Uusi harrastus

Työelämässä ollessani ajattelin usein, että elokuvissa olisi kiva käydä. Mutta työpäivän jälkeen ei tullut mentyä. Poikkeuksena oli kaksi ajanjaksoa. Toinen oli Zambiassa vuosina 76-78, jolloin kävimme koko perhe drive in -näytöksissä. Lapset olivat ennen lähtöä kylpeneet ja pukeneet yöpuvut. Asettuivat takapenkille mehu- ja vellipullojensa kanssa. Sinne nukahtivat elokuvan aikana. Ulkona oli pilkkopimeä, vaan elokuvascreeni ja ääni, joka tuotiin etuikkunasta autoon, pidettiin hiljaisella. Leffa-illat olivat lasten mielestä mukavia!
Toinen aikajakso ajoittui etätyöajalle 90-luvulla. Kun olin keskustoimistossa töissä useita päiviä, kävin iltaisin elokuvissa. Meillä oli kakkos-asunto, mutta eipä siellä sillä tavalla viihtynyt.

Nyt huomasin että Joensuussa oleva elokuvateatteri Tapio tarjoaa eläkeläisille(ja muillekin) aivan mahtavan tilaisuuden nähdä uusia elokuvia keskellä viikkoa ja aamupäivisin. Hopeatähti kerhoksi sanotaan tämä toiminta. Ei ole jäsenmaksua, saa mennä silloin kun sopii ja kiinnostaa.
Kevätkauden näytökset on merkitty kalenteriin. Ensi viikolla "tuntematon emäntä" ja maaliskuussa, jo ennen ensiiltaa, "sovinto" (ruotsiksi svinolängorna). Kun vauhtiin päästiin, niin tänään menemme iltapäivällä katsomaan HellaW, Viroseuran kanssa.

Ajatuksessa on kehittää aamupäivänäytöksen yhteyteen "jälkipalaveri" lounaan merkeissä.

Näin nauttii elakelainen.