Tämä oli Valamon Kansanopiston naisseminaarin nimi. Vietin siellä kolme päivää yhdessä 27 muun naisen kanssa.
Alustukset olivat hyviä ja alustajat asiantuntevia ihmisiä. Ensimmäinen alustus oli nimeltään "Ihan pimeää ei olekaan-Neitsyt Marian aika". Tämän 50 minuuttia kestävän runoesityksen oli suunnitellut ja esitti näyttelijä Kati Hannula. Koreografia oli yksinkertainen, jumalanäidin sinistä tylliä. Esiintyjä mustissa, vaaleansininen huivi kaulalla.
Esitys oli kolmiosainen. Ensimmäinen osa käsitteli odotusaikaa ja syntymää, toinen Jeesuksen ja hänen äitinsä elämää ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen saakka. Viimeisessä jaksossa oli uudempia, suomalaisten runoilijoiden teoksia Marioista, äideistä, ilosta ja tuskasta.
Hyvin vaikuttava esitys.
Lauantain ensimmäinen alustus oli TL Tiina Juurelan "Kalmoilla pomilointiperinne Raja-Karjalassa". Mielenkiintoinen esitys jo monesti unohdetuista perinteistä. Kuitenkin aihe, joka poikkesi muista seminaarin aiheista, koska tässä ei ollut syvää sanomaa meille osallistujille.
Iltapäivän soiva laululuento "Itkuvirsistä ilotulituksiin" oli musiikin tohtori Sari Kaasisen esittämä. Näyttämöllä upeaääninen runolaulaja ja kolme kannelta. Sari aloitti kehtolauluista. Vaikuttavin ja hyvin intiimi kokemus oli itkuvirsi. Sari varoitti meitä etukäteen, että nyt voi tulla iso itku. Saimme jakaa Sarin kanssa hyvin suuren äidin surun tyttären sairastamisesta. Itkuvirren sanat syntyvät ajankohtaisista asioista laulun edetessä, niitä ei kirjoiteta etukäteen.
Lopuksi laulettiin yhdessä iloisia kalevalamittaisia lauluja. Todella onnistunut kokonaisuus.
Viimeisenä luennoitsijana oli nunna Kristoduli Lintulan luostarista. Hänen aiheena oli "Maria, elämän leivän pyhä ruokapöytä". Hän puhui Mariasta ja pyhien isien lausunnoista Jumalanäidistä, ihmeitä tekevistä Jumalanäidin ikoneista ja tapahtuneista ihmeistä ja Marian, jumalanäidin kutsuminen avuksi kansanrunoudessa, myös ei-ortodoksisilla alueilla Suomessa.
Lauantaipäivän ohjelmaan oli varattu "aktiviteetti" aikaa. Tänä aikana saimme miettiä omaa elämänkaartamme ja piirtää paperille, jos halusi. Tämä osio oli huonosti suunniteltu, toteutettu ja purettu. Tähän ei ollut käytetty asiantuntijaa. Minun pienryhmässä oltiin kuitenkin tyytyväisiä omaan tuotoksiimme. Kaikki saivat purkaa joitakin huolia, vaikkakin aikaa oli tosi vähän. Sääli että 30 minuuttia ajasta käytti henkilö, joka pääsääntöisesti kävi läpi kirkkovuoden pyhät.
Naisseminaarin kruunasi taas kerran jumalanpalvelukset - KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti