Vanhuksille, sairaille, yksinäisille ja syrjäytyneille järjestetään eri järjestöjen taholta ystäväapua, vertaistukea, tukihenkilöä, ulkoiluttajaa, saunottajaa ja talkkariapua.
Näin Maaria Leinonen kirjoittaa runossaan:
Tämä kansa osasi kerran kantaa vastuutaan vähäeleisesti.
Katsoi aamulla naapurin mökin suuntaan,
nouseeko yksineläjämummon piisistä kahvinkeittosavut,
että vieläko siellä hengissä.
Asteli lämpimäisleipä kainalossa oikopolkua pellontorppaan
kertomaan omat kolottamiset ja kyselemään
naapurin hengenahdistukset.
Niitti kesällä lesken lampaille heinät ja syksyllä
nosti sokean mummon potaatit.
Eli todeksi arkipäivän tovruutta, tietämättä, että sillä
kaikella on niin hieno nimi kuin ystäväpalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti