlopuksi tämän menyn mukaan? Kesäkurpitsankukkia? Kauden marjoja? Mikä on Eiswein? Mousseline?
Kyllä tiedän. Nyt paljastin tyhmyyteni. So what, sanoi Lipponen.
Siis tiedän mikä on mousse ja jopa viinivaahto. No, ehkä joku tykkää tällaisista ohjeista. Minä en saisi tällainen tehty 25 minuutissa!
Sitten tulee näitä Chef-ohjelmia. Olen katsonut ensimmäisen jakson Master Chef Suomi kilpailusta.Hirveää. Sipulinleikkaus, jossa useampi osallistuja kilpailun tiimellyksessä sai ihmisverellä marinoituja sipuleita tulokseksi. En katso enää. Subilla tulee toinen Chef-ohjelma, mutta minun nukkumaanmenon jälkeen. En ole katsonut.
Ulkolaisia kokki-ohjelmia on tullut, kuten Jamie tai tämä vanhempi britti-seikkailija tekemässä ruokaa ulkomailla (nimimuisti!?) ovat piristäviä vaihteluja tähän suomalaiseen tarjontaan.
Miksi vaivaudun kirjoittamaan tästä? Sen takia, että itse olen ruoanlaiton harrastaja ja pidän perusruoista, mutta myös erikoisuuksista ja uusista ideoista. Minulla on itselläni kokemusta.
Toivoisin että ruoanlaitto nuorissa perheissä, sinkkutalouksissa ja vanhusten keittiöissä nousisi arvoonsa. Siihen voisi hyvät ruokaohjelmat televisiossa olla virikkeenä. Vähemmän lisä-aineita valmisruoista ja enemmän yhteistä aikaa ruoanlaitonmerkeissä ja sen nauttimisessa.
Bon appetit !
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Kommentit
Hyvät lukijani,
Olen niin monelta kuullut, ettei voi kommentoida kun ei ole omaa blogi-osoitetta. En ollut minäkään asiaan paneutunut, mutta muistin ottaa asian esille poikani kanssa. Hänelle nämä asiat kuuluvat jokapäiväiseen työhön ja elämään.
Kun haluat lähettää viestin ota valikosta jomman kumman viimeisistä vaihtoehdoista. Nimi/URL toimii pelkällä nimellä tai toinen vaihtoehto nimetön (anonyymi). Sitten vaan seurataan ohjeet (kirjainten kopionti jne) ja kommenttisi julkaistaan.
Kirjoitellaan !
Olen niin monelta kuullut, ettei voi kommentoida kun ei ole omaa blogi-osoitetta. En ollut minäkään asiaan paneutunut, mutta muistin ottaa asian esille poikani kanssa. Hänelle nämä asiat kuuluvat jokapäiväiseen työhön ja elämään.
Kun haluat lähettää viestin ota valikosta jomman kumman viimeisistä vaihtoehdoista. Nimi/URL toimii pelkällä nimellä tai toinen vaihtoehto nimetön (anonyymi). Sitten vaan seurataan ohjeet (kirjainten kopionti jne) ja kommenttisi julkaistaan.
Kirjoitellaan !
Vierailu pääkaupungissa
En ollut pitkään aikaan ollut Helsingissä yötä, saatikka viettänyt kokonaisen vapaapäivän siellä. Nyt tuli tilaisuus, kun sain kutsun entisen työpaikkani eläkejuhlaan. Minun jälkeen tämä oli lyhyessä ajassa jo toinen eläkkeellejäänti. Ja eläkeläiset nuortuvat koko ajan! Mukavana yllätyksenä juhlassa olivat vierailevat Terttu ja Munamies. Ihan oikeesti Terttu, ei hänen siskonsa, joka Tertun mukaan on ihan hupakko. Onnea uudelle eläkeläiselle!
Yövyin poikani uudessa kodissa. Hänkin oli nukkunut siellä vasta kaksi yötä. Lauantai vastaisena yönä naapurit päättivät vastaanottaa meitä aamuyön juhlinnalla. Kaksi ja puolituntia kestäneen kovan musiikin ja huudon jälkeen juhla kääntyi isänmaalliseksi. Finlandian jälkeen vieraat poistuivat puoli seitsemältä. Toivottavasti tämä oli poikkeustapaus ! Toisaalta tällainen maalainen on tottunut hiljaisuuteen ja kaikki ylimääräiset äänet kuuluu (mutta ei häiritse), nyt oli silti kyse häirinnästä.
Vapaapäivä oli kylmä ja tuuli lisäsi silmien vuotamista. Mutta mukavaa oli kuljeskella tuttuja katuja ja poiketa kaupoissa, kirpputoreilla, kauppahallissa jne. Helsingin suurin tavaratalo on remontoinut ruokaosastonsa mannermaiseen tyyliin. Onneksi minun piti kantaa kaikki ostokseni, joten ihailin runsasta tarjontaa ja ostin vain ostoslistan mukaan. Vau mitkä liha-, kala- ja juustotiskit! Ihaninta oli tunne, että tänä päivänä saan tehdä mitä haluan, ilman aikataulua ja muita velvoitteita.
Vietimme mukavan illan poikani kanssa kahdestaan. Tehtiin kolmen ruokalajin päivällisen ja nautimme yhdessäolosta. Sellaista laatuaikaa minulle!
Kotimatkalla junassa oli sitten hiihtolomatunnelmaa. Suksia, rattaita, matkalaukkuja, perheitä, opiskelijoita ja juoksentelevia lapsia. Kyllä ne jaksoivat juosta 4,5 tuntia edestakaisin käytävällä. Useiden lomasuunnitelmat selvisivät kanssamatkustajille kännyköiden ansiosta. Ei siellä tarvinnut nukkua!
Nyt on taas ihanaa olla kotona. Borta bra, men hemma bäst.
Yövyin poikani uudessa kodissa. Hänkin oli nukkunut siellä vasta kaksi yötä. Lauantai vastaisena yönä naapurit päättivät vastaanottaa meitä aamuyön juhlinnalla. Kaksi ja puolituntia kestäneen kovan musiikin ja huudon jälkeen juhla kääntyi isänmaalliseksi. Finlandian jälkeen vieraat poistuivat puoli seitsemältä. Toivottavasti tämä oli poikkeustapaus ! Toisaalta tällainen maalainen on tottunut hiljaisuuteen ja kaikki ylimääräiset äänet kuuluu (mutta ei häiritse), nyt oli silti kyse häirinnästä.
Vapaapäivä oli kylmä ja tuuli lisäsi silmien vuotamista. Mutta mukavaa oli kuljeskella tuttuja katuja ja poiketa kaupoissa, kirpputoreilla, kauppahallissa jne. Helsingin suurin tavaratalo on remontoinut ruokaosastonsa mannermaiseen tyyliin. Onneksi minun piti kantaa kaikki ostokseni, joten ihailin runsasta tarjontaa ja ostin vain ostoslistan mukaan. Vau mitkä liha-, kala- ja juustotiskit! Ihaninta oli tunne, että tänä päivänä saan tehdä mitä haluan, ilman aikataulua ja muita velvoitteita.
Vietimme mukavan illan poikani kanssa kahdestaan. Tehtiin kolmen ruokalajin päivällisen ja nautimme yhdessäolosta. Sellaista laatuaikaa minulle!
Kotimatkalla junassa oli sitten hiihtolomatunnelmaa. Suksia, rattaita, matkalaukkuja, perheitä, opiskelijoita ja juoksentelevia lapsia. Kyllä ne jaksoivat juosta 4,5 tuntia edestakaisin käytävällä. Useiden lomasuunnitelmat selvisivät kanssamatkustajille kännyköiden ansiosta. Ei siellä tarvinnut nukkua!
Nyt on taas ihanaa olla kotona. Borta bra, men hemma bäst.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Ystävänpäivä
Tämä maanantaina 14 helmikuuta vietettävä päivä, joka alunperin on nimeltään Valentine ´s day, on saanut Suomessa erilaisen merkityksen. Yhdysvalloissa oli tapana lähettää nimettömiä viestejä ihastuksilleen. Meillä lähetellään viestejä ystäville, mikä onkin ihan mukava tapa. Tässä on tietyssä mielessä kauppiaiden luoma päivä. Päivään liittyvää vaalenpunaista ja punaista krääsää on vuosi vuodelta yhä enemmän myynnissä.
Itse en ole tätä päivää huomioinut juurikaan. Nyt kun olen eläkkeellä ja asun kaukana monista tutuista ja ystävistä, tulee mieleen muistaa heitä. Tämä päivä on siihen sopiva.
Postitin SPR:n kortteja tänään monille, joilla ei ole sähköpostia. Viikonlopun aikana kirjoitan viestin sähköpostissa muille.
Kaikkia en tavoita, mutta heitä ajattelen ja kiitän ystävyydestä.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!
Itse en ole tätä päivää huomioinut juurikaan. Nyt kun olen eläkkeellä ja asun kaukana monista tutuista ja ystävistä, tulee mieleen muistaa heitä. Tämä päivä on siihen sopiva.
Postitin SPR:n kortteja tänään monille, joilla ei ole sähköpostia. Viikonlopun aikana kirjoitan viestin sähköpostissa muille.
Kaikkia en tavoita, mutta heitä ajattelen ja kiitän ystävyydestä.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)